Olenko sekoamassa?

Anonyymi kirjoitti:

Tää on jatkunut jo varmaan n. 4 kuukautta. Välillä on hyviä jaksoja, ja välillä mikään ei kiinnosta paskaakaan. Ei jaksa syödä eikä nukkua eikä yhtään mitään muutakaan. Välillä taas saatan nauraa ilman syytä omille päänsisäisille jutuille enkä pysty lopettaman. Ja sen jälkeen nolottaa. Koko ajan ärsyttää, vaikken tiedä mikä. Ei jaksa elää, en aio tehdä itsemurhaa, kun pelkään jo esim rokoteneuloja ja se olisi lopullista, ei vaan ole syytä elää. Mieliala heittelee laidasta laitaan, välillä pelottaa esim. kuolema (olen ihan perusterve), välillä nauran ilman syytä ja muuten melkein koko ajan ärsyttää. Elämä on pelkkää samojen rutiinien toistoa päivästä toiseen. Suutun usein ilman syytä ja n. 10min päästä ihmettelen että mitä vittua nyt taas??? Vaikea myöskään keskittyä mihinkään, kun on koko ajan pakkomielle laskea kaikkia asioita. Ihmisten seura rupeaa myös vituttamaan. Kaikki ihmiset tuntuu niin vitun itsekkäiltä kusipäiltä, vaikka olen ikävä kyllä itsekin sellainen.. Ehkä kaikken eniten muissa ihmisissä ärsyttää se, että jos en ole jaksanut pitää yhteyttä tullaan kyselemään yleensä n. 5x päivässä "onko kaikki hyvin?" No miltä vittu näyttää? Ne ihmiset olenkin yrittänyt poistaa elämästäni. Eikä minusta kukaan välitä, enkä minä kenestäkään. Ja miksi välittäisi? Ei minulla ole mitään annettavaa, ei aitoa empatiaa, ei elämän kokemusta, ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ennen panostin paljon opiskeluun, enää sillä ei ole merkitystä, kuten ei millään muullakaan. Jos olisin saanut valita, minua ei olisi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä