Miksi edelleen ajattelet häntä, haluat ja ikävöit? Miksi? Ei kaikkea elämässä saa, miksi jotkut jäävät mieleesi pyörimään, mitä hänessä niin erikoista on?
Miksi ikäväsi ei hellitä?
Anonyymi
118709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 118
Vanhimmat
Haaveet ja omat kuvitelmat on sitä erikoista. Mikään ei tietysti ole miltä näyttää.
Tässä puhutaan nyt vähän syvemmistä asioista kuin siitä mitä itse uskottelee itselleen toisesta, tämä on pintaa syvemmällä oleva asia, joka on valmis kohtaamaan toisen rehellisenä oikeana ihmisenä, oli se sitten raadollista tai ei. Haaveet ja kuvitelmat kuuluvat pikkulapsien kotileikkeihin, siitä ei nyt puhuta.
Uskottelee sitä, jos toista ei tunne. On jäänyt ikävöimään ja se johtuu täysin omista kuvitelmista toiseen liittyen.
Missä tuossa luki että ei tunne? Taidat nyt heijastella omia kokemuksiasi, ei siinä mitään väärää, mutta ei sovi tähän kontekstiin. Toinen kun puhuu seipäästä niin toinen puhuu seipäänpäästä..
Aloituksessa kysyttiin miksi edelleen ikävöit häntä. Tottakai vastaan omasta ikävöinnin kohteestani.
Jaa niin joo, ajattelin taas vain omalta kantiltani vähän kierteisesti..
Ymmärrän etten saa ja ettei varsinkaan, jos ei päästä irti olemassa olevasta suhteesta. Se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Monen asian summa.
Niinpä niiden ajatusten elättelyä täytyy opetella hillitsemään. Kohdata faktat. Totuus.
Jotkut jää mieleen pyörimään, koska ovat tehneet ihmisinä pysyvän hyvän vaikutuksen.
Ystävyys on hyvä vaihtoehto sekin. Ei sitä muutenkaan koskaan tiedä riittäisikö resurssit muuhun muutenkaan ja joskus tietääkin ettei riitä, sitten täytyy hyväksyä asia ja olla iloinen, jos edes saa kuulua jotenkin elämään. Tai unohtaa kokonaan ja jatkaa matkaa. :)
Niin. Kiinnostaisi ihan tämän asian tieteellinenkin puoli, miksi jotkut jäävät niin tiukasti mieleen. Onko siinä kyse jostain ihmisen historiaan tai peräti traumoihin liittyvästä asiasta, pakottaako sitä itse itsensä muistelemaan jotain, tarvitseeko ihminen jotain kaivattua, mielenkiintoista tosiaan.
En osaa sanoa. Minulla ei tietääkseni liity mitenkään menneisyyteen. Päinvastoin, haluisin erilaisen tulevaisuuden mitä menneisyydessä olen elänyt.
Avoimen ja aidon itseni näköisen.
Ehkä sikäli siis liittyykin menneisyteen ja traumoihin. Nyt kun "ääneen" sanoin, tajusin.
Traumat on sitä itsensä kieltämistä monin eri tavoin.
No traumoja on monenlaista, niiden käsittelyyn kuuluu mitä suuremmissa määrin itsensä ja tunteidensa rehellinen katsastelu. Itsekin tajunnut ihan lähiaikona tämän ikävöinnin syvimmän syyn. Mutta enemmistössä traumoissa, syyt johtuvat muista tekijöistä kuin itsestään, siksi monella traumoja kokeneella onkin vahva tarve pitää ohjakset omissa käsissään aikuisiällä... Tai, joskus on vaan oikeasti ikävä! Monimuotoisia asioita, mutta harvoin selkeitä.
Joo. Mietin tuota ikävää. Ihmistä jota ahkerasti olen ikävöinyt.
Ja luulen, että ikävä tulee hänen kohdalla siitä miten hänet mielessäni koen ja näen. Hän on erilainen, kun useimmat tuntemani ihmiset, hän kiehtoo mua ihmisenä, persoonana.
Hänessä on kuin jotain mystistä ja salaperäistä, plus että ihan rehellisesti hän on naisena ulkoisesti hyvin viehättävä ja myönnän hullaantuvani jo pelkästä ulkonäöstä. Mutta kun hän avaa sanaisen arkkunsa ja ajatuksensa, olen ihan myyty. 😄
Yksinkertaisesti hän lumoaa minut, halusi tai ei. Välillä kykenen vastustamaan tuota lumoa, mutta välillä olen ihan sen tunteen vietävissä.
Rimpuilen siis sen kanssa menetänkö kontrollini vai en. 😇
Fiksuna hän osaa hillitä tällaiset hölmöläiset sujuvasti. Hetkittäin.
No tuo oli kuin omalta näppikseltäni, paitsi että sukupuoli eri. Tietää toisesta loppupeleissä todella vähän, ja oma mielikuvitus rakentaa sen kaiken lopun piilossa olevan tiedon ja tadaa siinähän on unelmien kohde, hassua sinänsä. No onneksi tuon tiedostaa itse mitä tekee ajatuksillaan..
Juu. Tietää vähän, mutta sen tietää että on jotenkin heikkona toiseen. Minuunkaan kun ei yleensä ihmiset pääse vaikuttamaan, olen hyvin tietoinen itsestäni ja fiiliksistäni. Kukaan ei pääse kontrolloimaan ns. ihon alle.
Torjun helposti mitä vaan mikä ei sovi pirtaani tms.
Ja nyt kohtasin ihmisen joka pääsee ihoni alle ja kykenee vaikuttamaan minun kontrolliin. "Haastajani" mielenkiinntoisella tavalla. Se on samalla pelottavaa, mutta koukuttavaakin. Plus, että jokin tuttuuden tunne tekee kuitenkin turvallisuuden tunteen häneen.
Mut tiedän, että tämä on mun tunne.
Kirjoitat, et niin vähää mutta asiaa. Ja tekisi mieli sanoa, että samaa mieltä, mutta en ehkä sano :D
Te varmaan tunnette ja olette puhuneet paljonkin hänen kanssaan? Sivusta kysyn :)
No ei ehkä paljon, mutta olen kyllä painanut kaiken mieleeni mitä keskusteltu on.
Mietin häntä paljon ja ehkä analysoinkin enemmän, kuin muita koska olen hänestä mahdottoman kiinnostunut.
Tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen ainakaan täysin ja samoista syistä, mutta jos vaan saan jatkaa tutustumista, että hän sallii sen niin jatkan. :)
Heh, älä sano. 😛
Kasvotusten jutelleet? Sivusta vieläkin.
Näin olen kokenut hänen kanssaan. Hänen hymynsä, olemuksensa ja kehonsa saa minut tuntemaan jotain niin syvää halua ja kotiin palaamisen tunnetta.. Hänen tarinansa ja se miten hän maailmaa ymmärtää tuntuu minulle niin oikelta, että ymmärtäisimme toisiamme ja hyväksyisimme toisemme maailmat. Ja mitä ihanaa siitä voisi syntyä..
- sivusta tähän keskusteluun osallistuin kun niin samalta kokemuksenne tuntuu ☺😔 valtava ikävä häntä, ja vain häntä..
Minäkin olen painanut mieleeni keskustelumme. Ja niitä ajattelen yrittäen ymmärtää mikä on parhaaksi..
Ei valitettavasti kasvotusten. Kyllä sekin kivaa olisi, ehkä joskus jos hyvin käy. Ja kunhan korona hiipuu. 🙂
Joku jonka tunnet irl? 🙂
Lisään, että kyllä mulla mielessä kävi, jos kesällä tulisi tilaisuus vaikka nähdä. Riippuu tietysti siitä miten hän asian ottaa. Mutta katsotaan, voi olla että kysyn käviskö hänelle. 😋
No huh! Ihan kuin joku osaisi sanoittaa omaa sisimpääni ja miten hänet olen kokenut. Se mitä en edes haluaisi itselleni myöntää, että se on noin. Noin se vaan on! Lisäksi tuohon liittyy mielen ja kropan valtaava hyvänolon tunne. Vain lyhyt keskustelu kahden ja kaikki harmitus ja stressi häviää. Minä loistan kuin Hangon keksi ja näin monesti sivusilmällä, että hänkin jäi siihen hyvän oloon. Miten joku ihminen vaan voi osua sisäisesti osua noin kohdilleen? Ulkoisesti ja elämäntilanteiltamme emme olleet niin osuvia, mutta itse koen että se on hyvin pientä aitoon kohtaamiseen ja tunteisiin verrattuna. Kun eri ikäiset ja varatut (silloin vielä) rakastuu (yksi- tai molemminpuolisesti), rakkautta joutuu pohtimaan ihan eri tavalla. Se ottaa aikaansa, varsinkin jos kummallakin on vahva omatunto.
Puhun mennessä muodossa, koska hän on lähdössä tai tavallaan jo lähtenyt. Tiedän jo, etten saa häntä, vaikka tietysti haluaisin. Pakko sekin hyväksyä. Silti rakastan, hiljaa ja itsekseni.
Kysy vaan. Tiedä vaikka minulta. ;) Sivusta.
Hmm, sehän se alkoi nyt jänskättämään. 😅
Varmasti on molemminpuolista jännitystä :D
Joku yrittää apajille sivusta! Sen kunniaksi rakkauslaulu tähän väliin hänelle.
https://www.youtube.com/watch?v=PmB4YFpuarU
Heh, helvetti mikä biisi. 🤣
Mihin apajille? Sivusta kirjoittelin, että voisiko olla hän mies.
Siinä on duo kohdillaan 😅
Heh heh ja huh huh. Happi loppuu. On, on kyllä hjyvä. 😜🤣
Tässä on yritystä. 😅
https://youtu.be/tr5zj3Mko3A
💐🧦
No on yritystä! Toisaalta kyllähän sitä maailmaan ääntä mahtuu 😄 ei sen puoleen.
Nojoo, olet oikeessa. Joskus vaan mielessään miettii, että mistähän kaikesta ei vielä laulaa ole yritetty.
Tiskasin mä tiskin, tamppasin maton lala laa laa laa. 😄
Kaikesta on laulettu, mistä tulikin mieleeni tämä mestariteos 😆 https://youtu.be/koHo5dF3Wbc
Mutta nyt pitää rauhoittua, kohta unille 😄
Uhhuh. 😝
En muista kuulleeni. Ei helkkari.
https://youtu.be/uMdiS_a5g_0
En tiedä, ei tämäkään niin kovin viisas ole, mutta huvitti aikoinaan. 😄
Klassikko tuokin 😄 Aikamoiset katselukerrat näillä hiteillä, paitsi tuo laittamani rakkauslaulu jäänyt vähän hännille, en ymmärrä miksi 😀 Mutta nyt hiljenee levyraati täällä päässä ja siirryn kehittävimpiin tekeleisiin hetkeksi ennen 😴
Heh, ihan kun olisit vähän pilkannut hienoja biisejä. 😂
Okei, hyvää yötä ja kauniita unia. 😄💤💫
Jonkin aikaa leijunut ilmassa kysymys, mikä on tää tunne. Vastausta en ole saanut muuta kuin omassa päänupissa. Tunteet vastaan järki, jotka vaihtelevat kuin säätila päivittäin. Ainoa helpotus, ettei ole nähnyt kasvokkain. Oikeasti haluaisin nähdä edes ohimennen. Koska ei näe tiettyä kaivattua, tunne ikäänkuin laimenee. Sisimmässäni toivon salaa koko ajan, että jospa jossakin törmäisin sattumalta kohteeseeni. Säväytyävä tunne jäi yhtenä viikon alkupäivänä asumaan sisälleni. N---->M
Ootko niin varma asiasta?
Sama elämäntilanne osuu hyvin tännekin. Eri- ikäiset ja varattuja molemmat. Ei olla puhuttu oikein mitään keskenään. Muutama sana tietyssä tilanteessa. Mielessä vanhempi mies, jonka luota pikaisesti jouduin lähtemään.
Mihin hän on lähtenyt? Muuttanut muualle?
Olisipa noin. Ehkä toiveajattelua. Hmmm....
Ai niin mistä asiasta olenko varma?
Onko sulla mahdollisuus törmätä häneen sattumalta? 🙂
Se vasta jännää onkin, jos on että asuu samassa kaupungissa esimerkiksi.
No en minä varsinaisesti pilkkaa :D mjutta sanotaanko, että ei nyt ihan yllä klassikoksi esim. tämän rinnalle! Volat kaakkoooooooon! :D
https://www.youtube.com/watch?v=Y-IUB62zDlA
Ärsyttävää tuo yksi puhuminen, aina samat rutiinit, heti tunnistaa.... Plää Plää Plää....
Nyt kyllä räppärit ottaa tuosta nokkiinsa. 😛
Mulla on vähän erilaiset renkutukset täällä. Jos musiikilla saisi kesän tehdyksi. 😋
https://youtu.be/lw0_vOFCS34
Ei huono, puhuttelee sieluani 💃🏻😀 Kyllä se kesä sieltä tulee.
Rouva tuli kotiin ja jouduit häipymään
Helmat hulmuten kesää kohti. En malta odottaa kesää ja lämmintä säätä, linnunlaulua, poutapilviä... 😎
Ja jos vaikka keräisi rohkeutensa ja.... 😋
Mökkeilyä, päivetystä, aurinkoisia aamuja, uimista🌞.. No minun ei tarvitse rohkeutta onneksi kerätä, oikeastaan mitään erikoista syytä edes olla enää täällä, paha tapa.. 😄
Kuulostaa taivaalle. 😛👍
No mutta mun ehkä tarttee. 😬
Niin on. Toivetta ja taitaa sinne jäädä. Harmillista. En kykene sen enempään, kun vain toivomaan :(
Taivas on sininen ja valkoinen ja tääähtööösiäää täyyynnä, taivas on sininen ja valkoinen ja tähtööösiiiäää täyyynnnä, niin on nuooori syyydämeni ajatuksia täynnä... 🎶 Onnea matkaan kuomaseni!
Älä sekaannu toisen parisuhteeseen!
Katotaan nyt sano. 😂
En suinkaan, omanikin on hoidettavana. 😌
Ihan vaan kaverina ajattelin.
Kattoo kattoo, mitäpä muutakaan :)
Varovasti kattelen ettei pelästy ja juokse pois. 😇
Miten musta tuntuu, että ollaan ennenkin täällä juteltu. :D
Varmaan ollaa. 😇😂
Pitihän se arvata 😆
Onko kiva? Otan nimimerkin. Sillä on väliä.. Nimimerkkisi ovat olleet hienoja nainen ❤
Sanoisin, että yhdentekevää. Enkä käytä nimimerkkejä, en ole vakiopalstailija nyt enkä koskaan. :P
Ikävä on enemmänkin oman pään luomaa harhaa. Pakkomielle josta ei pääse irti. Oikeasti ei edes kaipaa ketään
Ikävä on tunne ihan siinä missä muutkin tunteet. Pakkomielle taas pahimmillaan mielenterveydenhäiriö, joten niitä en sotkisi keskenään.. Mutta siinä olen samaa mieltä jokseenkin, että todennäköisesti sitä ei tosissaan edes ikävöi, haluaa ikävöidä, mutta ei oikeasti kiinnosta juurikaan.
Pakkomielle on sairaus, ehkä pahin kaikista äkkiseltään tiedostamistani.
Mutta kuinka moni ihminen, ymmärtää ja hyväksyy ihmisen joka sairastaa pakkomiellettä toiseen ihmiseen ja kuinka moni ymmärtää uhria / kohdetta, joka kärsii hiljaa tiedostaessaan, että on kohteena jollain tapaa.
Sairaus siinä missä mikä tahansa, johon terapia, puhuminen ehkä auttaisi?
Nainen on vain niin ihana, etten voi häntä unohtaa. Sitten, kun hän sanoo päin naamaa, etten kiinnosta, olen valmis unohtamaan hänet. Tottakai aikakin tekee tehtävänsä, kun ei toista näe enää missään. Saattaa joku toinen kiinnostava tulla tilalle.
Aika tekee tehtävänsä kyllä, ja saahan sitä ihmisiä muistella, ei niitä pidä tukahduttaa. Kunhan osaa realistisesti heittää ns. haaveet pois mielestä kuitenkin.
Olet sairas ja tuo on kiristystä selkeesti!
Entäs, jos tämä nainen ei ole sinusta kiinnostunut ja ei halua olla kanssasi tekemisissä?
Jos oikeasti sairastat pakkomiellettä toiseen ihmiseen, eikö sinun täydy hankkia apua itsellesi, eikä roikkua ihmisessä, joka tuskin on sinusta kiinnostunut?
Toivon sinun takiasi, että jätät tämän ihmisen rauhaan.
Kuka kiristää päätäsi, sinäkö itse? Kannattaa käydä tuulettumassa välillä ja miettiä sitä omaa elämääkin välillä. Kaiken maailmaan neuvoja taidat olla??!!
Voisin kirjoittaa pitkän listan mikä kaikki hänessä on niin ihanaa. Ja toisaalta en pysty kunnolla edes paikantamaan koko asiaa. Se on vielä syvempää kuin edes luonteenpiirteet. Ensihetkestä asti olen tiennyt sen, että hänessä vaan on... jotain.
Ja koska tää tunne siitä 'jostain' on kulkenut jo niin monta vuotta mukana eikä lähtenyt pois, on se ihan täysin juurtunut osaksi itseäni, historiaani ja elämänkokemuksiani. Ei ole olemassa minua joka ei kaipaa häntä.
Jos en kyennyt unohtamaan häntä täysin epätodellisen ja mahdottoman ensikohtaamisenkaan jälkeen niin miten pystyisin usean muun kohtaamisen ja vuosien jälkeen. Jos jossain kohtaa olisi ollut mahdollisuus unohtaa niin eikö se olisi ollut ensikohtaamisen jälkeen? Kun ei vielä edes tiennyt miten toinen on sellainen ihminen kuin jota syvimmissä kohdissa sydäntään kaipasi itse edes sitä tietämättä tai tajuamatta.
No tämänkin allekirjoitan, ihan kokemuksen pohjalta. Monet ovat olleet vain läpikulkumatkalla mielessäni, mutta tämä eräs pysyy siellä aina vaan, ainakin jollain tasolla. Tekisi mieleni sanoa, että todella outoa, mutta syvällä sisimmässäni en pidä sitä outona ollenkaan, ja se taas on outoa myös! Huoh, no joo, tämmöstä tänään. :D
Koen myös näin hänestä. Kirjoitat juuri niin kuin tunnen tätä naista kohtaan, näin juuri ensikohtaamisesta alkean tähän viimeiseen, jolloin huomasin että hän todella on niin paljon ja enemmän.. Se tuntui aivan uskomattomalta.. Jokin syvä asia hänessä, jokin hänen sisimmässään, mitä en osaa kuvata, vetää minua hänen luokseen. Kuinka meistä tulisi ehjä, täysi yhdessä.
Just sama olo. Hänen, miehen, sisimmässä on jotain mikä vetää niin vahvasti puoleensa, että kaikki muu jää vähän toissijaiseksi. Kaikki ulkoinen tuntuu muuttuvalta ja vähän toissijaiselta. Se veto vaan pysyy.
Niin, samoin, tämä nainen ja hänen hymynsä, silmänsä, aina niitä rakastan.. Ulkoiset asiat menettivät merkityksensä hänet tavattuani. En välittänyt materiasta enää, enkä edelleenkään kummemmin välitä. Kunhan hänen luokseen pääsisin..
Joidenkin hymy vaan vangitsee ja vallitsee omalla tavallaan. Eikä se unohdu, eikä myöskään poistu ajan kanssa. Melkoinen ihminen kyseessä kun maallinen omaisuuskin unohtuu.. onko mahdollista että hänen luokseen pääsisit?
-sivusta
Olen avioeropaprut laittanut, asuntokin on. Vain lasten vuoksi epäröin..
Ei se tarkoita että hänen kanssaan yhteinen koti?
Oletko itse mies vai nainen, ku toisinaan kaipaat miestä ja toisinaan naista. Oletko ainoastaan trolli, joka haluaa vaan kiusata jotakin pariskuntaa.
Millon näit hänet viimeksi?
Elokuun lopussa.
Ei vaan itselle ja lapsille vuokralla.. He eivät ole vielä täällä.
Ensirakkaus saattaa monilla jäädä vahvana mieleen.
Itse tapasin hänet jo vuosia sitten, mutta yhteytemme katkesi. Hän jäi mieleeni. Ja nyt kun tapasimme uudestaan, tunne on entistäkin voimakkaampi. Olen niin onnellinen hänen seurassaan! Siitä tiedän, ettei tätä tunnetta kannata enää hukata mihinkään vaan pitää kiinni. Jos se toiselle sopii.
Näin ajattelen myös. Haluan pitää hänet, kun vihdoin hänen luokseen löysin. Olen onnellinen siitä että sain vihdoin kokea niin syvää henkistä yhteyttä ja fyysistä halua elämässäni, enkä missään nimessä halua siitä luopua. Tuntuu että hän täydentäisi ominaisuuksiani ja toisi elämääni juuri sellaista yhteyttä mitä elääkseni onnellisena ja tasapainoisena kaipaan. Ja tiedän että "onni pitää löytää itsensä sisältä", mutta eikö myös ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteessa nämä asiat ole ytimessä? Se, että toinen toinen täydentää niin, että yhdessä ollaan enemmän?
No ei mitään oo erikoista, mutta ehkä sen takia oudot tunteet hänestä koska on avautunut aikoinaan joka asiasta hänelle.
Olen uupunut kesästä.
Olen pimeydessäkin ulapalla mutta pimeydessä talvella on ehkä järkevämpi??
Mutta siltikään tältä mieheltä ei erikoisesti järkeä löydy!
En luota keneenkään enkä ossoo rakastoo.
Nukun koska olen uupunut
Nytkin kevätaurinko lurpsauttoo luomet kiinni ja aivastelen.
Lämpöä en sua .
Olen tätä pitkään miettinyt, että mikä ihme tämä on, kun en ole nuori enää ja olen luullut jo nähneeni koko ihmisyyden kirjon, mutta sitten tämä yksi on jotain muuta, kuin mitä olin tuntenut milloinkaan. Hän pyörii mun mielessä jatkuvasti, eikä hellitä, vaikka ei nähtäisi aikoihin.
Olen nähnyt muitakin kivoja ja tosi hyvännäköisiä naisia ennenkin, mutta tämä on jotenkin erilainen.
Hänen kanssaan on niin mukava olla. Helppo olla. Hyvä olla! Ja sitten, kun ei nähdä, ei ole hyvä olla. Sekä näkemisen ihanuus, että ikävän riuduttava rintakipu ovat molemmat absoluuttisia, eikä aika helpota kumpaakaan.
Mä luulen, että me ollaan geneettisesti yhteensopivia ja mun elimistö tietää sen. Mä alan tuntemaan jälleennäkemisen humalluttavaa euforiaa jopa jo ennen, kuin näen hänet. Mä olen joskus haistanut hänet ennen, kuin muuten tiesin hänen olevan paikalla.
Mulle on tapahtunut ainakin 2-3 kertaa tuo sama, että vaistosin hänen olevan lähellä ennen kuin tiesin sitä.
Olen myös kerran kauan aikaa sitten ollessani jossain itselleni suht vieraassa kaupungissa kävellyt ilmeisesti hänen asuntonsa ohi. Tajusin sen vasta vuosia myöhemmin. Mulla oli aikaa ennen kuin bussi lähti. Ja sain vain jostain syystä päähäni kävellä täysin eri puolelta kaupunkia toiselle puolelle. Siinä kävelyssä ei ollut yhtään järjen hiventäkään, mutta päätepiste oli se hänen asuntonsa ympäristö vaikken silloin osannut edes aavistaa että hän asui siellä ja vasta ehkä vuosikymmen myöhemmin tajusin asian.
Kaks kertaa olen myös nähnyt hänet asuntoni lähellä, eri kaupungeissa. Toinen selittyy kyllä sillä että asuin rautatieaseman lähellä. Mutta vähän outoja nää asiat silti. Ja että molemminpuolisesti tapahtunut samaa.
Geneettinen yhteensopivuuskin on ilmiselvää, jos oman vartalonsa viesteihin on uskominen. Ei voi olla mitenkään huomaamatta sitä mitä kehossa tapahtuu. Huomaan itse että oon aivan täysin sekaisin niinä päivinä kun on ovulaatio. Muinakin kyllä, mutta ne menee jossain todella oudossa sumussa, mitä en oo kokenut ennen. Ihan kuin jokainen solu kehossa haluaisi vaan hänen lähelleen. Ne ajatukset mitä päässä pyörii..tuntuu että oon täysin seonnut.
Kuulostaa jotenkin hienolta miehen kirjoittamana ja samalta mitä tunnen erästä kohtaan, toivottavasti omalle kohdalle sattuisi vielä joskus ennen hautaan menoa mies joka tuntisi noin samalla tavoin.. Siis että toisen kanssa on vain niin mukava ja helppo olla tuon kaiken muun lisäksi. Oma kaipauksen kohde vaikuttaa olevan seurassani yleensä jotenkin tuskastunut eikä näytä nauttivan keskustelusta kanssani joten tuskin siis tuon perusteella siitä nauttisi samoin tavoin, etenkin kun tiedän että kenen muun kanssa tahansa juttelee sekä kyselee kyllä kaikennäköistä ja on rennosti eikä poistu paikalta heti kun mahdollista. No kaikista ei vaan aina pidä syystä tai toisesta ja ikäväähän se on mutta elämä jatkuu ja unohdan sitten joskus. Ihan sivusta vain kommentoin.
Hän siis käyttäytyy seurassasi eri tavalla? Ehkä hän tuntee jännitystä ja pelkää tuntemuksiaan. Miksi lie juoksee luoltasi pois tai sitten yrittää pitää rajoistaan kiinni niin kuin eräs seurassani ettei niistä vaikeassa tilanteessa repsahtaisi, niin kuin minä tein..
Repsahdit ja nyt pidät taas rajat tiukasti?
Tunnustin siis rakkauttani hälle vaikka varattu olin.. Hänen kanssaan en voi rajoja kiinni laittaa, enkä halua.. On niin suuret tunteet.
Juurikin niin, ja sellaista hyvin perinteistä ristiriitaista käytöstä mikä voi olla omassakin päässä, en luota enää arvostelukykyyni. Olen vain ajatellut että ehkä hän jollain tapaa on huomannut että olen ihastunut ja on siitä sitten ahdistunut kun ei tunne samoin. Mukavempaahan se tavallaan olisi tuo näkökulma mutta olen aika realistinen/pessimistinen tässä asiassa, en myöskään tiedä onko hän varattu vai vapaa ja olen hyvin arka tunnustamaankaan.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa hävennyt näitä tunteita, on hienoa että sinä tilanteestasi huolimatta olet kuitenkin kyennyt ilmaisemaan omat tunteesi vaikka koet sen repsahduksena. Epätietoisuus on aivan kamalaa ja eihän näiden tunteiden syttymiselle mitään voi, se kertoo aitoudesta silloin. Tunsiko hän samoin?
Hän oli vapaa? On se varmaan hyvä että tiedostaa toisen tunteet niin ei jää liikaa varaa väärinymmärryksille. Järjen ja tunteen taisto..
Eroa sika!
Mitä väliä oliko vapaa kun itse on parisuhteessa. Hyi!
Hän on vapaa, niin hän on kertonut minulle.
Olisikohan ihan vaan niin raadollista, että ei ole osunut kohdalle ketään, joka olisi pyyhkinyt hänet mielestäni. Tällä hetkellä hän on vieläkin se parhaimman vaihtoehdon oloinen.
Ei hellitä. En halua hänestä luopua, kun vihdoin löysin hänet.
Tyhmä aloitus. En kommentoi.
Siinä, että joku jää mieleen yhdistyy varmaan monta asiaa. Itsessä jokin kriisi, muutoksen kaipuu, ja silloin sopiva tielle osuva, johon tuntee kemiaa, herättää mielenkiinnon, jonka seurauksena tähän henkilöön uhraa aikaa ja ajatuksiaan, joka jo pelkästään luo tietyn kiintymyksen tunteen. Jahyvällä tuurilla toisessa voi olla myös samanlaisten kokemusten ja yleisemminkin koko elämänhistorian vastaavuutta, jolloin tulee tunne, että toinen ymmärtää omia ajatuksia, tunteita.
Rem, The One I Love
https://youtu.be/j7oQEPfe-O8
Mun lempiartisti nuoruudestani ja tämä biisi 😔
Hyvää yötä rakkaani ja oman kullan kuvia ❤
Näinpä. Tunnistan tekstisi sopivan minuun, kuin nenä päähän. Käyn tietynlaista kriisiä tai oikeastaan kävin vielä reilu vuosi sitten, tosin ehkä vieläkin punnitsen tiettyjä asioita ja vähän huopaan ja soudankin. Olen epävarma, mutta tiedän että ajan kanssa varmuus kaikesta nyt vielä epävarmasta selkiytyy.
Tarvitsen vaan aikaa ajatella ja antaa myräkän rauhoittua sisälläni.
"Olit siinä ja se riitti", kuvaa minusta aika hyvin myöskin miksi joku ihminen soljuu sopivaan kohtaan ja vielä jos persoonaltaan on puhutteleva ja vetoava, ei siinä paljon muuta tarvita.
Yksi sellainen iso asia ainakin itselleni on, kun joku näkee minut kuten olen. Sisimpääni ja ymmärtää sitä mitä isoin osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän tai ainakin hyväksyy sen. Se on kuin prinsessan parantava ja taian rikkova suudelma, sammakko muuttuu prinssiksi. 😄
Kun elää vuosikausia vähän roolissa ja muiden mielen mukaan, on vapauttavaa kun jollekin ei tarvitse esittää kelvatakseen ihmisenä. Siinä voi hullaantua. Mutta tokihan realistina ymmärrän, että mieli haluaa nähdä mitä mieli haluaa nähdä ja on olemassa riski, että mieli ei näe tarpeeksi kaikkea. 😜
Mutta ei haittaa, olen tietoinen osatekijöistä ja en kuole vaikka vain haaveilisin turhia haaveita. 😄
Ja sanotaan nyt suoraan, että minun ihastukseni kohde on nainen, se prinsessa joka antoi ymmärryksellään ja myötätunnollaan minulle sen suudelman (kuvainnollisesti), joka vapautti minut sammakosta siksi prinssiksi, joka sisälläni olen. Piilossa ihmisiltä, kuoreni alla hiljaa.
Selvennykseksi, liittyy transseksuaalisuuteeni, jota olen piilotellut. Mutten enää. Enää ei pelota kertoa suoraan ja olla minä avoimesti.
*Transsukupuolisuuteeni ja seksuaalisuuteeni, etten ole heteroseksuaali. Näin pienissä piireissä missä olen elänyt ja elän, nämä asiat on tabuja ja ei katsota hyvällä.
Hän on ihminen jonka olen tuntenut kymmenien vuosien ajan. Kohtasin hänet uudelleen, kun edellisestä kerrasta oli kulunut noin kymmenen vuotta. Pidin häntä mukavana ihmisenä ja pidän edelleen, mutta hän ei ollut minusta kiinnostunut.
Kaveriksi ottaisin hänet jos se vielä olisi mahdollista. En ole nähnyt häntä muutamaan vuoteen, enkä tiedä mitä hänelle kuuluu.
Prinssini huhuuuuu
Prinsessa kutsuuu
Aloitus saanut paljon keskustelua aikaan, hyvää keskustelua. Se on hyvä! Paljon ikävöiviä ihmisiä, se ei välttämättä hyvä... Mutta kaikella syynsä, ehkä jopa sillä miksi jotkut ihmiset jäävät niin pysyvästi mieleen :)
Ikäväni ei hellitä koska ikäväni on tuore. Haluan huomauttaa, ettei ikäväni ole ikävä vaan oikein mukava ja iloinen tunne, kaivata nyt ihastustaan :) Onko hän tuleva mieheni, aika näyttää. Ensimmäinen tapaaminen oli mukava, toista odotellessa.
Kauneus sisäinen ulkoinen.