Ystäväni, tai paremminkin entinen ystäväni elää ensimmäistä kertaa "kunnon suhteessa". Miehen kanssa ovat kohta kaksi vuotta seurustelleet ja tämä ystäväni palvoo poikaystäväänsä. He ovat aina yhdessä jne. Kuullostaa hyvältä? kaikkea muuta.
Aluksi suhde vaikutti ihan normaalilta, tämä ystäväni vietti aikaa kavereidensa kanssa ja kaikki vaikutti tasapainoiselta. Sitten poikaystävä alkoi muuttua. Hän itse vihaa ulkomaalaisia(ei hyviä kokemuksia) ja kohta ei ystävänikään saanut tutuille ulkomaalaisille puhua. Poikaystävä alkoi myös haukkua ja manipuloida ystävääni tämän kavereita vastaan, jotka yrittivät puhua järkeä ystävälleni, ettei suhde enää ole normaali. Kaverit alkoivat hävitä, tekstiviestit halutaan aina nähdä, puhelimen soidessa pitää laittaa kaiutin päälle jotta poikaystäväkin kuulee...
Kun poikaystävä lähtee baariin, ystävääni ei ikinä oteta mukaan. Kun olemme joskus yrittäneet saada ystäväämme johonkin lähtemään, hän väittää ettei halua, vaikka totuus on ettei hän voi lähteä. Tämä ystäväni ei pisä enää kehenkään yhteyttä. Jos kerran kolmessa kk:dessa johonkin lähtee, poikaystävä soittaa tunnin välein missä ollaan ja mitä tehdään.
Ystäväni pitää poikaystäväänsä Jumalana, joka on muuttanut hänet ja ilman poikaystävää tämä olisi edelleen kamala lumppu. Ystäväni haukkuu aina itseään kun muistellaan menneitä. Eihän ennen tällaista tehnyt. Poikaystävä on selvästi kertonut millainen ystävämme muka on ollut.
Myös väkivaltaa taitaa suhteessa olla.
Minusta tämä kaikki on sairasta. Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan ja miten ystävääni saisi taottua järkeä.
Aluksi suhde vaikutti ihan normaalilta, tämä ystäväni vietti aikaa kavereidensa kanssa ja kaikki vaikutti tasapainoiselta. Sitten poikaystävä alkoi muuttua. Hän itse vihaa ulkomaalaisia(ei hyviä kokemuksia) ja kohta ei ystävänikään saanut tutuille ulkomaalaisille puhua. Poikaystävä alkoi myös haukkua ja manipuloida ystävääni tämän kavereita vastaan, jotka yrittivät puhua järkeä ystävälleni, ettei suhde enää ole normaali. Kaverit alkoivat hävitä, tekstiviestit halutaan aina nähdä, puhelimen soidessa pitää laittaa kaiutin päälle jotta poikaystäväkin kuulee...
Kun poikaystävä lähtee baariin, ystävääni ei ikinä oteta mukaan. Kun olemme joskus yrittäneet saada ystäväämme johonkin lähtemään, hän väittää ettei halua, vaikka totuus on ettei hän voi lähteä. Tämä ystäväni ei pisä enää kehenkään yhteyttä. Jos kerran kolmessa kk:dessa johonkin lähtee, poikaystävä soittaa tunnin välein missä ollaan ja mitä tehdään.
Ystäväni pitää poikaystäväänsä Jumalana, joka on muuttanut hänet ja ilman poikaystävää tämä olisi edelleen kamala lumppu. Ystäväni haukkuu aina itseään kun muistellaan menneitä. Eihän ennen tällaista tehnyt. Poikaystävä on selvästi kertonut millainen ystävämme muka on ollut.
Myös väkivaltaa taitaa suhteessa olla.
Minusta tämä kaikki on sairasta. Voisiko joku kertoa omia kokemuksiaan ja miten ystävääni saisi taottua järkeä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa aika epäkypsältä suhteelta. Valit6ettavasti me ystävät ja läheiset harvoin saamme taottua järkeä tai pakotettua ystäviä ratkaisuihin. Jokaisen pitää huomata ja tehdä asiat itse.
Minulla on juuri päättynyt hyvin samalta kuulostava suhde, vihdoin omasta halustani, vaikka ystäväni ja perheenjäseneni näkivät jo kauan sitten että kaikki ei ollut norm. ja yrittivät saada minua lähtemään.
Rakkauden voima vain on niin valtava, ja sitä sokaistuu, kun joku tekee vihdoin onnelliseksi, vaikkakin kyseessä aivan epäaito onni.
Minäkin palvoin ja pidin exääni jumalana, väkivallasta huolimatta. Ja pidän jumalana ja rakastan vieläkään, mut kun kerran on lähdetty, päätöksessä pysyttävä...
Sinun ei auta kuin tukea ystävääsi kun hänen silmät avautuvat vihdoin näkemään saman minkä sinä jo näet, koska sitten hän tarvitsee ystävää...
Niin, ikävä kyllä tämä ystävä sitä tuskin tulee näkemään..siksi olisi hyvä jos saisin jonkun psykologin näkemyksen, ja mustaa valkoisella. Ehkä sitten tajuaisi missä tilanteessa itse on.
Niin ikävä kyllä peroonallisuushäiriöiseltä vaikuttaa... kerrot juuri niitä kriteerejä joita oppikirjoissa kirjoitetaan...
Otappa selvää kirjoituksista googlella narsistinen persoonallisuushäiriö....
Sitapäitsi ystäväsi ei voi kertoa sinulle miten hänen miehensä kiusaa häntä kotona... Hän ei kehtaa...
Älä hylkää ystävääsi, hän tulee tarvitsemaan sinua ... hän on nyt vanki näkymättömien kahleiden kera.....
T: saman kokenut ja elävänä selvinnyt
Kumpi heistä on oikeastaan sairas...??
Eipä ikävä kyllä taida kenenkään puheet auttaa.Itselläni ollut samanlainen suhde muutama vuosi sitten ja sitä kesti ensin 3 vuotta ja sit muka erottiin.Vuoden vielä mies kävi sekstaamassa kanssani..ja järki ei ollut mukanani ollenkaan.En tajua miksi jaksoin haukkumista,mustasukkaisuutta,ajoittaista väkivaltaa jne.ja seksikin oli kamalan kovakouraista.Onneksi viimein sit sain tarpeekseni ja lähin suhteesta kokonaan.Pian tapasin nykyisen sulhaseni ja nyt tajuan kuinka kieroutunut mies oli ja kuinka hänen vallassaan olin.Jos nyt olisin samassa tilanteessa toimisin eri lailla.En tajua miten pääni kesti kaiken ton..kun nyt edelleen näen painajaisia hänestä..eivät auttaneet silloin perheen tai ystävien puheet,puolustelin vain miestä.YÄK !!
Eivät ne puheet tosiaan mitään auta..tosta narsismista en miehen kohdalla menis täysin takuuseen, nimittäin mikään muu ei luonteenpiirteiden kohdalla mene yksiin kuin tuo mustasukkaisuus ja tahto pitää toinen "vallassaan" manipuloinnin avulla..