Heippa palstalaiset. Onko teille koskaan käynyt niin, että olette syystä tai toisesta antaneet pakit teihin ihastuneelle henkilölle ja ajan saatossa huomaattekin tehneenne suuren virheen? Huomaatte, että se henkilö olikin oikeasti aivan mahtava tyyppi ja ikävä on sitten aivan valtava. Tilaisuus on kuitenkin menetetty, koska toinen on jo löytänyt uuden onnen tai kadonnut maailmalle.
Vastaavasta tapauksesta on kohdallani jo toistakymmentä vuotta, mutta yhä tätä naista lämmöllä ajattelen. En silloin edes ollut tietoinen hänen ihastumisestaan, vaikka tekemisissä usein olimme ja hän oli mukavaa seuraa. Me miehet olemme aitoja putkiaivoja. Emme huomaa pikkuvinkkejä, vaan meille pitää kertoa suoraan, jos on tunteita meitä kohtaan.
Sain tietää hänen syvistä tunteistaan kiertotietä. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, koska nainen oli muuttanut jo muualle ja itseäni odotti vuoden työkomennus ulkomailla. Reissu itsessään tarjosi toki hienoja kokemuksia. Kotiin palatessa en ole kuitenkaan onnistunut löytämään onnea ja sitä pysyvää ihmissuhdetta. Tässä viimeiset pari vuotta ovat taas kuluneet sinkkuna sitä elämän naista etsiessä.
Usein tulee mietittyä, kuinka elämä voisi olla toisenlaista, jos olisin tämän naisen silloin käsiini etsinyt ja valinnut hänet sen työn sijaan. Myöhemmin kuulin hänen löytäneen toisen ja lapsiakin saaneen. Toivon, että hän on onnellinen.
Valokuva hänestä vielä on tallella. Siinä kuvassa minua katsoo kaunis vaalea nainen, jolla oli maailman herttaisin hymy ja lämpimin luonne, jonka olen tähän mennessä tavannut. Kuvaa katsoessa usein ajatelen, että taisin silloin menettää sen sielunpuolikkaani.
Pitäkää kiinni, jos löydätte mukavan ihmisen ja antakaa hänelle mahdollisuus. Pintakiiltoa maailmassa riittää, muta harva saa kokea todellisen onnen ja rakkauden.
Vastaavasta tapauksesta on kohdallani jo toistakymmentä vuotta, mutta yhä tätä naista lämmöllä ajattelen. En silloin edes ollut tietoinen hänen ihastumisestaan, vaikka tekemisissä usein olimme ja hän oli mukavaa seuraa. Me miehet olemme aitoja putkiaivoja. Emme huomaa pikkuvinkkejä, vaan meille pitää kertoa suoraan, jos on tunteita meitä kohtaan.
Sain tietää hänen syvistä tunteistaan kiertotietä. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään, koska nainen oli muuttanut jo muualle ja itseäni odotti vuoden työkomennus ulkomailla. Reissu itsessään tarjosi toki hienoja kokemuksia. Kotiin palatessa en ole kuitenkaan onnistunut löytämään onnea ja sitä pysyvää ihmissuhdetta. Tässä viimeiset pari vuotta ovat taas kuluneet sinkkuna sitä elämän naista etsiessä.
Usein tulee mietittyä, kuinka elämä voisi olla toisenlaista, jos olisin tämän naisen silloin käsiini etsinyt ja valinnut hänet sen työn sijaan. Myöhemmin kuulin hänen löytäneen toisen ja lapsiakin saaneen. Toivon, että hän on onnellinen.
Valokuva hänestä vielä on tallella. Siinä kuvassa minua katsoo kaunis vaalea nainen, jolla oli maailman herttaisin hymy ja lämpimin luonne, jonka olen tähän mennessä tavannut. Kuvaa katsoessa usein ajatelen, että taisin silloin menettää sen sielunpuolikkaani.
Pitäkää kiinni, jos löydätte mukavan ihmisen ja antakaa hänelle mahdollisuus. Pintakiiltoa maailmassa riittää, muta harva saa kokea todellisen onnen ja rakkauden.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Emme ole yhtä tyhmiä kuin sinä JuhaR 1968
Me osaamme ajatella
Ajattele nyt kuitenkin, että kuinka paljon tuosta "miten hyvin kaikki nyt olisikaan, jos..." on vain pelkkää kauniin haaveen/kuvitelman luomaa harhaa. Sekin on tosi surullista jos/kun tämä todellisuus tässä ja nyt menee hukkaan sitä "menetettyä mahdollisuutta" haikaillessa.
Todellisuus on aina haaveita paljon karumpi ja tylsempi paikka. Et voi yhtään tietää, miten asiat olisivat edenneet.
Ei ole käynyt. Tunneasioissa en ole typerys 😁
Ikäväpalstalla silti trollailemassa
Ehkä se toinen onkin se typerys 😝
Entäpä jos etsit hänet käsiisi.
Tai mitäpä jos ei. Juna on jo mennyt.
Kevätlinnut visertää toiveikkaana.. 😊
Kyllä, kevät ja ja ja . . .
Aisat menee loppupeleissä kuitenkin niin, kuin on tarkoitettu. Joku tarkoitus silläkin oli, että elämäsi (ja hänen elämänsä) on tähän saakka mennyt näin. Ei voi tietää, miten olisi mennyt, jos olisit huomannut pikkuvinkit.
Itselleni kävi toisinpäin: "menetetty mahdollisuus" tuli "liian myöhään", eli oli jo alun alkaenkin menetetty. Olimme jo tahoillamme varattuja, kun tapasimme toisemme. Miksi näin, kaipa sekin joskus selviää.
Onko suhteesi kunnossa jos rakastut siitä ulos? Pikkuihastuksia jää harvemmin kaipaamaan ja tietää ettei olisi mitään edes halunnut.
Tämäpä se onkin suuri kysymys... olisiko kenelläkään täällä oikeasti kokemusta vastata tähän?
Onko se menetetty kun päätös on jo alunperin tehty ettei ole mahdollisuutta?
Minulla on ollut suhteita jotka olleet kunnossa ja epäkunnossa ja jos suhde on oikeasti kunnossa siihen ei pääse kukaan väliin, eikä ketään sinne päästäkkään. Kun haikailee vuodesta toiseen jonkun perään niin suhde ei ole kunnossa vaikka kuinka asiaa koittaa selittää itselleen.
Samaa mieltä! En ole koskaan pettänyt, mutta olen ihastunut ja rakastunut todella kovaa suhteessa ollessa.
Ensimmäinen suhde, jossa noin kävi mies oli maanis-depressiivisen. Masennusjaksoina hoidin ihan kaiken, joustin ja siirsin omia tarpeita, paitsi seksielämän suhteen, joka toimi ja oli vilkas. Olin kuitenkin enemmän sairaanhoitaja, kuin kumppani ja jouduin odottamaan monta kuukautta, jos haluaisin keskustella mistään itseäni tai tarpeitani liittyvää. Maanisina jaksoina taas hän raivosi teki mitä vaan, käytti 20-30te hetken mielijohteesta ja piti haaremia. En tullut kuulluksi enkä arvostetuksi, olin hyvin vailla läsnäoloa.
Toinen suhde missä rakastuin, oli sellainen jossa mies oli vikat 2-3v kieltäytynyt kaikesta kosketuksesta, seksistä ja henkisestä vuorovaikutuksesta. Hänen kiinnostuksensa väheni lapsen saamisen jälkeen. Tunneyhteys suli kokonaan pois, rakkaus muuttui lähinnä välittämiseksi, mutta läsnäolon ja vuorovaikutuksen puuttumisen takia ihmissuhde ei yltänyt lähellekään ystävyyden tasolle. Parisuhteesta puuttui koko parisuhde. 😂
Suhteissa, jossa ei ole valtavia vajeita perustarpeissa ei synny tilannetta, jossa vahingossa rakastuu! Jokainen meistä voi vaikuttaa itse haluaako täyttää parinsa perustarpeet ja kuunnella aidosti mitä toinen tarvitsee. Jos tulee uudelleen ja uudelleen petetyksi, kannattaa myös miettiä onko omassa osuudessa mennyt jotain väärin. En herkistä kuitenkaan sormea, olen itsekin tullut petetyksi. Mutta tunnistan kyllä miten oma toimintani on (nuorena) mennyt huonosti ja mikä on taustavaikuttanut vastapuolen käytökseen.
No ei kaduta mikään mitä valintoja tehnyt ihmisten suhteen, koska jos olisi jotenkin muutoin valinnut, minulla ei olisi nyt elämässäni maailman rakkainta ihmistä.. Ja häneen liittyen tuli tehtyä myös hyvä valinta aikoinaan, koska elämä rullaa ilman mitään kahnauksia hyvässä hengessä ja tärkein tehtävä mielessä.
No ei kai minun sitä sinulle tarvitse perustella. No sen voin sanoa, että kyseinen tekstini liittyy lapseeni mitä suuremmissa määrin, ei puolisoon, jota ei siis ole.
"Me miehet olemme aitoja putkiaivoja".
Miksi piiloudut miehisyyden viitekehyksien taakse ulkoistaen oman osuutesi tapahtuneeseen.
Ei me kaikki miehet emme ole putkiaivoja vaikka aloittaja kokee olevansakin, älä syytä muita virheestäsi.
😅tällast oon aina toivonnu
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Kyllä naisellekin pitää suoraan sanoa. Ei meillä ole kristallipalloa. Toki aina voi aistia asioita, mutta ei se ole välttämättä niin.
Joskus olisin voinut olla rohkeampi, mutta en ole ollut. Se rohkeus mitä on joskus annettu, on myös poljettu maan rakoon ja vain hippusia enää jäljellä.
Mutta en minä pakkeja ole joutunut antamaan tai ainakaan niitä muutamia katumaan.
-n
Aika usein menetetty mahdollisuus on vain ihmisen omassa päässä. Mahdollisuus olisi jos palaisi asiaan ja kysyisi vaan yksinkertaisesti lähdetkö vielä kahville?
Minulle soitti nuoruuden poikaystävä yli 20v takaa. En lähtenyt treffeille, ja kieltäydyin kohteliaasti, en silloin ollut edes sinkku. Silti nostan kyllä hattua että asiaan palaa, jos se on jäänyt itseä kaivamaan. Yrittänyttä ei laiteta ja mistä sitä tietää mikä tilanne toisella on meneillään.
Nostetaan.
Usko toivo rakkaus 🙏
Välillä ihmiset valitsee sen joka näyttää hyvälle rinnalla eikä sitä joka olisi hyvä rinnalla.
Tällaista puheet kuvottaa tässä kontekstissa.
Se on kuitenkin totta.
nostetaan