Lue jos haluut

Onnistutko saamaan mistään viinaa?

Aloittajalle: onko lähipiirissäsi ketään sellaista henkilöä, jolle voisit kertoa omista ajatuksistasi ja tuntemuksistasi? Jos ei, niin kokeile soittamista johonkin auttavaan puhelimeen.

Jos olet oikeasti asialla, etkä mikään trolli, niin kokeile sen viiltelemisen sijaan tehdä ja harrastaa jotakin muuta mukavaa, joka vie itseäsi vahingoittavat ajatukset ja teot toisaalle. Käy vaikka kävelylenkillä. Tai harrasta muuta liikuntaa.

Yleensä pahat ja negatiiviset ajatukset ja tuntemukset hälvenevät jonkin ajan kuluttua.
Sitten kun ne palaavat, pohdi, mikä saa sinut ajattelemaan itseäsi vahingoittamista: elämässäsi olevat ongelmat, tai hankaluudet. Ne kannattaa selvittää ja alkaa purkaa heti. Jotta stressi ja kuormitus vähenevät.

En suosittelisi sinulle ensisijaisesti sitä, että hakeudut hoitoon, tai että pyrkisit sairaalahoitoon. Koska ne (sairaalajaksot) ovat useimmiten vielä enemmän ihmistä kuormittavampia, niin fyysisesti, kuin psyykkisesti. Siellä ei ole myöskään henkilökohtaista vapautta tehdä asioita, eikä mitään aktiviteettia, mitä tehdä. Sinulta saatettaisiin viedä itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihisi. Samoin määrättäisiin mitä suurimmalla todennäköisyydellä psyykelääkkeitä, joiden vaikutusta vointiisi on täysin mahdotonta ennustaa. Sairaalajaksosi pituuteen ja muihin niihin liittyviin asioihin menettäisi myös täysin ja kokonaan, mikäli hankkiudut sairaalahoitoon. Menettäisit vapautesi ja kaiken mahdollisuuden kontrolloida mitään elämääsi ja itseesi liittyvää.

Mikäli et ole trolli, niin toivotan sinulle parempaa vointia ja jaksamista. Sekä voimia!

Viiltely jättää jäljet ja arvet.Rumat sellaiset.Olen nähnyt tytön joka oli viillellyt koko käsivartensa.Mun mielestä se oli ruman näköistä.Se viiltely ei ole muutenkaan mikään ratkaisu pahaan oloon.

Hae apua jostain, kun rohkenee puhumaan ongelmistaan niin mahdollisuus saada apua lisääntyy. Sen lisäksi jos voisit mennä mukaan johonkin toimintaan jos kotona on huono olo. Voisitko viettää enemmän aikaasi eläinten tai lasten seurassa? Vaikka mahdollisesti käydä auttamassa jossain kennelissä, kun auttaa hiukan muita se auttaa itseäkin.
Homeopaattisetkin lääkkeet vois auttaa viiltelyn halua vähentävästi jos olisi mahdollista käydä homeopaatilla. Meillä kaikilla on myös hyväntahtoisia henkioppaita, suojelusenkeleitä jne, ehkäpä voisit pyytää apua mielessäsi heiltä.
Henkisyys on osa ihmistä. Nuorilla ihmisillä on nykyisin enemmän henkistä kapasiteettia, siksi he saattavat myös kärsiä helpommin olosuhteista johon ovat joutuneet, ehkäpä karmallisista syistä. Kun ikää karttuu on vähän helpompi löytää apua. Kaikkea hyvää, toivotaan parasta.

Viiltely kertoo sisäisestä tuskasta. joka puretaan ulkoiseen tuskaan niin että se on helpompi sietää. Siihen ei auta neuvot että "se on ruman näköistä" (niin kuin se edes kellekään kuuluisi) tai että "lähde luontoon kävelemään". Aika hassulta tuntuu että tämmöisiä neuvoja tarjotaan. Vaikka tarkoitus onkin varmasti hyvä...

Kysyisin aloittajalta, jos hän haluaisi kertoa (ei ole pakko) mitä asioita on tapahtunut hänen elämässään mikä saa noita hankalia ja tuskallisia tunteita aikaan. Mitä liikkuu mielessä kun "sorrut viiltelemään"?

Elämä on iso asia. Nuorille ja lapsillekin tapahtuu joskus hirveitä asioita, sellaisia mitään kukaan aikuinenkaan ei kestäisi. Tarvittaisiin apua, jotta kestämättömät tilanteet eivät jatku.

Onkohan kyse jonkinlaisesta väkivallasta mitä olet joutunut kokemaan? Läheisten aikuisten kuten vanhempien taholta, tai koulussa? Väkivalta on aina erittäin vakava asia. Väkivaltaa ei saa tapahtua, sitä ei saa kukaan tehdä kenellekään, se pitää estää. Fyysinen väkivalta on aina rikos. Henkinen väkivalta on yhtä vaurioittavaa kuin fyysinen, vaikka sitä onkin vaikeampaa todentaa ja saada sen loppumiseksi apua ja oikeutta. - Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi hylkääminen, silloin kun on kyse lapsesta tai nuoresta.

Hirveän usein tuntuu, että lasten ja nuorten kokemaa väkivaltaa vähätellään. Vaikka se juhlapuheissa tuomitaan, kumman usein sitä siedetään, ei puututa vaikka tiedetään.

Olisi kiva jos voisi neuvoa aloittajaa ottamaan yhteyttä johonkin psyk.polille tms. Mutta komppaan aika paljon yhtä ylläolevista kommentoijista, joka puhui siitä, mitä voi tapahtua sairaalaosastoilla. Todellista apua ei välttämättä saa, mutta itsemääräämisoikeus viedään jossain määrin aina, siinäkin tapauksessa että kyse ei olisi pakkohoidosta. Virallisessa psykiatriassa ihmisestä tehdään potilas, ja se on roolinmuutos yksilöstä ja ihmisestä, tavoitteellisesti toimivasta subjektista toisten, ns. asiantuntijoiden toimenpiteiden ja määritelmien kohteeksi, objektiksi.

Puhuminen varmasti auttaisi (se olisikin ainoa, mikä loppupeleissä auttaa...), mutta sitä varten pitäisi löytyä ihminen johon saat aidon tunneyhteyden, ja joka toimii luottamuksellisesti ja rehellisesti. Terapia voisi olla yksi mahdollisuus, riippuu toki paljon terapeutin ammattitaidosta ja millainen hän on ihmisenä. Terapiaan pitää hakeutua virallisen mt-järjetelmän kautta, muuten ei saa esim. Kela-korvauksia. Jos sinulla on varaa - harvalla on, vielä vähemmän nuorella - niin voisit hakeutua yksityisen terapeutin vastaanotolle. Silloin voit valita terapeutin itse, käydä vaikka kuinka monella ensin tutustumassa, kysellä ja kuulostella, onko tästä ihmisestä sinulle apua.

Kurjaa kun ei voi vain neuvoa, että soita johonkin, mene johonkin, varaa aika. Kyllä noista järjestelmistäkin voi apua saada, ja parempi kuitenkin ottaa yhteyttä vaikka auttavaan puhelimeen tai mennä johonkin päivystykseen kuin esim. ruveta toteuttamaan itsetuhoisia aikeita. Mutta ajattelen, että nuorellekin on hyvä antaa vinkkiä kriittisyydestä. Ettei usko ihan mihin vaan. - Apua kuitenkin löytyy, tavalla tai toisella, kun jaksat hakea.