Miten naiset käyttäydytte kun näette ihastuksenne

Puhun paljon, silkasta ilosta:) Yleensä olen aika hiljainen. Tarkkailen myös toista aika tiiviisti, ehkä jopa liian.

Milloin mitäkin. Sitä ei voi hallita. Touhu on mitä kummallisinta.

Silleen vaan. Ihastus tietää paremmin. En tarkkaile itseäni koko ajan.

Hymyilen ja tervehdin. Hänen kanssaan on niin helppo jutella, että tulee puhuttua paljon. Molemmat puhuvat, en vain minä.

Hymy taitaa usein välittyä ja se puhe voi ajoittain mennä siihen että sanat menee sekaisin

Koitan olla näkymätön. Katson muualle. Yritän sulautua tapettiin ja haihtua

Alkoi naurattaa😂, viimeks eilen.. Meillä on sellaista flirttiä, ettei varmaan jää epäselväksi mitä kukin ajattelee, ihan leikkiä, mutta milloin se sit johtaa johonkin.

Taidan hymyillä kuin hangon keksi ja yritän tiesti kovasti vähän lieventääkin sitä tunnetta etten vaikuta ihan sekopäiseltä. Tällä hetkellä ei tosin ole ihastuksia niin ei tarvi tuollaisia murehtia. Mutta onhan se kyllä mukava tunne.

Hymyilen tai välttelen :) Molempia erään vuoksi..

Mä ainakin lonksutan tekareita ja hypin yhdellä jalalla. Siitä huomaa,että näin ihastukseni.

No eihän sitä omaa höpsähtäneisyyttä edes täysin tiedosta, mutta varmaankin selväjärkisimpinä hetkinä tulee vedettyä naama peruslukemille ja yrittää muutenkin käyttäytyä kutakuinkin ihmismäisesti. Hermostuneen naurahtamisen tunnistan, maahankatselun, syrjäsilmällä katselun, lasittuneen katseen, ehkä kädet puuskassa puolustusasemiin, hiusten haromisen ja joskus kyllä sitten unohtaa itsensä siinä toisen edessä ihan täysin ja on vaan pihalla ku lumiukko. Tai sitte lähtee lipettiin hyvissä ajoin, huonompana päivänä.

En mitenkään erityisesti, en anna turhaa toivoa.

Kommentti on lähetetty onnistuneesti

Tällei ois järkevin tehä Matt. 21: 12–13

Hmmm. Alussa tuli sellainen hiprakka olo kun näki toisen. Nyt kun tää vaan jatkuu ja jatkuu niin oon jo asiallinen. Mut suoraan silmiin katsomisella ja hymyllään saa mut pois raiteilta. Ja toki automaattisesti rekisteröin missä mun hän on, jos vaikka pihalla. Yleisesti tutkittu, että toisen eleiden matkiminen ja hiusten harominen on tyypillistä ihastuneille.

Naama on kuin Hangon keksillä :)
Kädet tärisee , jalat tutiseen ja tuhansia perhosia lentelee vatsassa..

En ole teinityttö. Korostuneen rauhallisesti käyttäydyn. Usein kukaan ei aavistakaan että juuri se mies on ihastukseni

Hymyilen hysteerisesti. Toisaalta saatan mykistyä ja käpertyä kuoreeni. Käytös muuttuu rautakankeakin jäykemmäksi. Mitä enemmän tiedostan sen, sitä vaivaantuneemmaksi muutun. Jos on joku juttu ja puheenaihe mihin pitää keskittyä rentoudun vähitellen. Olen sellainen lähestyttävä varovaisesti tyyppi ihmiselle joka herättää tunteita. Luulen että ujous on geeneissä. Vaikka toisaalta olen myös rohkea joissain asioissa.

Täyttelen Lidlin hyllyjä suupielet alaspäin. Pysyn näköetäisyydellä, mutta en IKINÄ tervehdi tai hymyile hänelle. Vilkuilen salaa.
Kyttään takahuoneessa miesasiakasta valvontakameroiden avulla.

T: Liidelin työntekijä muija

Käyttäytyminen vaihtelee mulla eri tavoin. Välillä en katso ollenkaan, ja yritän olla kuin kyseinen ihminen olisi mulle kuin ilmaa, mitä hän ei todellakaan ole. Toisinaan taas katse seuraa tarkkaan hänen menoaan. En tiedä näkyykö mitkään mun tunteista, ja joita en tietoisesti halua paljastaa, joinakin merkkeinä joita en itse itsessäni huomaa.

En ole koskaan oikein näyttänyt kiinnostustani kenellekään sellaiselle johon olen ihastunut, ja tämä juurtaa parinkymmenen vuoden päähän ya- ja lukio -aikoihin. Olin luokkalaisteni -pääsääntöisesti tyttöjen osalta- hyljeksimä, ja siten kiusattu, joka vuoron perään otettiin mukaan porukkaan, ja sitten taas heivattiin porukasta pihalle. Jos olisin näyttänyt ihastuneeni johon kuhun, olisin saanut siitä armotonta kuittailua, ja mua oltais ilkuttu asiasta kovaan ääneen nolaten mut täysin.

Tällöin opin piilottamaan tunteeni, ja vuosia myöhemmin vasta juotuani uskalsin näyttää kiinnostustani, ja tekemään aloitteita. Ujous yhdistettynä siihen muistoon miltä toisten pilkan kohteena olo tuntui, on syynä siihen etten pysty näyttämään tunteita silloin kun oon epävarma toisesta ja tämän tunteista. Eikä pitkä, vuosia kestänyt yksinolo lisää kiinnostuksen näyttämistä, varsinkin kun edellisessä suhteessa koki hyväksikäyttöä. Mä olen mikä olen, ja tuskin pystyn sitä muuttamaan.

Välttelen ja pakenen.

Joskus en saa sanaakaan suustani, tai sitten puhun ihan höpöjä ja liikaa. Toisinaan saan pidettyä puheeni suht normaalina, mutta sitten tiputan tai unohdan jotain hermoillessani. Hymyilen (maskin takana), tai sitten en, kun toinen saa liikaa tunteita aikaan.
Kauempaa katson kyllä silmiin pitkäänkin, mutta lähellä alkaa ujostuttamaan liikaa yleensä aina. Tunnen itseni teiniksi, vaikka sitä en todellakaan enää ole. Eli käytös on aika monipuolista riippuen kaikesta... Enpä olisi uskonut, että joku saa vielä minussakin näin voimakkaat tunteet heräämään.

Se ei kuulu tähän!😠