Hyvää yötä ja kauniita unia!

Vastaa minulle loistavani. Eroanko? Vai jatkanko tätä esitystä?

Anonyymi kirjoitti:

Vastaa minulle loistavani. Eroanko? Vai jatkanko tätä esitystä?

Eroaisitko? Meidän, mutta ennenkaikkea itsesi vuoksi.

-sivusta

Anonyymi kirjoitti:

Eroaisitko? Meidän, mutta ennenkaikkea itsesi vuoksi.

-sivusta

No tätä mietin, sillä haluaisin niin rakkaudellisen suhteen arkeeni. Haluaisin olla onnellinen arjen pienissä hetkissä hänen kanssaan. Kuvittelen katselevani hänen valokuviaan lapsuudesta ja nuoruudesta.. Tutustuvani eri aikojen häneen, ja tiedän että rakastan niistä jokaista. On niin paljon hyväksyntää häntä kohtaan. Haluaisin tutustua häneen paremmin. Hänen perheeseensä.

Mutta hän jotenkin viestittää, ettei meillä tulisi olemaan yhteistä arkea kovastikaan. Ehkä ei vielä vuosiin. Se saa minut epäröimään. Jatkaminen rakkaudettomassa avioliitossa vain lasten vuoksi tuntuu myös todella surkealta kohtalolta. En tiedä miten tulen sellaista kestämään enää kun olen näin voimakasta rakkautta kokenut. Ja tällaista elämää pitäisi kestää vielä monen monta vuotta. Tyhjyyttä, vain rakkautta lapsiin. Haluan hänet elämääni jollain tavoin. Olisiko rakkaussuhde mahdollinen vuosia säilyttää, sillä tiedän ettei minulla ole koskaan näin voimakkaita tunteita ketään muuta kohtaan ollut. Haluan hänet siten että voisimme olla loppuelämämme matkalla.

Kyllä, viime yönä nukuin tosi hyvin. Monta tuntia yhteen menoon.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, viime yönä nukuin tosi hyvin. Monta tuntia yhteen menoon.

Mä nukun jokaisena vuorokautena 7-11 tuntia kun vapaus varakkuuden myötä. :) Kohta taidan avata pelikonsolin ja somettaa sitä kautta globaalisti. :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä nukun jokaisena vuorokautena 7-11 tuntia kun vapaus varakkuuden myötä. :) Kohta taidan avata pelikonsolin ja somettaa sitä kautta globaalisti. :)

Yksi hyvä yö oli poikkeus. Muutaman viime kuukauden ajan olen nukkunut yöni pätkissä.

Ai madonreiän kautta ulottuvuudesta toiseen vai, mustan aukon kautta materiaa valkoisen aukon kautta toiseen ulottuvuuteen...
Vai.

Uusi todellisuus, sitä odotan. Olisi osattava säästää voimia siihen. Tällä hetkellä olen enemmän hereillä, kuin koskaan ennen. Mutta niin paljon on uutta tullut elämääni, että ihmettelen miten olen näinkin järjissäni. Voin paremmin nyt, kun on selkeää tietoa asioista.

Silloin kun oli vasta aavistus, oli paljon huonompi olo. Nyt vaan jotenkin turhautunut. Ja pitkään jatkunut henkinen vireystila on luonut pitkittyneen stressitilan, vaikka olen sellaista pyrkinyt välttämään. Vertaisporukka, keiden kanssa keskustellut tästä, on kokenut aivan samaa.

Anonyymi kirjoitti:

Uusi todellisuus, sitä odotan. Olisi osattava säästää voimia siihen. Tällä hetkellä olen enemmän hereillä, kuin koskaan ennen. Mutta niin paljon on uutta tullut elämääni, että ihmettelen miten olen näinkin järjissäni. Voin paremmin nyt, kun on selkeää tietoa asioista.

Silloin kun oli vasta aavistus, oli paljon huonompi olo. Nyt vaan jotenkin turhautunut. Ja pitkään jatkunut henkinen vireystila on luonut pitkittyneen stressitilan, vaikka olen sellaista pyrkinyt välttämään. Vertaisporukka, keiden kanssa keskustellut tästä, on kokenut aivan samaa.

Lue lisää

Enkä voi sanoa, että voisin hyvin kuitenkaan, vaikka olenkin oppinut mielenhallintaa. Asiat ovat kuitenkin valtavan suuria ja tulleet nopeasti. Ja kun olen kokenut, että on tehtävä oma osuuteni, tunnen olevani aika avuton.

Ikävä on lisäksi fyysistä kosketusta. Ja ihan hukassa olen senkin asian kanssa, kun en tiedä kuuluuko se enää elämääni. Se että ei ole enää mitään läheisyyttä, tuntuu epänormaalilta. En voisi vain kuvitella sitä kenenkään muun kanssa tai pelkkään tarpeeseen.

Olen muuttunut liikaa ja se tuottaa tuskaa. Jotain puuttuu ja se on jättänyt jonkin jäljen. En oikeastaan tiedä, osaanko kuvitella sitä enää yhtään kenenkään kanssa. Haluaisinko enää ottaa riskin siitä, että päästäisin lähelle ja kokisin sen mitä olen kokenut?

Anonyymi kirjoitti:

Enkä voi sanoa, että voisin hyvin kuitenkaan, vaikka olenkin oppinut mielenhallintaa. Asiat ovat kuitenkin valtavan suuria ja tulleet nopeasti. Ja kun olen kokenut, että on tehtävä oma osuuteni, tunnen olevani aika avuton.

Ikävä on lisäksi fyysistä kosketusta. Ja ihan hukassa olen senkin asian kanssa, kun en tiedä kuuluuko se enää elämääni. Se että ei ole enää mitään läheisyyttä, tuntuu epänormaalilta. En voisi vain kuvitella sitä kenenkään muun kanssa tai pelkkään tarpeeseen.

Olen muuttunut liikaa ja se tuottaa tuskaa. Jotain puuttuu ja se on jättänyt jonkin jäljen. En oikeastaan tiedä, osaanko kuvitella sitä enää yhtään kenenkään kanssa. Haluaisinko enää ottaa riskin siitä, että päästäisin lähelle ja kokisin sen mitä olen kokenut?

Lue lisää

"Ikävä on lisäksi fyysistä kosketusta. Ja ihan hukassa olen senkin asian kanssa, kun en tiedä kuuluuko se enää elämääni. Se että ei ole enää mitään läheisyyttä, tuntuu epänormaalilta. En voisi vain kuvitella sitä kenenkään muun kanssa tai pelkkään tarpeeseen."

Näin minustakin tuntuu. En ole paljoakaan fyysisyydestä nauttinut koko elämäni aikana ja nyt tuntuu niin väärältä ja murskaavalta, jos en sellaista tule kokemaan rakkauden kanssa. En halua kosketusta keneltä tahansa. Se on tyhjää. Häneltä kosketusta olisin halunnut, enemmän kuin keneltäkään. Rakkaudellista kosketusta, intiimiä luottamuksellista kosketusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Ikävä on lisäksi fyysistä kosketusta. Ja ihan hukassa olen senkin asian kanssa, kun en tiedä kuuluuko se enää elämääni. Se että ei ole enää mitään läheisyyttä, tuntuu epänormaalilta. En voisi vain kuvitella sitä kenenkään muun kanssa tai pelkkään tarpeeseen."

Näin minustakin tuntuu. En ole paljoakaan fyysisyydestä nauttinut koko elämäni aikana ja nyt tuntuu niin väärältä ja murskaavalta, jos en sellaista tule kokemaan rakkauden kanssa. En halua kosketusta keneltä tahansa. Se on tyhjää. Häneltä kosketusta olisin halunnut, enemmän kuin keneltäkään. Rakkaudellista kosketusta, intiimiä luottamuksellista kosketusta.

Lue lisää

Olen myös ollut enimmäkseen yksin. Silloinkin, kun aikanaan olin vuosia kestäneissä suhteissa. Ei niissä mitään lämpöä ja läheisyyttä ollut. Onnekseni olen kasvanut niistä ajoista, kun tyydyin, siihen mitä toiselta sai.

Ja nyt rakastan, mutta en tiedä johtaako se mihinkään enää. Tuntuu vaan, että täysin mahdotonta. Sekä haluan ehdottomasti suojella itseäni. Iso osa elämästä puuttuu, mutta kun ei halua asioita hinnalla millä hyvänsä.

Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen olet?