Tiedän tän olevan isien palsta, mutta kun niin monilla miehillä näyttää olevan ongelmia parisuhteessaan isäksi tulemisen aikoihin, ajattelin valaista asiaa hiukan naisnäkökulmasta. Meillä kun tuntuu ainakin tällä olevan suhde suht kunnossa ja kysyttäessä miehenikin sanoo olevansa suht tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Tekstiä tuli paljon, mutta laiton hiukan otsikoita, joten hyppää yli jos ei ole ajankohtaista.
ALOITETAAN RASKAUSAJASTA
Sehän on iso uutinen ja tunnetusti sen onnen huuman seassa velloo myös pelkoja, molemmilla. Itse pohdin vauvan terveyden ohella omaa kehoani, joka oli kaukana missin mitoista ja raskaus muutti sitä vielä kauemmas. Olenko edelleen haluttava mieheni mielestä ison mahani kanssa, entä sitten kun tissit suihkuaa maitoa ja pimppikin on venynyt. Olin järjettömän mustasukkainen, koska tajusin miten riippuvainen olen miehestäni varsinkin loppuraskaudesta ja heti synnytyksen jälkeen. Ja lapsi ei ilmeisesti paranna naisen asemaa vapailla markkinoilla. Pohdin pitääkö mieheni minua liian ripustautuvana. En halunnut seksiä, mutta olin mustasukkainen pornolehdistä, vaikkeivät ne ennen olleet minua häirinneet. Sovimme että ne pysyvät kaapissa minun paikalla ollessani. Vuorotyöläisenä mieheni sai kuitenkin välillä omia hetkiä kahden lehtiensä kanssa.
Siihen päälle sitten se hormonimylläkkä ja pahoinvointi joka jatkui viidennelle kuulle. Jouduin raskaudesta huolimatta gynekologiseen leikkaukseen eli seksi oli ehdottomasti kielletty yli kuukauden ajan. Mutta meille 7.kuukausi oli 7.taivas, rinnat herkistyi ja ulvoin orgasmeitani, joita sain pelkästä rintojen hyväilyistä. Ja loppuraskaudesta olin taas niin kömpelö ettei oikeestaan haluttanut, mutta koska sperma kypsyttää kohdunkaulaa ja tk-lääkärin mukaan yhdyntä saattaa käynnistää synnytyksen, käynnistelimme sitten joka ilta niin kauan kun sain olla kotona. Mitäpä mies ei vaimonsa mieliksi tekisi.
Jouduin sairaalaan ennen pari viikkoa ennen laskettua aikaa, joten en ollut turhaan vaahdonnut miehelleni että vauvan tavaroiden pitää olla valmiina. Taitaa tämäkin olla niitä klassisia riidan aiheita...
Eli raskaudesta selvittiin. Mieheni purki tuntojaan kavereilleen hurtin huumorin varjolla, mutta piti minun läsnä ollessani suunsa kiinni sen jälkeen kun oli kerran itkenyt koko illan yhden varomattoman huomautuksen takia. Raskausaikana itketti ihan kaikki muutenkin, itkin Konginkangasta, Madridin pommia, Ehnrootin kuolemaa, elokuvan surullista loppua, se oli täysin kontrolloimatonta ja varmasti rasittavaa, mutta rakkaani kesti kuin mies.
PARI SANAA SYNNYTYKSESTÄ
Kaikkihan nykyisin käyvät valmennuksessa, joten jätetään yksityiskohdat vähemmälle. Tee kaikki voitavasi vaimosi hyvinvoinnin eteen synnytyksessä, sitä varten sinä siellä olet, TUKIHENKILÖNÄ. Ja kysäise silloin tällöin miltä tuntuu ja lue etukäteen pääkohdat kivunlievitysmenetelmistä, jotta osaat kysellä "tyhmiä" ja vaimosi saa sitten fiksuja vastauksia. Meillä ei kätilö tarjonnut muuta kuin epiduraalia ja sitäkin vasta tuntien kärsimyksen jälkeen, joten synnytys oli tosi kamala!
SYNNYTYKSEN JÄLKEEN
Meillä vauva itki tunnin parin välein ja hermot oli tosi kireänä molemmilla. Ihana mieheni nousi vapaaehtoisesti myös keskellä viikkoa kanniskelemaan parkuvaa ipanaa ja antoi minunkin hiukan levätä, nukkumisestahan ei kuitenkaan tule mitään vauvan huutaessa. Yhdyntää ei suositella jälkivuodon aikana ja sain synnytyksestä sen verran koreat koruompeleet alapäähän ettei meitä kumpaakaan ihan alkuun edes haluttanut.
Vauvan ollessa reilun kuukauden ikäinen teimme leikkimielisen sopimuksen, että viikonloppuyön kahdeksan tunnin yhtäjaksoisesta levosta joutuu "maksamaan" suuseksillä. Sain kunnian olla ensimmäinen nukkuja ja vaikka mieheni sanoi seuraavana päivänä ettei minun tarvitse maksua suorittaa, halusinkin ihan omasta tahdostani. Ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ne halut sitten palailivat muutenkin. Tosi paljon vaikutti mieheni asenne, eli hän oli käytettävissä, JOS MINUN TEKEE MIELI, mutta ei koskaan painostanut tai syyllistänyt. Ja kortsut ja liukuvoide oli hankittu jo ennen synnytystä. Limakalvothan on imetysaikana paljon kuivemmat kuin muulloin ja mikään ehkäsyvaahto ei oikeasti ole luotettava. Minun ei myöskään tarvinnut jännittää onko kumi varmasti paikallaan jos ukko kävikin kostuttamassa nuppia ennen sadetakin pukemista. Ja tiesin myös että jos yhdyntä tekee kipeää se lopetetaan ilman sen ihmeellisempiä murjotuksia tai ruikutuksia. Tämä ehkäisy ja kipujutut ovat tuttuja nuoruusvuosilta, ihme kun ei haluttanut kun ääliö kundikaveri ei halunnut käyttää kumia ja yhdynnän tehdessä kipeää hän yritti kohteliaasti saattaa sen mahdollisimman nopeasti loppuun...Onneksi vaihdoin nopeasti parempaan eli nykyiseen aviomieheeni.
Vauva rauhoittui pikkuhiljaa ja heräilee enää kerran yössä, muttei välttämättä itke pullon perään. Synnytysmasennus hoitui lääkkeillä ja nykyisin yritämme kumpikin saada kerran viikossa muutaman tunnin omaa aikaa. Yhteistä aikaa on vähän, mutta hetki kuitenkin iltaisin vauvan nukahdettua. Seksi on mielestäni parantunut vaikka pimppa onkin ehkä väljempi kuin ennen ja vaatekokokin vielä tonnikeijupuolella. Olen itsevarmempi ja uskallan enemmän. Ja ajo-ohjeet ovat kuulemma tässä asiassa ihan tervetulleita.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea, toivottavasti tarinasta on apua edes jollekkin joka pohtii vaimonsa kummallista käytöstä ja halujen puutetta. Ja imetys voi muuten siirtää niitten halujen heräilyä pitkällekin. Mutta ne tulee takaisin!
ALOITETAAN RASKAUSAJASTA
Sehän on iso uutinen ja tunnetusti sen onnen huuman seassa velloo myös pelkoja, molemmilla. Itse pohdin vauvan terveyden ohella omaa kehoani, joka oli kaukana missin mitoista ja raskaus muutti sitä vielä kauemmas. Olenko edelleen haluttava mieheni mielestä ison mahani kanssa, entä sitten kun tissit suihkuaa maitoa ja pimppikin on venynyt. Olin järjettömän mustasukkainen, koska tajusin miten riippuvainen olen miehestäni varsinkin loppuraskaudesta ja heti synnytyksen jälkeen. Ja lapsi ei ilmeisesti paranna naisen asemaa vapailla markkinoilla. Pohdin pitääkö mieheni minua liian ripustautuvana. En halunnut seksiä, mutta olin mustasukkainen pornolehdistä, vaikkeivät ne ennen olleet minua häirinneet. Sovimme että ne pysyvät kaapissa minun paikalla ollessani. Vuorotyöläisenä mieheni sai kuitenkin välillä omia hetkiä kahden lehtiensä kanssa.
Siihen päälle sitten se hormonimylläkkä ja pahoinvointi joka jatkui viidennelle kuulle. Jouduin raskaudesta huolimatta gynekologiseen leikkaukseen eli seksi oli ehdottomasti kielletty yli kuukauden ajan. Mutta meille 7.kuukausi oli 7.taivas, rinnat herkistyi ja ulvoin orgasmeitani, joita sain pelkästä rintojen hyväilyistä. Ja loppuraskaudesta olin taas niin kömpelö ettei oikeestaan haluttanut, mutta koska sperma kypsyttää kohdunkaulaa ja tk-lääkärin mukaan yhdyntä saattaa käynnistää synnytyksen, käynnistelimme sitten joka ilta niin kauan kun sain olla kotona. Mitäpä mies ei vaimonsa mieliksi tekisi.
Jouduin sairaalaan ennen pari viikkoa ennen laskettua aikaa, joten en ollut turhaan vaahdonnut miehelleni että vauvan tavaroiden pitää olla valmiina. Taitaa tämäkin olla niitä klassisia riidan aiheita...
Eli raskaudesta selvittiin. Mieheni purki tuntojaan kavereilleen hurtin huumorin varjolla, mutta piti minun läsnä ollessani suunsa kiinni sen jälkeen kun oli kerran itkenyt koko illan yhden varomattoman huomautuksen takia. Raskausaikana itketti ihan kaikki muutenkin, itkin Konginkangasta, Madridin pommia, Ehnrootin kuolemaa, elokuvan surullista loppua, se oli täysin kontrolloimatonta ja varmasti rasittavaa, mutta rakkaani kesti kuin mies.
PARI SANAA SYNNYTYKSESTÄ
Kaikkihan nykyisin käyvät valmennuksessa, joten jätetään yksityiskohdat vähemmälle. Tee kaikki voitavasi vaimosi hyvinvoinnin eteen synnytyksessä, sitä varten sinä siellä olet, TUKIHENKILÖNÄ. Ja kysäise silloin tällöin miltä tuntuu ja lue etukäteen pääkohdat kivunlievitysmenetelmistä, jotta osaat kysellä "tyhmiä" ja vaimosi saa sitten fiksuja vastauksia. Meillä ei kätilö tarjonnut muuta kuin epiduraalia ja sitäkin vasta tuntien kärsimyksen jälkeen, joten synnytys oli tosi kamala!
SYNNYTYKSEN JÄLKEEN
Meillä vauva itki tunnin parin välein ja hermot oli tosi kireänä molemmilla. Ihana mieheni nousi vapaaehtoisesti myös keskellä viikkoa kanniskelemaan parkuvaa ipanaa ja antoi minunkin hiukan levätä, nukkumisestahan ei kuitenkaan tule mitään vauvan huutaessa. Yhdyntää ei suositella jälkivuodon aikana ja sain synnytyksestä sen verran koreat koruompeleet alapäähän ettei meitä kumpaakaan ihan alkuun edes haluttanut.
Vauvan ollessa reilun kuukauden ikäinen teimme leikkimielisen sopimuksen, että viikonloppuyön kahdeksan tunnin yhtäjaksoisesta levosta joutuu "maksamaan" suuseksillä. Sain kunnian olla ensimmäinen nukkuja ja vaikka mieheni sanoi seuraavana päivänä ettei minun tarvitse maksua suorittaa, halusinkin ihan omasta tahdostani. Ja pikkuhiljaa kuukausien kuluessa ne halut sitten palailivat muutenkin. Tosi paljon vaikutti mieheni asenne, eli hän oli käytettävissä, JOS MINUN TEKEE MIELI, mutta ei koskaan painostanut tai syyllistänyt. Ja kortsut ja liukuvoide oli hankittu jo ennen synnytystä. Limakalvothan on imetysaikana paljon kuivemmat kuin muulloin ja mikään ehkäsyvaahto ei oikeasti ole luotettava. Minun ei myöskään tarvinnut jännittää onko kumi varmasti paikallaan jos ukko kävikin kostuttamassa nuppia ennen sadetakin pukemista. Ja tiesin myös että jos yhdyntä tekee kipeää se lopetetaan ilman sen ihmeellisempiä murjotuksia tai ruikutuksia. Tämä ehkäisy ja kipujutut ovat tuttuja nuoruusvuosilta, ihme kun ei haluttanut kun ääliö kundikaveri ei halunnut käyttää kumia ja yhdynnän tehdessä kipeää hän yritti kohteliaasti saattaa sen mahdollisimman nopeasti loppuun...Onneksi vaihdoin nopeasti parempaan eli nykyiseen aviomieheeni.
Vauva rauhoittui pikkuhiljaa ja heräilee enää kerran yössä, muttei välttämättä itke pullon perään. Synnytysmasennus hoitui lääkkeillä ja nykyisin yritämme kumpikin saada kerran viikossa muutaman tunnin omaa aikaa. Yhteistä aikaa on vähän, mutta hetki kuitenkin iltaisin vauvan nukahdettua. Seksi on mielestäni parantunut vaikka pimppa onkin ehkä väljempi kuin ennen ja vaatekokokin vielä tonnikeijupuolella. Olen itsevarmempi ja uskallan enemmän. Ja ajo-ohjeet ovat kuulemma tässä asiassa ihan tervetulleita.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea, toivottavasti tarinasta on apua edes jollekkin joka pohtii vaimonsa kummallista käytöstä ja halujen puutetta. Ja imetys voi muuten siirtää niitten halujen heräilyä pitkällekin. Mutta ne tulee takaisin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvää ja valaisevaa tekstiä oli, kiitos.
Itselleni tuli harva asia yllätyksenä raskauden aikana, koska niistä osattiin keskustella joskus aika vimmaisestikin ja kun meidän poika on jo 2,5-vuotias ei nyt oikein mikään yllätä... meillä tosin seksistä on tullut varsin harvinaista ja sekään ei yllätä.
Nainen sai mitä halusi ja minä siirryin prioriteettilistalle heti vessapaperin jälkeen.
Pitkässä parisuhteessa seksi taitaa olla ensimmäinen mikä kuihtuu?
Yksilöllistähän kaikki on ja sitten kun
on vielä kaksi ihmistä,niin...
mutta hyvä että jaksoit jakaa eloasi ja että yhteiselo sujuu, tsemppiä ja jaksamista, kaikille.
Mies kun niin rehvakasti kirjoittelet intiimeistä asioista.Aika valaiseva tekstisi muttei järin kiinnostava.
Itse Naisena koen kirjoituksesi varsin yli- reagoiduksi.Mutta tapansa kullakin.
Tekstini voisi olla paljonkin rohkeampaa. Mitä muuten pidät intiimeinä asioina, seksiä vai raskauteen ja parisuhteeseen yleisesti liittyviä juttuja? Ovat kaikki aika intiimejä aiheita. Ja (anteeksi vain miehet) putkiaivoille pitää kirjoittaa niitten ymmärtämää kieltä.
meille aika tuttuja lähes kaikki nuo mistä puhuit.esikoinen on tyttö oli paljon helpompi vauvana nukku hyvin ja kiukutteli vähän poika olikin sitte semmonen että meinattiin vaimon kans kuristaa toisemme kun ei nuku vaan jatkuvaa huutoa.mutta nyt poju vähän reilu vuoden ja koko ajan parempaan päin.pikku vitsinä viljellään sellasta että lapset on ilman pattereita toimivia seksin esto laitteita. vaimolla kulki välillä turhankin lujaa mutta pikkuhiljaa hormonitasapaino palautunu.