Sä pystyt hyväksymään elämääsi, vaikka kaveriksi sellaisen ihmisen jonka olet tuntenut kauan ennen kuin mitään projektia aloitettiin. Kaikenlainen "toiminta" on aiheuttanut todella paljon pahaa oloa. Niin kauan kuin se jatkuu se muistuttaa niistä ensimmäisistä ns. kauhun vuosista, vanhukset. Sä et pysty hyväksymään ketään niiden vuosien ja sen jälkeisten vuosien aikana "mukana" olleita. Sulla ei ole minkäänlaisia hyviä "kokemuksia" sellaisista ihmisistä, joiden kanssa et ole ollut missään tekemisissä. Sä muistat vaan ne joiden kanssa oli monia hyviä kokemuksia ja siksi sä hyväksyt vaan ne ihmiset. Erityispiirteiselle on muita tärkeämpää tietynlainen turvallisuudentunne mikä tulee jo tutusta ihmisestä ja tutusta hyväksi koetusta työpaikasta. Jos ne molemmat menettää samoihin aikoihin se vahvistaa surua ja epämääräisen viestinnän aiheuttamaa ahdistusta. Siksi sä etsit täysin uusia kasvoja, että sun kokemukset vielä jonakin päivänä unhotuisi. Hiljaisuus on erittäin tärkeää, lähelläkin, mikä ei ole vieläkään toteutunut, huom. asuinympäristö.
Ajatuksia illassa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä oot varmaan sitä mieltä että ryhmätyön aika on ohi, koska siellä olisi aina liikaa sitä mikä ei sinne kuulu.
Eikö sulle sopis joku tietokoneella tehtävä etätyö, ihmiskontaktit voisit etsiä vaikka jostain vapaaehtoistyöstä, ei olis kaikki yhden langan varassa.