En enään tunne järkeä mun olemassaololleni. Tuntuu että Jumala on tahallaan tehnyt minusta arvottoman ihmisroskan. Olen lievästi vammainen ja haluan tulla kohdelluksi kuin tavallista ihmistä. Aina kun teen jotain, virheitä syntyy. Tuntuu kuin ihmiset tuomitsee minua ja pilkkaavat minua, tekee mieli tappaa itseni muuta sitten nousee toiset ajatukset että pystynkö siihen? Mitä teen? Miten mä saan ihmiset kohdeltua mua kuin normaalia vai pitääkö vaan tappaa itseni? Yks arvoton itikka seitsemästä miljardista.
Koen olemassaoloni merkittäväksi ja haluan poistua
Anonyymi
383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perkeleen autocorrect siis merkittömäksi.
Itsekin kamppailen sen kanssa että tuntuu ettei ole järkeä missään loppujen lopuksi.
Mutta ajattelisin sen näin, että Jumala rakastaa omia luomiaan. Hänhän on rakkaus.
Kaikkien ihmisten elämillä on olemassa joku merkitys ja et sinä kauhean pahasti näytä kehitysvammainen olevan kun kirjoitat tosi hyvin ja selvästi. Sanon sen, koska olen meinaten nähnyt 30 vuotisen elämäni aikana kun aivan terveeksikkin luokitellut suoltaa semmosta siansakaa ettei siitä saa erkkikään selvää suomi-siansaksa-suomi sanakirjan kanssa.
Onko sinulla harrastuksia tai töitä? Tai vaikka jotain keveää palkkatuella tuettua tekemistä mitä pääsisit tekemään että et olisi kotona kokoajan vain synkkien ajatustesi kanssa?