Neuropsykologiet tutkimukset

On kyllä kummallisia kysymyksiä joo. Mitä ihmettä se neuropsykologi oikein touhuu?
Jos olet kyseisten juttujen kanssa ollut tekemisissä ennen infarktia, kysymykset ymmärtäisi muttei muuten.

Monisairas

Vähän epäilen tuota valon nopeus -kysymystä. Mielestäni ei ole kyse yleistiedosta. Aika harva köyhä eläkeläismummo tietää tuollaista asiaa.

En mäkään tiedä valon nopeutta. Ei kannata ottaa liian vakavasti jotain testejä.Esim omalla kohdalla työkykyäni testattiin mustetahratesteillä.Kyllä. Olin siinä hirmu huono kun mielikuvitusta ei ollut riittävästi.

Ei niin sitten mitään. Mieheni sai aivoinfarktin vajaa viisi vuotta siten. Oli raskas niin että toinen puoli halvaantui mutta ilman mitään kuntoutusta ajan kanssa pystyy kävelemään mutta juuri muisti ei enää toimi sitäkään vertaa kuin heti infarktin jälkeen.

Unohtaa nykyään aivan jokapäiväisiä sanoja ja pakkoliikkeet yöllä valvottivat ensin minua mutta nyt olen tottunut niihin noin suurinpiirtein.
Kunto on huomattavasti alaspäin. Infartin jälkeen ei ole käynyt kuin kaupassa autolla joka päivä ja saattaa silloin tällöin käydä nuoremman poikamme haudalla. Laittaa myös ruokaa ja se on muistissa niin että osaa vielä kaikkia kaalilaatikosta läskisoosiin.

Mutta tavallinen kommunikointi on vaikeaa. Sanon joskus jotain ja kun väitän että minähän sanoin niin hän ei ole kuullutkaan.

Ruoan jälkeen hän istuu tuolissaan ja katsoo telkkaria noin klo 16 alkaen siihen asti kun tulee nukkumaan.

Olen yrittänyt alusta asti sanoa että kierrä vaikka kortteli jos et muuta liiku. Ei.
Meillä oli vuokramökki aina koko ikämme siihen asti kun hän sairastui. Hän kävi kanssani vielä pari kertaa mökillä mutta kun viimeinen saksanpaimenemme jouduttiin lopettamaan tultiin siihen tulokseen että annetaan mökki pois.

Ajattelin että huilii nyt koiran menetyksestä joka oli paha meille. Sen piti olla perheemme viimeinen koira. Mutta lähti liian aikaisin. Ajattelin että vuokrataan taas mökki kun haavat paranevat. Minustakin oli kauheaa olla mökillä ilman koiraa joka meillä oli aina ollut yli 40 vuotta.

Mutta nyt on niin että hän käy kaupassa, laittaa ruokaa jos tarvitsee mutta muutoin istuu pallissaan klo 16-23 illalla. Puhumiseni hänelle on sellaista että minun pitää mennä hänen eteensä että hän ylipäätään noteeraa meikäläisen.

Nyt yritän sopeutua siihen että mökkiä ei tule (hän ei jaksa ajaa) mutta pikkukoiran otin kuitenkin että olisi joku joka kuuntelee. Sille puhun kui n papupata kotitöitä tehdessäni ja se seuraa mua kuin hai laivaa.

En osaa enää ajatella positiivisesti vaan yritän ajatella että minun on jaksettava ja tavallaan luotava uusi elämä hänen elämänsä rinnalle.
En tiedä miten sen teen mutta nyt tajuan että näin en voi jatkaa.

Jotenkin nyt minunkin elämääni täytyisi tulla muuta kuin hän ja hänen tarpeensa.
Jumalalle kiitos on olemassa kirjat. Luen kuukaudessa iltaisin noin 5-7 kirjaa ja kirjastoauto käy kulmillamme vaikka asummekin Kumpulassa.

Nyt juuri olen kyllästynyt kaikkeen mutta niin olen monesti muutenkin. Näillä mennään.

Hyvää kevään odotusta kaikille!!!