Teen työtä, joka ei liiemmin minua kiinnosta, olen kuitenkin hukasssa, en tiedä mitä elämältä haluaisin tai itseasiassa en tiedä mikä ala minulle sopisi, tämä se ei ainakaan ole, fyysisesti rankka ja työajatkaan ei sovi minulle, en voi siis tehdä asioita joita haluan työaikojeni vuoksi.
Jos jatkuvasti vituttaa mennä töihin niin eikö sillon kannattaisi vaihtaa jo alaa/ työpaikkaa tai jotain!? (työtilannehan ei mikään hyvä ole täälläpäin) Minkälaisia kokemuksia teillä on epämieluisista työpaikoista ja siitä jos ette ole tienneet mitä haluatte tehdä? Mihin olette sitten ajautuneet jne??
Jos jatkuvasti vituttaa mennä töihin niin eikö sillon kannattaisi vaihtaa jo alaa/ työpaikkaa tai jotain!? (työtilannehan ei mikään hyvä ole täälläpäin) Minkälaisia kokemuksia teillä on epämieluisista työpaikoista ja siitä jos ette ole tienneet mitä haluatte tehdä? Mihin olette sitten ajautuneet jne??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen 37v.Tein itse työtä joka ei kinnostanut enää loppuajasta hevonv...a ja aamuisin töihinlähtö oli yhtä helvettiä. Sitten kun makasin illat vain sohvalla enkä jaksanut evääni liikauttaa ja avioliittokin tän asian takia lähes hajosi, tein ratkaisun ja otin lopputilin. Tiedossani ei ollut yhtään mitä alkaisin tehdä. Siitä alkoi elämäni lähes paras aika. Tällä hetkellä opiskelen. Siis yritän tässä kertoa, että kannattaa luottaaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
Tietenkin täytyy itse olla myös aktiivinen.
Älä enää odota tee päätös..
mä olen ollut saman työnantajan palveluksessa jo 26 v. Työ on ollut kokoajan mielenkiintoista, koska olen vastuussa työntekijöistä ja tuloksesta.
Muutama vuos sitten esimiehiksi tuleen inssejä suoraan koulun penkiltä. Siinä vaiheessa tilanne oli kun olisin hyppykeppi....masennuin tosipahasti..paniikihäiriöt alkoi vaivaamaan tietyissä tilanteissa...viime syksynä tuntui siltä että ei mistään tule mitään...paras kun kuolema korjaisi. Vaimo tilas mulle ajan neurologin vastaanotolle...3 vk sairaslomaa mielialalääkitys. Nyt 6 kk myöhemmin on henkinen hyvinvointini kohentunut todella merkittävästi..tilanteet jotka tuntuivat ylitsepääsemättömiltä tuntuvat nyt tosi haastavilta ja mielenkiintoisilta.
toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan..työelämän muutokset on joskus niin rajuja että työ tuntuu tosi vastanmieliseltä...tuo vastanmielisyystunne saattaa olla oire omasta masennuksesta.
Harva asia kuluttaa ihmistä yhtä paljon kun että joka aamu,vuosi toisen jälkeen lähteä työpaikkaan jota inhoaa.
Toisaalta:jos se on työ kuin työ joka inhottaa niin oot laiska.
vasta valmistunut enkä ole työelämässä ollut kuin vasta nyt, tosin uumoilin jo koulussa ettei tämä välttämättä ole mua varten...että se siitä laiskuus diagnoosista...