Kaikki tavoittelee täällä

Aloittaja on selvästi humoristi :-D

Täälläkö? 🏆

Ootko ihan tosissasi? Ei täällä kukaan etsi mitään, kuhan keskustelee, kun tänne jää koukkuun.

Monet pidempään sinkkuna olleet naiset varsinkin etsii jotain parempaa.
Itsellä on ollut suhteita ja tapailuja jne tän 35 vuoden aikana.

Ollut ollut jätkiä (olin 16 v ja tyyppi 17 v) joita deittasin, joka syyllistynyt tuhopolttoon ja huumejuttuihin. Alaikäisenä kasvattajani puuttui siihen hommaan heti. Mulla väärää seuraa luurin toisessa päässä joten keinot pitää yhteyttä vietiin. Takavarikoituun puhelin ja ns, kotiarestia noin kuukausi, kunnes unohdan pahiksen ja löydän jotain kunnollisempaa seuraa.

Sitten tulikin noin 6 kk siitä vastaan se uus johon seuravan kuluvan vuoden aikana ihastuin ja hän sai hyväksynnän. Hyvä tausta ja kunnollinen. Lukiopoika. Sopiva tällaiselle kiltille ujolle tytölle. Alku kai olikin sitä monen tytön unelmoimaa. Tyyppi oli ihan rakastunut ja kosikin ihan yllättäen vain vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Mitä mä silloin olin 19 vuotias.

Mutta mikään "rakkaustarina" ei pysy kauniina ja puhtaana ikuisesti. Ei varsinkaan niin nuorena aloitetut. Kaksi teiniä kun kasvoi samalla edelleen vielä murrosiän henkistä kehitystä ja alotteli omaa aikuista elämää samalla kun opetteli miten parisuhteissa ollaan ja elellään,

Alku siis tuosta meni kuin kaikissa pikkutytön unelmissani olin aina haaveillu.. loppu ei niinkään.. Lopusta tuli kaikkien unelmieni vastakohta.

Mitä aikuinen 35 vuotias minä sitten haaveillen, jos tuo oli se minä pikkutyttönä haave?

Olen nyt nähnyt ne pahispojat. Tiedän aikas hyvin ne raamit millä pystyn pahiksen profiloimaan noin 1-5 min. Sellasta en haaveile, vaikka miehet syyttää naisia helposti et kunnollinen ei kelpaa naisille vaan aina joku renttu.. Se kumoan heti. Se on teinityttöjen vaihe, aikuiset kolmekymppiset haluaa jo muuta.

Et ne joilla on lapsina sellaisia 13-25 v ovat eniten vaaravyöhykkeellä joutua vahtimaan että minkäslainen ongelma poikaystävä sillä tytöllään oikein siellä on. Tuohon ikään kuuluu ihailla hiukan sellaisia pahiksia. Huume ja ilkivalta sun muuta tekevää levoton jännäpoika on kuuminta hottia tuossa iässä.
Vanhempana.. ei niinkään. Naiset alkaa vältteleen ja inhoon sellaisia vanhempana. Liekö kokemus joka kertoo ettei tiedä mitään hyvää.

Mun unelmien rakkaustarina on yksinkertainen. Siinä on mies joka on ihan tavallinen. Järkevä, tylsä töissä käyvä, normaali ihminen joka aidosti rakastaa mua eikä hölmöile, sähellä tai liiku päihde /rikosmaailmassa. Eikä mielellään nusase ketä milloinkin ja mitä kulloinkin minkä nyt on somekuvia heruttamalla saanu sänkyynsä suostutelua...

suhde etenis.. noh.. ei liian nopeesti. En halua pika-avioliittoja, jos avioliittoa ollenkaan. Oon moderni ikäluokkani edustaja. Minun ikäluokkaa syytellään avioliiton, omistusasuntojen sekä lasten hankinnan syrjimisestä. Ollaan kai jotain uutta sukupolvee joka mullistaa totuttuja rakennelmia ja kaavoja.

En oikeestaan oo lyöny itselleni oikein mitäään kaavoja lukkoon. Oon nähny läheltä sen miten pakkomielteinen ajatus että on kolmekymppinen ja pitää äkkiä tehdä lapset jonkun kans muuten on kohta jo myöhästä on johtanu siihen että on lapset tehtynä miehen kans joka on jonkin sortin alkoholisti. Ja suhteessa on onnetonta ja kärsimys on kovaa...

En siksi oikein lyö itselleni raameja et ehdottomasti pitäis joskus olla perhe ja avioliitto. Minusta unelmien parisuhde on sellainen että siinä on hyvä olla. Mua kohdellaan hyvin ja olen siinä onnellinen. Ei kyyneliä ei kärsimystä sen hintana että saa jonkun avioliitto ja lapsi asian suoritettua pois unelmista. Jos en oikeaa unelmien parisuhdetta löydä niin en ala vääntään mitään avista ja lapsia jonkun vaan kanssa ja poraan sen jälkeen kun karseeta tää arki..

Oon sit mieluummin sinkku ja vaikka katuisin päätöstäni joskus kun alkaa biologisen kellon päristä, niin enemmän katuisin jos ottaisin miehen joka tuottaa surua.

Pitkä vastaus.. mutta selittää samalla edustamani sukupolven yhä enenevässä määrin näkyvää päätöstä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja naimattomuuteen.
Edustan ehkä juuri sitä tyyppiesimerkkiä, jolloin myös vastaus kertoo siitä mitä meidän sukupolven päässä liikkuu kun ei olla muotissa menneessä, vaan rikotaan vanhoja totuttuja kaavoja vanhempia sukupolvia kohauttavalla tavalla.

Se on sellainen, missä on enemmän hyvä kuin paha olla.
Se on sellainen, ettet halua elää ilman sitä toista ja se sinua.
Se on sellainen, missä puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään kompromisseja puolin ja toisin.
Se on sellainen, missä mennään yhteisillä säännöillä, eikä vain toisen luomilla.
Se on sellainen, missä huomioidaan myös se toinen sanoilla ja teoilla.
Se on sellainen, missä toivotetaan hyvää yötä ja hyvää huomenta hymy huulilla.
Se on sellainen, missä fyysinen läheisyys kulkee rinnalla koko matkan.
Se on sellainen, missä Rakastetaan rajusti.
Sellainen on minun unelmien Rakkaustarina. ❤️

En usko unelmien suuriin rakkaustarinoihin. On vaan hetken huumaa, järkiliittoja, epävakaita tunnekuohuja tai tasaista rakastamista.

En mä mielestäni mitään unelmien rakkaustarinaa etsi. Ehkä ne vaaleanpunaiset hattarapilvet kuoli ensirakkauteni mukana, mutta en muista sen suuremmin unelmahöttöjä tässä aikuisiällä kehitelleeni. Lähinnä haluan rauhallista ja tasapainoista elämää, täyspäisen ja luotettavan ihmisen rinnalla. Sitä, että kun sovitaan niin se kanssa pitää ja toisenkin tunteet ja tarpeet otetaan kunnolla huomioon. Sitä, että pidetään yhtä, eikä toisen motiiveja tarvitse arvailla. Siinäpä se aikalailla on pähkinänkuuoressa se unelmahöttöni.

Haluan luottamusta, läheisyyttä ja ystävyyttä. Kelpaa se tasainen mutta läheinen. Sellainen ettei tarvitse arpoa onko se tulossa vai menossa. Olis vierellä huonoina päivinä.

Se on vain tylsästi tavallista mutta yhteistä elämää, lenkkipolulla, kahvilassa, sohvalla, sängyssä. En muuta toivo. Mutta uskon, että hän sopisi tuohon elämään rinnalleni:).

En täällä mitään unelmoinu ihastuin vuosia sitten yhteen satuun ja siitä joku perkele sai vauhti, kuka lie

Ihan turhaa on rakkauskin ilman uskoa Jeesukseen. En unelmoi mistään suuremmasta rakkaustarinasta. Jeesus on jo kärsinyt vuokseni enemmän kuin kukaan naikkonen voi kärsiä. Mutta tietysti menen kiltisti naimisiin yhden naisen kanssa jos niin haluaa. Turhien ämmien kanssa en ala mihinkään.