Mistä tulee niin monille tarve

Mä en usko, että nämä olisivat mukavia oikeassakaan elämässä.

Purkavat pahaa oloaan.

Eri ihmisiä. Ei kukaan oikeassa elämässä hauku sinua ja solvaa kuten nämä ihmiset täällä. Kukaan ei ole ystävällinen sellaiselle, joka solvaa.

Ihmisten omat pahat ongelmat, pahoinvoiva ihminen kostaa omaa oloansa muihin, mielenterveyden sairaudet. Toinen vaihtoehto on ikä, nuoret ei monestikaan tiiä elämästä mitään, eikä myöskään siitä miten kuuluisi toimia, kun kasvaa henkisesti alkaa vasta tajuamaan asioita.
Mutta kuin moni tietää kelle täällä kukanenkin kirjoittaa? Ja mistä kukanenkin loukkaantuu.
Vahvalla itsetunnolla siitäkin selviää, eikä sairauksille voi mitään.

Mistä täällä tietää, miten yksityisyyttä on loukattu.

Kommentti on lähetetty onnistuneesti

Tarkotatko, ettet oo mukava missään, vai netissäkö vaan? No varmaankin ihan itsesuojelusyistä ihmiset pyrkii noudattaan yhteisiä pelisääntöjä, vaikkeivät niitä satasella kannattaiskaan

Monille? Näetkö kaikki tuttusi kirjoittamassa täällä? Taidat mies elää harhoissa muutenkin.

Samaa olen itsekin miettinyt. Enkä sitä ymmärrä.

Ymmärrän kyllä sen, että osalla ihmisistä on erilaisia mielenterveysongelmia, käsittelemättömiä patoutuneita tunteita ja erilaisia huolia/murheita, jotka kaipaavat purkautumisreittiä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi ne puretaan sanallisina hyökkäyksinä tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Miksi niitä ei pureta ketään loukkaamatta vaikka liikuntaan tai yksinkertaisesti asioista puhumiseen.

Olen itse elänyt myös läpi vaikean elämänvaiheen. Silti käytökseni muita ihmisiä kohtaan ei koskaan muuttunut, olin edelleen yhtä ystävällinen ja avulias kuin normaalistikin. Tiesin että syy ei ollut heissä, joten miksi purkaisin pahaa oloani heihin. Pystyin puhua asioista osittain parin ihmisen kanssa, hakeuduin paljon luonnon rauhaan kävelemään ja vain nauttimaan kaikesta kauneudesta, mutta ehkä tärkeimpänä päätin käsitellä kaikki menneet asiat, hyväksyä ne, hyväksyä omat virheeni, antaa itselleni anteeksi ja antaa anteeksi myös toiselle ihmiselle, vaikka en hänen tekojaan voikaan hyväksyä. Päätin myös löytää joka päivä hyviä asioita elämästäni. Ja se auttoi. Pienin askelin edeten huomasin yksi kaunis päivä olevani vapaa menneisyyden taakasta ja koin aidosti olevani onnellinen.

Vihan, katkeruuden tai muiden negatiivisten tunteiden purkaminen muihin ruokkii lisää omaa negatiivisuutta ja saa aikaan noidankehän, jota on vaikea murtaa. Vaikea, mutta ei mahdotonta. Sanotaan, että oman kumppanin rakastaminen on tietoinen päätös, joka on tehtävä joka ikinen päivä. Itse ajattelen onnellisuuden samoin. Nimeän edelleen joka päivä asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen, ja huomaan olevani aidosti onnellinen myös vastoinkäymisistä huolimatta. Minusta onnellisuuteen kuuluu myös unelmointi. Halu ja uskallus unelmoida, sekä usko unelmien toteutumiseen. Ja jos minä pystyn tähän kaikkeen, pystyy siihen kuka tahansa.

Se tulee ihan persuilusta. Luulevat vajakit ettei netissä heitä tunnisteta. Sitten oikeassa elämässä pelätään omaa varjoaakin.

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa. Pakko kirjoittaa rumasti ja tunnistettavasti, että muutamat jättäisivät rauhaan, vaikkakin sillä on yleensä päinvastainen vaikutus, valitettavasti palstalle omistautuneet innostuvat vain enemmän.

Palstaihmiset vaikuttavat olevan päästään sekaisin: solmut aukeaisivat 10 min.kestävällä keskustelulla, mutta ei, pitää vaahdota palstalla kymmeniä vuosia. Luultavasti samat kymmenen vuotta vielä edessäpäin. Ei heitä haittaa se, mitä kirjoittelut aiheuttavat toisille oikeassa elämässä. Pikkuhiljaa pakko todeta, että niillä yksillä kyykkääjilläkin täytyy olla mt ongelmia ja he kaipaisivat hoitoon ohjausta. Ei kukaan normaali ihminen omista elämäänsä palstailuun ja suhteiden tuhoamiseen pelkällä kirjoittamisella.

Itse kommentoin noin 1 krt kahdessa päivässä, joskus jopa harvemmin, lueskelen kylläkin enemmän ja ihmettelen suuresti toimmintaanne.