että Jumala poistaisi tämän ikävän sekä tunteet toista ihmistä kohtaan. Itken usein. Toivottavasti olisi jokin voima joka minua auttaisi.
Olen alkanut rukoilemaan
Anonyymi
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voi muru.... oletko kertonut hälle?
Tunne rauhassa. Tunnehan on ihan kaunis, anna sen tulla ja mennä. Tunteen ei tarvitse tarkoittaa toimintaa. Rakastaa siten, että iloitsee toisesta ihmisestä.
Minun mielestä rakastavaisten tulee olla yhdessä, ja saada kokea kaikki ne tunteet. Etenkin jos on kyse hyvinkin syvästä Rakkaudesta. Sehän on kauneinta ja tärkeintä elämässä!
Samaa mieltä olen.
Tärkeintä ei ole, mitä ihminen tahtoo vaan se, että tapahtuu Jumalan tahto. Ja rakkaus on sitä, että nöyrtyy näissä asioissa siihen..
Taidat voida muuten huonosti.
Joskus sitä suuntaa toivonsa paremmasta johonkin ihmiseen, tosiasiassa taustalla voi olla muutoksen kaipuu ylipäätään elämässä. Voi kaivata huomiota ja ymmärtäjää. Kun tilanne helpottaa, tuon ihmisen roolikin pienenee elämässä.
Mä rukoilen että pääsisin hänen lähelleen, hyv yöt 😊
Minäkin rukoilen tätä, mutta siis että pääsisin hänen lähelleen. En ole ap. Öitä.
Onhan asiaa hyvä rukoilla. Mutta asiaa pitäisi itsekin edistää . . . Jos todella haluaa olla sen toisen kanssa. Itse haluaisin . . . ❤️
Mistä sinuun on tullut tahto edistää asiaa? Onko se sinusta vai Jumalasta? Jos toimit sen mukaan, teetkö Jumalan tahdon vai oman tahtosi mukaan? Raamatun mukaan uskovan on tehtävä Jumalan tahto.
Jumalalta voi pyytää tahtoakin ja rohkeutta. Kun niitä Jeesuksen nimessä pyydetään, niin niitä myös saadaan. Se että ihmisen oma tahtominen jotain hyödyttäisi ei kyllä pidä paikkaansa. Jos Jumala tahtoo, niin ihminen saa sen mitä ihminen itsekin tahtoo. Tyytyminen Jumalan tahtoon on oikea tie. Jumalalta voi sitten pyytää myös sitä mitä itse haluaa ja Jumala antaa sen ihmiselle, jos Jumala niin tahtoo tehdä. Jokainen vastausta vaille jäänyt rukous sanoo:"Minun tahtoni tapahtuu, ei ihmisten", ja vastattu rukous:"Minun tahtoni tapahtuu, ja niin myös niiden ihmisten ketkä tahtovat mitä minä tahdon."
Matteus 26.42
"Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi."
Tuossa on oikea muoto rukouksille ja oikea muoto myöskin suhtautumiselle elämään.
Mutta sitä olisi kummankin haluttava 😉
Niinolen tehnyt asioita sen eteen. Haluaako hän vielä? Puhuu ystävyydestä.. En halua pelkkää ystävyyttä hänen kanssaan. Voin hetken olla ystävä kun käsittelen eroani, mutta vain sen hetken..
Jeesus on ainoa Jumala kuka voi auttaa. Mutta pyydä ennemmin että Hän auttaisi sinua käsittelemään nuo tunteet. Siinä moni tekee virheen että odottaa Jumalan muuttavan asioitten tilan meidän mielemme mukaisiksi vaikka todellisuudessa Jumalalla on syy kaikelle ja kaikesta löytyy opittavaa ja kaikella on tarkoitus vaikka ihminen harvoin yksinkertaisuudessaan sen näkee. Minä näen heti että tuo epätoivosi on ajanut sinua kohti Jumalaa. Joten siinä voipi olla sen tarkoitus.
1 Pietari 5.7
"heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
Tunnusta syntisi Jeesukselle ja pyydä Häntä selvittämään asiasi ja ennenkaikkea sydämesi. Rukoile Häntä niin usein kuin tahdot.
Niin se itsellänikin tapahtui. Kun kaipasin häntä niin paljon, että sattui oikein kovasti, jouduin turvautumaan Jumalaan. Jouduin kohtaamaan kaikki tunteeni ja oman itseni heikkona. Siitä oli apua. Pääsin Jumalan suojeluun.
Ikäväni on vieläkin olemassa, mutta olen saanut jotain paljon tärkeämpää elämääni, sellaista mitä ei toinen ihminen voisi täyttää. Ja olisihan se liikaa vaadittukin, jos odottaisi, että muut ihmiset täyttävät sen sisimmässä olevan tyhjiön. Sen täyttää usko ja se kaikki hyvä, mikä sen mukana tulee. Siinä unohtuu oma ego ja omat maalliset tarpeet.
Olisihan se hienoa, että saisi sen kumppanin elämäänsä, mutta se ei saa olla elämän itsetarkoitus. Jumalan rakkaus ja rakkaus Jumalaa kohtaan ja hänen tahtonsa toteuttaminen on tärkeintä.
Oikeassa olet. Kohtalonsa nurkuminen on mitä jumalaton tekee. Raamattu ei kiellä omia toiveita (elleivät ne ole syntiä) ja Jumalalle saa ja sopii esittää toiveita, ja epäröinti sen suhteen, että voiko Jumala meille antaa sen mitä haluamme, on turhaa. Jos Jumala näkee sen hyväksi, niin Hän vastaa rukoukseen ajallaan.
Kun on jonkin aikaa ollut uskossa alkaa enemmän ja enemmän ymmärtämään, ettei tosiaan ole ketään Jeesuksen veroista. Uskova ihminen on todella valmis luopumaan äidin tai veljen tai puolison suosiosta ollakseen mieliksi Jumalalle. Jumala antaa siihen tahdon.
Voe mahoton.
Itkeminen auttaa. Vaikka ikävää se ei poista. Ehkäpä se joskus loppuu. Näin ajattelen omasta tilanteestani.
Kaikkea hyvää aloittajalle ❤️
Ehkä tapaat hänet vielä ja voitte olla yhdessä.
"– Normaalit ihmiset olisivat soittaneet poliisille, ja tarina olisi päättyneet siihen. He eivät tehneet niin, koska ajattelivat, että heillä on oma lakinsa tai Jumalan laki, joka on tärkeämpi kuin Ruotsin laki. Sen takia kaikki tämä tavallaan tapahtui, Berg sanoo."
Rukoile, tottele, tapa. Hyväksikäyttäjä pastori tuntee Jumalan paremmin kuin sinä.
Hyi vittu, mitä saastaa!
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007887752.html
1 Pietari 4.18
"Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen."
Huom: jumalaton ja syntinen. Heidät heitetään kadotukseen. Niin synnissä elävä "uskova" kuin kaikki ne ketkä eivät usko Jeesukseen. Raamattu ei opeta että kukaan kuka elää jatkuvassa synnissä ilman katumusta olisi oikea kristitty.
1 Pietari 4.4
"Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanaan samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat."
Oikean uskovan tunnistaa siitä ettei hän juokse siihen riettauden lätäkköön mihin jumalattomuus ihmisen ajaa tavalla tai toisella. Ei riitä että käyttää Jeesuksen tai seurakunnan nimeä.
....
Tiitus 1.16
"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia."
Tuossa puhutaan myös valheuskovista.
Mä voisin rukoilla itselleni järkeä päähän etten ikinä tuntisi mitään ketään kohtaan, etten ihastuisi kehenkään enää ikinä, kun se ei mitään hyödytä. Ykspuolisia mun tunteet on ollut, joten olisi helpompi olla täysin tunteeton. En ikävöi ketään, kun ei ole hyötyä ikävöidä ihmistä, jolla ei ollut tunteita mua kohtaan. Oppisinpa olemaan kovempi luonteeltakin, sellaiset ihmiset pärjää elämässä paremmin kuin liian herkät kuten mä. Voisinpa loukata muita samalla tavalla kuin he ovat loukanneet mua, olen liian kilttinä ottanut kaikkea paskaa vastaan toisilta ihmisiltä, miks mun pitäis miettiä etten halua loukata heitä, ei hekään ole mua armahtaneet vaan laukoneet ilkeyksiään päin mun naamaa. Liian kiltti ei passaa olla, sellasta pidetään idioottina ja vajaalla käyvänä.
Ei pidetä. Sulla vielä paljon opittavaa.
Olen itse kokenut, ett mua on kiltteyden takia pidetty yksinkertaisena, siitä on ihan tarpeeksi asti tullut koettua. Ei tarvi enempää siitä oppia saada. Mun pitäis oppia oikeasti sivaltamalla samalla sananruoskalla takaisin, näkisi miten itse kokevat, kun loukkaan yhtä pahasti takaisinpäin. Olen joskus tehnyt sen yhdelle koulussa kiusanneelle, lopetti kiusaamisen siihen, näin miten sanomani sanat sattui ja upposi tosi syvälle.
Olen törmännyt hieman samantyyppiseen käytökseen, kun olet hyväntahtoinen ja joviaalu, sitä pidetään ylikäveltävävyytenä ja yksinkertaisuutena. No, täytyy sanoa, että piruilussa olen sittemmin pätevöitynyt erinomaiseksi ja tietenkin vain minä olen se mulkku tietyille. Oli miten oli, senkään piruilijan roolin en tahdo jäävän päälle.
Se voima on sinussa ja hänessä. Rakkautta ei piiloon saa.
Mahtaako sen semmosest tavasta ol mittä hyöty? Koht pliki viiskeent vuat rukoillu ja oikiastas mittä sen ihmeellisemppä tapahtunu... Mut ei se vääri oo vaa päivastoi.
Ollessani kävelylenkillä rukoilin, että tulisi tuleva mieheni vastaan. Yllätys olikin suuri, kun hän tuli vastaan koiransa kanssa. Juteltiin hiukan, mutta olin niin mietteissäni etten meinannut saada sanaa suustani.