En jaksa enää

Anonyymi

Oon kohta 14 vuotias tyttö.
Koulussa mulla ei oo kavereita kun paraskaveri muutti toiseen kouluun. Tunneilla mulla on yksi kaveri mutta sekin lähtee aina välitunneilla toiseen porukkaan johon en pääse mukaan.
Vanhat ”kaverini” syrjivät ja jättävät ulkopuolelle.
Koulu stressaa ja ahdistaa eikä edes yhtä päivää pysty olla pois koulusta kun jää heti joka aineessa jälkeen.
En vaan enää jaksa tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta ja muiden katseita.
Olen mielestäni ihan ”tavallinen” nuori. Pukeudun samanlaisiin vaatteisiin kuin muutkin ja yritän olla ihmisille mahd. kiltti ja sosiaalinen. En ole mitenkään ujo mutta en myöskään ihminen kuka vain liittyy uusiin porukoihin ja saa kavereita.
Olen yrittänyt päästä moniin kaveriporukoihin mutta ei kukaan mua sinne halua.
Vanhemmille tästä olen jutellut mutta siellä vaan sanotaan että mene terkkarille juttelemaan.
Yläaste lähti hyvin käyntiin. Olin n. 5 hengen kaveriporukassa kunnes uusi oppilas tuli ja sai nää kaikki mua vastaan ja en kellekkään heistä enää puhu.
Jos jollain on jotain keinoja tai vertaistukee nii luen mielelläni!!

3

87

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Etpä varmaan ainoa ole, jolla on vastaava ongelma. Kauanko sinulla on vielä yläastetta jäljellä? Vuosi vai kaksi? Varmaan helpottaa sen jälkeen. Riippuen mihin suuntaudut. Peruskoulu on sulatusuuni, jossa kaikki älyyn katsomatta ovat vielä yhdessä. Jatko-opinnoissa porukka on valikoituneempaa. Se varmasti tekee sinunkin elämästäsi koulu- tai opiskelumaailmassa mielekkäämpää. Todennäköisesti alkaa löytymään porukkaa, jonka kanssa on yhteistä.

      Olen pahoillani kiusaamisen/syrjimisen vuoksi. Olisiko sinulla mahdollista vaihtaa koulua? Se voisi helpottaa asiaa. Harkitse - et menetä asiassa mitään. Ota itse selvää vaihtoehdoista. Itse olen aina ollut arka ja erilainen. Runsas sairastelu ala-asteen ensimmäisinä vuosina jo eristi minut muista. Yläasteelle siirtyminen ei helpottanut oloani. Siinä iässä porukka oli pahimmillaan. Vanhempani erosivat seitsemännen luokkani aikana, ja vaihdoin koulua muistaakseni kesken lukuvuoden. Mukavaa ei ollut uudessakaan koulussa, mutta kuitenkin mukavampaa kuin edellisessä. Rinnakkaisluokalla sattui olemaan entinen koulukaverini ala-asteelta, ja aloin pyörimään kolmantena pyöränä hänen ja hänen parhaan kaverinsa porukassa välituntien ajan. Minut hyväksyttiin siihen porukkaan. Jälkeenpäin ajatellen aika hienoa.

      • Anonyymi

        Voisitkohan ottaa puheeksi opettajasi kanssa kahden kesken.

        Hän voisi silloin puhua koko luokalle, että miltä tälläinen tuntuu hänestä, joka ei pääse mukaan.
        Uskoisin, että opettajasi voisi pitää tunnin niin, että kukaan ei tietäisi (haittaako se), että kyseessä olet sinä.

        Tai rehtorille?
        Hän voisi ottaa koulussa teemapäivän tai viikon, milloin käsiteltäisiin aihetta.
        Voisi piirtää, tai tehdä näytelmän.

        Jos et uskalla itse ottaa yhteyttä, niin voisit postittaa vaikkapa nimettömän kirjeen koulun rehtorille. Voithan kirjoittaa koneella, ja merkitä esim. alakoulun/..... oppilas tms.

        Koulussa eivät ole ehkä tiedostaneet tälläistä.
        Tästä voisi olla apua muillekin kouluille, jos opettajat/rehtori toisi tämän päivän/viikon julkisuuteen.

        Hyvä että olet ottanut asian esille!
        Tsemppiä sinulle ja iso halaus minulta!

    • Anonyymi

      Mun neuvo on että puhu opettajalle.Mä itse olen 44-vuotias nainen ja mua kiusattiin 10 vuotiaasta ammattikoulun loppuun asti. Mun itsetunto ei päässyt koskaan kehittyy koska olin aina yksin. Siitä luuli kun meni ammattikouluun että kiusaaminen loppuu.Mun kohdalla niin ei käynyt. En ikinä puhut kiusaamisesta kellekkään,koska tunisn että olen ansainnut sen kaiken paskan jota sai kokea.

      Suosittelen vahvasti että puhut opettajalle sun tuntemuksista.Mä en toivo kellekkään samaa kuin mitä ite sai kokea koko koulu-ja opiskeluajan.

      Mä en ole ikinä ollut työelämässä ja uskon että syy on koulukiusaaminen joka vei itsetunnon ja kyvyn uskoa että mikään voisi onnistua elämässä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko kertonut jo muille tunteistasi?

      Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.
      Ikävä
      77
      4612

    2. Olisin ottanut sinusta akan itselleni

      Mutta olitkin aika itsepäinen ja hankala luonne.
      Ikävä
      180
      1867

    3. Ei sua pysty unohtamaan

      Ei vaan yksinkertaisesti pysty
      Ikävä
      124
      1570

    4. Kerro todelliset motiivit

      kaivattuasi kohtaan?
      Ikävä
      123
      1100

    5. Hei, huomenta komistus

      Yllättääkö, että olet heti mielessä. Mukavaa päivää upea ❤️
      Ikävä
      35
      1026

    6. Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan

      Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️
      Ikävä
      16
      1021

    7. Sunnuntain terveiset kaivatulle

      Mitä ajattelet hänestä tänään? Mitä haluaisit sanoa hänelle?
      Ikävä
      78
      923

    8. Miks et tahtonut

      Enää nähdä? Haluaisin ymmärtää
      Ikävä
      52
      866

    9. Hyvää huomenta!

      Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as
      Ikävä
      78
      852

    10. Mulla on tarkat korvat

      Kuulin sun äänen ihan selvästi.
      Ikävä
      4
      818
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt