Olen parisuhteessa oleva nainen, pärjäämme ihan hyvin. Ei ole riitoja, mutta ei mitään yhteistäkään. Ero ei kuitenkaan ole vaihtoehto, yritin sitä muutama vuosi sitten, mutta se on toiselle osapuolelle liikaa. Näillä mennään. Olen muualta muuttanut, eikä minulla ole ystävää. Ei enää aikaisemmiltakaan paikkakunnilta. Kaipaan ystäviä, mutta sellaisia ei ole. Lapset ovat lentäneet pois kotoa. Olen hyvin yksinäinen eikä tulevaisuus tarjoa mitään uutta. Odotan vain eläkeikää, siihenkin on vielä paljon aikaa, yli 10 vuotta ja sen jälkeen jään odottamaan kuolemaa. Haluaisin vain pois tästä elämästä koska minulla ei ole yhtään ystävää eikä sellaista edes ole mahdollista löytää mistään.
Yksinäisyys on liikaa
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun ei ole pakko pysyä huonossa avioliitossa siksi, että toinen osapuoli ei kestä eroa. Käy juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa tilanteestasi. Olet nyt alistunut ihan tarpeettomasti. Toki muutos voi olla työlästä, ja onkin, mutta sinulla on yhä mahdollista muuttaa elämääsi. Muistaakseni punaisella ristillä on myös auttava puhelin. Jotkut ovat saaneet vertaistukiystävän palvelevan puhelimen kautta. Eli on mahdollista olla tapaamisia jonkun vapaaehtoisen kanssa. Sitten vaikka käydään yhdessä lenkillä tai mitä sitten keksitäänkin.
Itse olen ehkä samaa ikäluokkaa tai hieman nuorempi, sairauseläkkeellä. En suostuisi mistään hinnasta olemaan huonossa avioliitossa. Mieluummin olen yksin. Erosin lapsettomasta liitosta reilut 10 v sitten. Eksäni on pärjännyt ihan asiallisesti, ja olemme myös asiallisissa väleissä nykyään. Itselleni korona konkretisoi yksinäisyyden. Sitä ennen tapasin ihmisiä harrastuksissa, korona katkaisi kaiken. Muutin paikkakuntaa korona-aikaan, ja nyt olisi suunnitteilla muuttaa takaisin päin kohtuullisen matkan päähän Etelä-Suomesta. Itselläni harrastukset lievittävät yksinäisyyttä.
Ehkä sinäkin voit hakeutua johonkin harrastusryhmään? Ei kai miehesi voi sinua väkisin kotona pitää?
Joka tapauksessa käy juttelemassa vaikka työterveyshuollossa. Liene järkevää varmistaa fyysinen terveys ensin ja alkaa sitten miettiä tukitoimia.
Kiitos viestistäsi. Se auttaa taas eteenpäin, jatkan ratkaisujen etsimistä.
Esim. facebookissa on paljon ystävänhakuryhmiä ja myös yksinäisille on omia ryhmiä.Siellä ei syrjitä ketään.
Ainakin voit ystävystyä itsesi kanssa jos ei ketään muuta ole. Voit yrittää opetella viihtymään yksin, vaikka tehdä alkuun rentoutus/mindfullness harjoituksia.
Niitä ei tarvitse sitten tehdä kun ne on sisäistänyt tarpeeksi hyvin vaan olemisen pitäisi olla helpompaa.
Ehkä ystävienkin löytäminen olisi sitten helpompaa kun yksinäisyys ei tunnu niin isolta taakalta