Onko meille söpöläisille ja nöpöläisille lopultakin saatu aivan oma palstamme...?!
Haluan kertoa nyt heti alkuun juuri nyt tässä ja nyt, että emäntäni ja isäntäni ovat aivan ihania ihmisiä! Rakastan heitä jopa enemmän kuin noita haisuja tuolla ulkona!
Uskotteko, että tunnen kellon siten, että kun katson kelloa ja viisarit näyttävät vähän yli kolmea iltapäivällä, alan odotella isäntääni töistä kotiin? Emäntäni tekee töitään kotona, joten minun ei tarvitse olla yksin kotona oikeastaan milloinkaan. Joskus harvoin heillä tuntuu joitakin pankki- tai virastoasioita olevan, ja jos on pakkasta ulkona, he jättävät minut kotiin odottamaan. Silloin makailen vain eteisen matolla ja odotan heitä kotiin. Koskaan he eivät minua pidemmäksi aikaa yksin jätä odottelemaan. En myöskään voi mitään sille, että häntäni heiluu aina kun kello mielestäni on niin paljon, että kohta kaikki olemme koolla. Isäntäni tuo usein myös herkkupaloja minulle tullessaan.
Pidättekö te muut telkkarin katsomisesta? Minä rakastan telkkaria! Katselen joskus ihmisten vuoropuheluitakin ja kääntelen päätäni tekstitysten mukaan, jos kysymyksessä on joku ulkolainen leffa. Mielenkiintoisia juttuja. Jos taas näen hevosia tai lehmiä tai virtahepoja tai sikoja tai kanoja tai kissoja - koirista puhumattakaan, innostun aivan valtavasti! Haukunkin joskus innoissani, vaikka isäntäväkeni kieltääkin minua haukkumasta näin kerrostalossa. Minkäs teet, kun joskus on niin hauskaa ja joskus taas ötyt tuolla telkkarissa vaikuttavat niin isoilta, että täytyy mennä oikein telkkarin taakse katsomaan minne ne ötyt oikein juoksivatkaan! Porukat kotona joskus nauravat minulle. Ihmettelevät, kuinka joku muka katsoo telkkaria niinkuin ymmärtäisi kaiken mitä näkee... Miksi ei muka voisi ymmärtää? Minä ymmärrän. Varsinkin, jos luen vielä leffoista tekstinkin! No, äänensävyhän se on mikä paljon kertoo...
Voi, miten paljon juteltavaa kanssanne olisikaan! Kertokaa nyt kuitenkin, keitä te olette siellä ruudun toisella puolen! Minä olen tällainen pikkuinen koira, 8 vee, 'lamppuharjaksi' monet sanovat ja 'lattiamopiksi' jos olen likainen, ja niin pieni olen että paperillekin tarpeeni usein teen! Lenkkeilyä ulkona kuitenkin rakastan, ja sinne onkin ihanaa jälkiään ja haisujaan heitellä urosten haisteltavaksi...!;)
Haluan kertoa nyt heti alkuun juuri nyt tässä ja nyt, että emäntäni ja isäntäni ovat aivan ihania ihmisiä! Rakastan heitä jopa enemmän kuin noita haisuja tuolla ulkona!
Uskotteko, että tunnen kellon siten, että kun katson kelloa ja viisarit näyttävät vähän yli kolmea iltapäivällä, alan odotella isäntääni töistä kotiin? Emäntäni tekee töitään kotona, joten minun ei tarvitse olla yksin kotona oikeastaan milloinkaan. Joskus harvoin heillä tuntuu joitakin pankki- tai virastoasioita olevan, ja jos on pakkasta ulkona, he jättävät minut kotiin odottamaan. Silloin makailen vain eteisen matolla ja odotan heitä kotiin. Koskaan he eivät minua pidemmäksi aikaa yksin jätä odottelemaan. En myöskään voi mitään sille, että häntäni heiluu aina kun kello mielestäni on niin paljon, että kohta kaikki olemme koolla. Isäntäni tuo usein myös herkkupaloja minulle tullessaan.
Pidättekö te muut telkkarin katsomisesta? Minä rakastan telkkaria! Katselen joskus ihmisten vuoropuheluitakin ja kääntelen päätäni tekstitysten mukaan, jos kysymyksessä on joku ulkolainen leffa. Mielenkiintoisia juttuja. Jos taas näen hevosia tai lehmiä tai virtahepoja tai sikoja tai kanoja tai kissoja - koirista puhumattakaan, innostun aivan valtavasti! Haukunkin joskus innoissani, vaikka isäntäväkeni kieltääkin minua haukkumasta näin kerrostalossa. Minkäs teet, kun joskus on niin hauskaa ja joskus taas ötyt tuolla telkkarissa vaikuttavat niin isoilta, että täytyy mennä oikein telkkarin taakse katsomaan minne ne ötyt oikein juoksivatkaan! Porukat kotona joskus nauravat minulle. Ihmettelevät, kuinka joku muka katsoo telkkaria niinkuin ymmärtäisi kaiken mitä näkee... Miksi ei muka voisi ymmärtää? Minä ymmärrän. Varsinkin, jos luen vielä leffoista tekstinkin! No, äänensävyhän se on mikä paljon kertoo...
Voi, miten paljon juteltavaa kanssanne olisikaan! Kertokaa nyt kuitenkin, keitä te olette siellä ruudun toisella puolen! Minä olen tällainen pikkuinen koira, 8 vee, 'lamppuharjaksi' monet sanovat ja 'lattiamopiksi' jos olen likainen, ja niin pieni olen että paperillekin tarpeeni usein teen! Lenkkeilyä ulkona kuitenkin rakastan, ja sinne onkin ihanaa jälkiään ja haisujaan heitellä urosten haisteltavaksi...!;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tessulle vaan terveisiä, ja naapureiden puolesta varoitus.
Saatat saada tummaa suklaata, jos vielä haukut sisällä!
Jaa-a.....