siitä, että vaikka henkilö on toistuvasti kertonut vuosien ajan, ettei hänen sisimpänsä mitenkään pysty hyväksymään tietynlaista tapaa "auttaa" ja silti siihen ei ole reagoitu mitenkään. Ihminen joka tykkää liikkua luonnossa ja ulkona on ihan muuten vaan paljon pysytellyt omissa oloissa sisällä? Ei se todellakaan ole niin! Kyllä hän on tämän tuonut esille jo vuosia sitten. Siksi tuntuu ettei enää voi luottaa keneenkään. Menetpä minne vaan ja milloin vaan niin mikään ei ole muuttunut, sama "meno" jatkuu. Sisin ei korjaannu ennen kuin se loppuu. Ilman hiljaisuutta ei jaksa ihmisiä, ei jaksa tutustua keneenkään. On käynyt niin, että tästä on tullut loputon jatkumo kärsimystä ja elämänhalun hiipumista, koska valoa ei ole näkyvissä ilman hiljaisuutta. "Meteli" muistuttaa kaikesta siitä mitä on joutunut kokemaan ja siksi stressi ei lopu. Elimistö on ollut kovilla niin monia vuosia, että se reagoi ihan vähäiseenkin "ylimääräiseen". On ollut kaikenlaista oireilua ja pahoina hetkinä ajattelee, että lähtö on lähellä ja sekään ei olisi välttämättä huono asia ollenkaan. Lopullinen hiljaisuus.
Siksi ei olisi saanut aloittaa mitään ilman lupaa tai selitämättä mikä kaiken tarkoitus on.
Siksi ei olisi saanut aloittaa mitään ilman lupaa tai selitämättä mikä kaiken tarkoitus on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En taida ymmärtää aivan sanomaasi, vaikka itselläni on saman tyylinen kokemus ulkona liikkumisesta.. Luontoa olen suuresti ympärilleni kaivannut asfalttiruudukon sijaan. Se on tuntunut niin pahalta..
Epätyypillisen kognitiivisen profiilin omaavilla on usein vaikeuksia sovittautua ympäristön vaatimuksiin ja malleihin. Kannattaa etsiä oma tapansa elää ja olla liikoja välittämästä muiden mielipiteistä. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Pitkäkestoinen stressi voi aiheuttaa peruuttamattomia fysiologisia vaikutuksia ihmiselle.