Käyttänyt vuosia alkoholia sanotaanko miltein päivittäin. Ei paljoa ole niitä päiviä kun ollut esim. nämä 3 päivää ilman kaljoja. Ei yleensä ihan kaatokänniin ole juonut mutta juonut kuitenkin. Ja nyt 3 päivää ilman kaljaa/viiniä/viinaa...luulisi että olisi mullakin helpompi olla mutta päinvastoin: Puhumaton, tapittaa kyllästyneen oloisesti telkkaria, innoton, hyvä jos antaa hiukan koskettaa. Jos jotain mainitsee tai kysyy niin miltein äyskäisee takaisin. Saanut kyllä aikaiseksi erinäisiä askareita ja tärkeitä asioita mutta ei tämä mitään mukavaa kumppanille ole kun ihminen vaan on ja ei puhu eikä pukahda. Olen yrittänyt ymmärtää että se johtuu alkoholin puutteesta ja yrittänyt vähän tsempatakin häntä että "yksi päivä kerrallaan" mutta hän vain sanoo että kaikki ookoo ja sekin tuhahtaen. On vaikea tulla töistä ja nähdä ihmisen vain istuvan hiljaa puhumattomana. Missä on se ihminen joka hymyilee edes vähän ja voimme jutella ym. En halua kuulostaa itsekkäältä vaan kysyn onko muilla naisilla tällaista?
Kun mies on selvä
Anonyymi
111025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin pari vuotta ihan samoin käyttäytyvän miehen ystävä. Tapailin ja en olisi voinut asua hänen kanssa. Vaikka kuinka koetin kertoa, etten halua tavata, jos jatkaa juomista. Mikään ei auttanut, se alkoholi oli niin tärkeä, että vei voiton. Vaikka oli muitakin sairauksia, lopulta sairaskohtaus ja siihen loppu juominenkin. Muistan hyvällä kuitenkin ja se oli hänen valinta.
Aloittaja kuvaa hyvin kuivuudessa kituvaa alkoholistia.
Nyt tämä omavoimainen sankari voikin sitten ilmoittaa kaikille, että itsestä se on kiinni, juoko vai ei.
Samaan aikaan koko muu perhe joutuu hiippailemaan sukkasillaan seinän vierustoja pitkin, ettei tämä kuivana kituva vaan saa syytä ratketa juomaan.
Tulee mieleen suomalainen elokuva nimeltä "Pyhä perhe". Siinä Lasse Pöysti näytteli loistavasti alkoholisti-isää joka lopetti juomisen. Perheen elämä muuttui nopeasti täydeksi helvetiksi, ja muu perhe alkoikin ajamaan isää takaisin juomaan. Rauha palasi perheeseen elokuvan lopussa, kun isä nousi hoiperrellen taksin kyydistä.
Todellakin opettava leffa, tätä pitäs useimmin esittää. Sillä alkoholisti syyllistää koko perheen ja muutkin läheiset.
Älä yritä äläkä kärtä mitään. Anna olla rauhassa. Älä mieti miten surulliselta näyttää. hänen on elämänsä. Koeta keksiä itsellesi tekemistä vaikka ristikon täyttö. Olet vain siinä tienoolla olemassa, luulen että jos olisin miehesä, näin toivoisin sinun olevan.
Vaikka alkoholi palaa, se sammuttaa lahjakkuuksia.
https://www.youtube.com/watch?v=LxqYW9Yl3h4
No mahtaa olla krapula jos on vuosia juonut päivittäin ja nyt on kolme päivää ilman
Jätä se. Oman elämäsi pilaat. Varmaan masentavaa seurata alkoholistin elämää vierestä. Itse olin jonkun aikaa alkoholistimiehen kanssa. Elämäni paras päätös oli erota hänestä. Mistään hinnasta en menisi siihen helvettiin mukaan uudestaan enkä ole missään tekemisissä sen ihmisen kanssa.
Minäkin olin vähän aikaa juopon kanssa, kerkes haukkua minua todella rumasti ja syyllisti jopa omat kaatumiset. Alussa osas näytellä ja pikkuhuljaa olin hälle hoivaaja, ihan hirveetä oli. Valehteli joka jutun ja ihan utopia juttuja, oli jokaisen julkkiksen ystävä ja muka hienoista piireistä minuun verrattuna. En muista pahalla, hän antoi koulutuksen minulle, et kierrän juopot kaukaa, kiitollinen olen siitä. Levätköön rauhassa.
Olet ihan oikeassa kun olet huolissaan. Minä lopetin kesäkuussa yksin juomisen ja nyt mietin lopetanko kokonaan. En ole kaivannut juomista vaikka join ennen pahimmillaan melkein tuon verran kun meni raskaasti. Heräsin vasta siihen että valehtelin läheisilleni siitä vaikka olen muuten rehti ihminen.
Ensin on mäkätetty, päkätetty, mökötetty ja mykkäkoulutettu juomisesta ja kaikesta muusta sen mukana. Kun lopettaa, pitäisi olla iloinen, empaattinen, energinen ja rakastaa kamalasti. Kaikki olisi hyvin jos mies vain olisi täsmälleen sellainen kuin nainen haluaa.
Miehelläni oli kolmen vuoden aikana yksittäisiä alkoholittomia päiviä.
Hiprakassa hän oli leppoisa ja kaikessa hieman hidas.
Lopetettuaan täysin naukkailun olivat ensimmäiset viikot levottomia. Koko ajan jotain hösäämistä. Pikkuasiat ärsyttivät. Onneksi energia suuntautui yleensä hyödylliseen.
Sitten, hiljalleen löytyi normaalivauhti.