Kun tuossa näyttää olevan viisitoista vanha poijukeskustelu, niin ajattelin aloittaa uuden ketjun aiheesta.
Vene on uppoamarunkoinen 7 tonnin painoinen tyypillinen 9x3 metrinen teräsvene.
Paikalla on 3 km avoin selkä ja savipohja. Vastaranta on korkea, joten tuuli ei siinä pääse kesäaikana pahasti kiihtymään.
Ehdotuksia?
Vene on uppoamarunkoinen 7 tonnin painoinen tyypillinen 9x3 metrinen teräsvene.
Paikalla on 3 km avoin selkä ja savipohja. Vastaranta on korkea, joten tuuli ei siinä pääse kesäaikana pahasti kiihtymään.
Ehdotuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ruvennut ajattelemaan, että nykyaikainen poijupaino on peruskallioon kiinnitetty. En sitten tiedä, millaista tekniikkaa vaatii, että kiinnitys kallioon saadaan tehtyä.
Nykyaikaa on käyttää teräsvanne tyyppistä poijuankkuria, jos pohja on pehmeä.
Kalliopohjalle h***tisti terästä tai porattu reikä, johon kiilapultti.
Teräsvanne on todella tehokas kun siihen laittaa runsaasti järeää ketjua ja sinne parinkymmenen metrin päähän paino, joka painaa ketjua kohti pohjaa.
Siitä painosta vielä reilusti ketjua poijuun, ettei veto nostele liikaa sitä välipainoa.
Tuolla systeemillä sain oman 3.5 t veneen pysymään paikoillaan avoimella paikalla.
Teräsvanne oli 40 kg ja välipaino 25 kg.
Vanteesta lähti 6 m 13 mm ketjua ja 20 m ankkuriköyttä välipainolle, josta taas 6 m ketjua poijulle.
Veneen keula oli poijussa eli osoitti selälle päin ja perästä köysi rantaan.
Kevytrakenteiselta laiturilta pääsi veneeseen, mutta laituriin ei voinut sitä venettä voinut kiinnittää, koska se oli vain uimalaituri.
Siihen teräsvanteeseen kannattaa kiinnittää nostoköysi (kynsien vastakkaiselle reunalle) ja pikku poiju, josta sen vanteen saa nostettua tarvittaessa ylös, koska siitä poijuun lähtevästä ketjusta/ köydestä on tuota pohjaan imeytynyttä vannetta erittäin vaikea nostaa - ei riitä ihmisvoimat.
Reiska2K
Savipohjassa painorengas (ylempänä "vanne") toimii hyvin koska se painuu saveen. Tuon kokoiselle veneelle kyllä laittaisin 70 kiloisen välipainolla.
Paras ratkaisu, jota ei Suomessa ole vielä ilmeisesti oivallettu ottaa käyttöön, olisi kolme maaruuvia eli ruuvipaalua (noin 2-4 metriä pitkää riippuen pohjan laadusta ja kierre noin 25 cm halkaisijaltaan) noin 5 metrin kolmiossa yhdistettynä kettingillä keskelle, ja siihen poijukettinki.
Tätä käytetään USA:ssa yhä enenemässä määrin savi- ja liejupohjassa, koska vetolujuudeksi saadaan noin 16 tonnia. Vaatii tietysti laitteet asennukseen lautalta ja sukeltajan, meillä voisi laittaa talvella jäältä. Moisia ruuveja on laituritolppina saaavilla jo nyt, joskin niissä laippa ei ole riittävän leveä.
Itse tein 10v sitten poijun valimon romuvaluista. Rautaa on pohjassa kolmessa ketjulenkissä yhteensä yli 500 kiloa ja paksu ketjua on sen perässä 5 x veden syvyys.
Pari vuotta sitten sukeltaja kävi vaihtamassa ketjua ja hän kertoi painojen uponneen pohjan saveen, joten ei ihme, että poiju pysyy hyvin paikoillaan.
Valuraudan etu betoniin on suuren tiheyden kautta korkeampi "tehollinen" paino veden alla, kun hydrostaattinen noste tiheyteen verattuna on hyvin pieni.