Olen huomannut ihmisissä tämmöisiä piirteitä että humalassa he ovat avoimempia ja tunteikkaampia. Muutamien lasillisten jälkeen yksi hyvä tuttava jonka elämä oli kuin suoraan elokuvasta ja kaikki sujui hyvin avautui minulle ja kertoili itsestään kaikkea mikä ei ollutkaan enää niin hehkeää. Ja tämä antoi jo paljon realistisemman perspektiivin asioihin. En ole tosin nähnyt häntä sen jälkeen en tiedä miten hän olisi nähdessään minut ja kun muistaisi..
Sitten edellinen miesystävä tai emme tosin seurustelleen mutta kuitenkin. Hän alkoi käyttäytymään kohtaani huonosti ja oli niin ailahtelevainen niin ilmoitin ettemme voisi enää nähdä. No hän myöntäili mukana ja sain vaikutelman että olimme asiasta samaa mieltä. No hän sitten on ottanu pikku humalassa yhteyttä minuun jo puolen vuoden ajan. Kyselee kuulumisia ja turhan päiväisiä asioita. Ja oli myös kerran oveni takana.. sekä käy soittelemassa jotain rakkaus nyyhky kappaleita ystävälleni. Pyysin uutta miesystävääni että kysyy häneltä että miksi ei jätä rauhaan kun he tuntevat niin hän oli kylmästi kieltänyt kaiken, naurettavaa.. mutta tuleeko totuus humalaisen suusta vai ei? Ja Onko jakaa muita vastaavia tarinoita?
Sitten edellinen miesystävä tai emme tosin seurustelleen mutta kuitenkin. Hän alkoi käyttäytymään kohtaani huonosti ja oli niin ailahtelevainen niin ilmoitin ettemme voisi enää nähdä. No hän myöntäili mukana ja sain vaikutelman että olimme asiasta samaa mieltä. No hän sitten on ottanu pikku humalassa yhteyttä minuun jo puolen vuoden ajan. Kyselee kuulumisia ja turhan päiväisiä asioita. Ja oli myös kerran oveni takana.. sekä käy soittelemassa jotain rakkaus nyyhky kappaleita ystävälleni. Pyysin uutta miesystävääni että kysyy häneltä että miksi ei jätä rauhaan kun he tuntevat niin hän oli kylmästi kieltänyt kaiken, naurettavaa.. mutta tuleeko totuus humalaisen suusta vai ei? Ja Onko jakaa muita vastaavia tarinoita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei välttämättä. Itse oon väittäny rakastavani ukkoo
jonka olin tavannu 30 minuuttia aikasemmin. Rakastin myös lyhtypylvästä. Silloin on vaan tunteet herkässä ja sanoo mitä päähän pälkähtää kun se hyvä nousuhumalan tunne tai se paha laskuhumalan tunne
Ei ole niin. En juo niin paljoa kerralla että olisin humalassa erilainen.
Näin minäkin koen. Pidän rajani myös humalassa yleensä livenä liiankin kanssa, tulen tietoisemmaksi rajoista paradoksaalisesti. En kerro tuntemattomille tai tutuille asioitani, ellen näin halua muutenkin kertoa. En roiku toisten kauloissa kännissä, ellen oikeasti heistä välitä. Ymmärtämättömyyttäni olen mokaillut ihan selvin päin enemmän kuin kännissä. Vähän saatan innostua enemmän, jos kyse on asiasta jota haluan edistää. Joinpa sitten yhden tai kymmenen annosta, tähän viimeiseen ei kyllä kykene enää tässä iässä :)
Kyllähän se sanonta niin menee että totuus tulee humalaisen ja lapsen suusta. Ja eihän tuota tiedä, kyllä ihmiset valehtelevat vielä enemmän selvinpäin sanoisin jopa..
Ei vaan silloin yleensä valehtelen ja puhun kaikkea typerää. Yleensä näin käy kun olen puutteessa. Sitten ottaa päähän kun muistaa kaikki jutut.
Juurikin noin käy välillä
T. Mies
Ei sieltä tule absoluuttisia totuuksia, vaan mielipiteitä. Ihmiset jotka ovat luonteeltaan kilttejä, miellyttäjiä ja semmoisia jotka eivät ilmaise itseään tarkasti, niin sanoisin että heillä muutaman lasin jälkeen salaisuuksien arkku avautuu ja tulee tämmöisiä selvinpäin ajateltuja juttuja joita ei sanota selvinpäin ääneen vaan uskallaudutaan puhumaan näistä pienen alkoholin antaman buustin jälkeen. Koska ihmiset jotka kertovat aina suoraan mielipiteensä ei tämmöistä ongelmaa nyt ole.
Kyllähän tuo pitää paikkaansa, että tunteet korostuvat ja estot lähtevät ja saattaa sanoa tai tehdä jotain sopimatonta, mutta jos aina humalassa sama sanoma niin siinä on yleensä perää..
Minusta tulee humalassa joko adhd eli ylivilkas, unelias tai jörö. Flirtti, voin flirttailla suorasukaisesti jopa röyhkeästi. Tai jos jokin ärsyttää niin kiukustunkin päissäni herkemmin, mitä selvinpäin.
Kaiken kaikkiaan en tykkää humalatilasta, en pöljästä olosta enkä alkoholin vaikutuksista käytökseenikään. Saati huonosta olosta, krapulasta mikä tulee vähästäkin.
Eiköhän tuo ole ihan persoonakohtaista, miten humalassa käyttäytyy. Jotkut alkaa laskee luikuria oikein olan takaa päästäkseen esim. pöksyihin, kattovat ettei tartte ottaa mitään vastuuta sanomisistaan. Toiset avautuu, hyvin katkeria ja aggressivisiakin tilityksiä on joutunut kuuntelemaan. Itsellä yhteys pään ja kielen välillä alkaa takkuamaan jo aika pienessäkin hiprakassa, joten mitään syvällisiä ajatelmia tai tunnustuksia ei siinä tilassa synny. Ennemminkin korostuneita aisti- ja tunnevaikutelmia, ehkä vähän kuin lsd-trippiä kuvaillaan. Ja lasku humalassa itku siitä lyhyehköstä ilosta.
Regressiota, taantumistahan alkoholilla haetaan, onko humalaisen totuus siis sisäisen lapsen totuus? Joka ei sitä selväpäiselle ole.
Enemmän lapsen. Jos on takautumia tunteista niin kännissä kieli oikenee helposti.
Vakoojien kannattaa juottaa kohde känniin.