Tiputus siitä täydellisestä onnen tunteesta taas tähän tyhjyyteen on liikaa, liian suuri kontrasti. Tämä halu ja kaipuu tuntuu niin repivältä. Tulet mieleen vähän väliä. Kunpa voisin olla taas tuntematta yhtään mitään.
Turhaa kipua
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se kipu muistuttaa siitä, että kaipaat ja tarvitset toista ihmistä. Se on luonnollista. Ei ketään ole luotu olemaan yksin. Ihminen on sosiaalinen ryhmä eläin.
Samaa ajattelin. Voi mies minkä teit. Siellä olet omassa elämässäsi, tyytyväisenä, ja minä täällä omassani, hajalla mut ulkoisesti kuten ennenkin..
Tyytyväisenä? Voisi olla toki huonomminkin, mutta myös paremmin.
En ole tyytyväinen lainkaan. Voin kamalan huonosti..
Minä olen tyytyväinen
Kunhan ei nahiryhmän jäsen.
Ai itänaapurin hybridivaikuttamisen vai?
Ai naishinkkaamisen vai?
Epävakaus... tunne kivulias kuin palohaavaisella. Mietipä sitä.
Au. Sama tilanne on myös toisen osapuolen tunnetasolla vaikka jos nykyinen ihastus onkin jo ihastumassa toiseen. Se tyhjyys on myös toisella eikä yksin toisella :)
Mielenrauhan voi saavuttaa stoalaisella apatheialla, asioihin joihin ei voi vaikuttaa, ei kannata reagoida tunteella. Tunteita ei silti tarvitse kuolettaa, sydän lämpimänä ja pää kylmänä, niin elämä on helpompaa.
Mikä sut tiputti siihen?
Revi pääsi irti hartijoista
Mä oon iloinen siitä, että tunnen vaikka tilanne on hankala, kaipaus raastaa ja on niin paljon epävarmuustekijöitä. Se rakkaus on kuitenkin kaunis tunne. Puhdas ja vahva. Olen iloinen että koen jotain niin syvää. Tuskinpa kaikki saavat tuntea samoin. Kyllä se vaan tekee maailmasta paremman paikan että rakastettu on olemassa. Kunpa olisi lähempänä. Kaikki ikäänkuin kirkastuu. Pakkohan siihen on hyväksyä ne tunteiden kääntöpuoletkin. Raastavuus, pelot ja kaikki. Vieroitusoireet hänestä on pahoja. Pitää vaan yrittää selvitä. Jotenkin.
En minäkään voi enää olla miettimättä yhtä miestä. Tunteiden vuoksi en halua kohdata häntä, mutta odotan näkemistä.
Ongelma on siis minussa itsessäni. En vain pysty kohtaamiseen. Pelkään kontrollin menettämistä ja sitä tunnetta mitä hän herättää minussa.
Multa lähtisi kyllä lähes kaikki kontrolli itseeni sen miehen lähellä, mutta en enää ole edes huolissani asiasta. Antaa mennä vaan. Mitä sitä stressaamaan.
Minustakin se olisi loistavaa, jos naiseni ajattelisi näin.
Ehkä ajatteleekin?
-sivusta
No varmasti 😄 Koska oot sen verran fiksu, että osaat päätellä mitä sitten tapahtuu...
Millon oli se täydellinen onnen tunne?