Lukematon määrä sattumia, ilman satunnaisuutta.
Et tiedä sitä, mutta mun elämä oli menossa hyvinkin paljon samalle radalle kuin sun, täsmälleen sama niinku positio. Sitä aikaa kun alunperin kohdattiin. Se rata oli edessä ihan päättömien sattumien kautta vähän niin kuin outona ohituskaistana. Eteen osui etsimättä ja pyytämättä oikeat ihmiset jne. Ja se olin minä, joka sen polun katkaisi. Päätin ettei se oo mua varten, koska en kokenut että se olis mua varten, en ollut edes hyvä. Muutin muualle ja tuli uudet kuviot ja vanhat kuviot hajosi siihen. Siitä muutama henkilö on mulle edelleen vihainen, että hajotin samalla niiden. Kuvittelin tekeväni vain omia päätöksiäni mutta meni samalla silleen sitten.
Kummallista koko elämä kaikkinensa. Eikä vain se, vaan se että se on yksi outo asia outojen asioiden ketjussa.
Tätä tarinaa vois jatkaa outona ketjuna eteenpäin. Asunto johon silloin muutin.. luulen tai oon melko varma että se entinen asukas oli sun tuttu. En oo koskaan nähnyt minkään muun asunnon aiempia asukkaita, mutta se kävi mun ovella 2-3 krt milloin minkäkin syyn vuoksi ja mun päässä pyöri aina se miten kummallinen maailma on. En sanonut mitään siitä, mutta oli outo sattuma.
Muitakin sellaisia.
Tai se kuinka on olemassa jokin muistotapahtuma, jolle on annettu hieman odottamaton nimi. Vähän kuin sun. No, onnea vaan minulle koska se on myös hääpäiväni.
Elämäntarinansa voisi varmaan kirjoittaa tällaisten asioiden kautta ja viimeistään silloin tajuaisi että maailma liikkuu niin kuin hiekka. Muodostaa AINA tiettyjä kuvioita.
Et tiedä sitä, mutta mun elämä oli menossa hyvinkin paljon samalle radalle kuin sun, täsmälleen sama niinku positio. Sitä aikaa kun alunperin kohdattiin. Se rata oli edessä ihan päättömien sattumien kautta vähän niin kuin outona ohituskaistana. Eteen osui etsimättä ja pyytämättä oikeat ihmiset jne. Ja se olin minä, joka sen polun katkaisi. Päätin ettei se oo mua varten, koska en kokenut että se olis mua varten, en ollut edes hyvä. Muutin muualle ja tuli uudet kuviot ja vanhat kuviot hajosi siihen. Siitä muutama henkilö on mulle edelleen vihainen, että hajotin samalla niiden. Kuvittelin tekeväni vain omia päätöksiäni mutta meni samalla silleen sitten.
Kummallista koko elämä kaikkinensa. Eikä vain se, vaan se että se on yksi outo asia outojen asioiden ketjussa.
Tätä tarinaa vois jatkaa outona ketjuna eteenpäin. Asunto johon silloin muutin.. luulen tai oon melko varma että se entinen asukas oli sun tuttu. En oo koskaan nähnyt minkään muun asunnon aiempia asukkaita, mutta se kävi mun ovella 2-3 krt milloin minkäkin syyn vuoksi ja mun päässä pyöri aina se miten kummallinen maailma on. En sanonut mitään siitä, mutta oli outo sattuma.
Muitakin sellaisia.
Tai se kuinka on olemassa jokin muistotapahtuma, jolle on annettu hieman odottamaton nimi. Vähän kuin sun. No, onnea vaan minulle koska se on myös hääpäiväni.
Elämäntarinansa voisi varmaan kirjoittaa tällaisten asioiden kautta ja viimeistään silloin tajuaisi että maailma liikkuu niin kuin hiekka. Muodostaa AINA tiettyjä kuvioita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Satunnaisuus on näennäinen tai todellinen puuttuminen kuvio tai ennustettavuuden tapahtumiin. Satunnaisella tapahtumasarjalla, symboleilla tai vaiheilla ei ole usein järjestystä eikä se seuraa ymmärrettävää mallia tai yhdistelmää. Yksittäiset satunnaiset tapahtumat ovat määritelmän mukaan arvaamattomia, mutta jos todennäköisyysjakauma on tiedossa, erilaisten tulosten taajuus toistuvien tapahtumien yli on ennustettavissa.
"Yksittäiset satunnaiset tapahtumat ovat --arvaamattomia, mutta -- erilaisten tulosten taajuus toistuvien tapahtumien yli on ennustettavissa."
Just tämä.
Ihmisen ajattelu on perusluonteeltaan assosiatiivista, yhdistelevää. Elämän eteen heittämistä jutuista etsitään rytmiä, melodiaa, tarinaa. Ristiriitaakin, epätäydellisyys tekee kiinnostavaksi. Ja mitä herkempi ihminen on sitä enemmän aistii ympäristön asioita, trendejä yhdistellen niitä luovasti toisiinsa. Poikkeamat jättää helposti syrjään epäolennaisina. Psykoanalyysin vapaa assosiaatio, jossa potilas kertoo mieleensä juolahtavan, ja siihen huomio minkä ympärillä kiertelee tai mitä välttelee. Jungin synkronisiteetti, "olosuhteet jotka näyttävät merkityksellisesti olevan yhteydessä toisiinsa, ilman että niiden välillä kausaalista yhteyttä". Nämä ei-kausaaliset yhteensattumat voivat olla terveellisiä, jopa välttämättömiä, inhimillisen mielen toiminnalle tuodessaan tiedostamattoman materiaalia huomion piiriin. Ja tästä edelleen kehitetty näkemys filosofisesta objektiivisuudesta tai suprasubjektiivisuudesta, jossa merkitsevät yhteensattumat kytketty kollektiiviseen tiedostamattomaan. Jung puhui mm. akausaalisesta parallelismista, jossa jokin muu kuin sattuman todennäköisyys toimii. Wolfgang Paulinkin kanssa pohti näitä, rakentamassa hengessä. Numinosity, tarkoittaa herättää henkisen tai uskonnollisen tuntemuksen, mysteerinomaisen. Tämä herätti kritiikkiä. Junghan hyväksyi paranormaalin. Synkronisiteetti ei testattavissa, falsifioitavissa. Mutta Jung ajoikin takaa, että merkitsevä yhteys on objektiivinen tarkasteltaessa tietyn yksilön tunnehistoriaa. Valtavirtatiede selittää sattuman aliarvioinnilla, korrelaatioilla, vahvistusharhalla. Jopa skitsofrenialla. Jungille patologisuus tulkintakysymys, katsottava reaktioita. Tietoisuuden rakastaminen versus taikauskoisuus.
Lähde eng wiki
Vielä edelliseen..
Analyyttisessä psykologiassa Jung näki merkitsevältä näyttävien yhteensattumien roolin vähentää ylirationalisoinnin negatiivisia vaikutuksia sekä taipumusta mieli-keho kaksijakoon.
Moderni maailmankatsomus: yhteydet joista puuttuu kausaalinen järkeistys nähdään sattumana. Alkukantainen mieli tulkitsee tämän intentioksi. Ja nämä alkukantaiset ajattelun muodot ovat Jungin mukaan välttämättömiä modernin mielen rakennuspaloja. Psykologinen synkronisiteetti joko rikastaa tai rajoittaa itseaktualisaation potentiaalia. Ja selitysvoima arkkityypeille sekä kollektiiviselle tiedostamattomalle. Jung löysi Itäisestä ajattelusta tukea synkronisiteetilleen, sekä modernista fysiikasta.
Wiki englanti
Tietoisuuden rikastaminen siis
Noi oli mielenkiintoisia. Synkronisiteetti, josta puuttuu kausaalinen yhteys. Itse oon mieltänyt sen niin kuin hiekkana joka esim. kaiuttimen päällä pomppii eri kuvioihin riippuen taajuuksista. Ne kuviothan on selvässä säännönmukaisuudessa. Yksittäinen hiekanjyvä pomppii miten sattuu omasta näkökulmastaan katsottuna, tietämättään että liikkui osana isoa kuviota. Kaikki näyttää läheltä katsottuna vaan satunnaiselta sekasotkulta. Pitää zoomata kauemmaksi jotta näkee säännönmukaisuuden. Järjestyksen, jossa kaikki menee näkymättömien lakien mukaan eikä sattumaa ole. Ehkä.
Niin no nää fraktaalit, implisiittinen järjestys, fyysikko David Bohmin mukaan näennäisen kaaoksen takana voi piillä järjestys. Esim Mandelbrotin fraktaali näyttää kaoottiselta vaikka on äärimmäisen monimutkainen järjestys. Resepti kyllä hyvin yksinkertainen.
Kahden jazz- muusikon aivosähkökäyrät ovat synkroniassa keskenään.
Panpsykismi, tietoisuus kaiken takana, perustavampi suhteessa aineeseen
Niin siis synkronisiteetissa mukana aina ihmismieli, mutta kvanttifysiikkaan kuuluu " havainnoidun maailman synty havainnoitaessa", David Bohm. Puhuu maailmankaikkeuden hologrammin näkyvästä ja näkymättömästä järjestyksestä. Energia merestä, se takaisesta vielä hienojakoisemmasta energiasta, joka sisältää sekä aineen että mielen. On jo melko esoteerista fysiikkaa.
Ja idän filosofiat, egyptin viisaus jo tiesivät tämän.
Joo, pitää varmaan lueskella noita joskus.
! Oliko tää nyt sitten just sellainen synkronisiteetti, koska mä oon just vähän aikaa sitten miettinyt sitä Mandelbrotin fraktaalia paljon ja oon vieläkin sitä mieltä että siinä on jotain tärkeää tietoa mistä saada kiinni mutten saa. Fraktaaleissa muutenkin. Jotain universumin matemaattisesta luonteesta. Pitäisi pohtia niitä enemmän. Tai ylipäänsä se miten matematiikkaa voi esittää visuaalisessa muodossa kuten se jokapuolella luonnossa on. Siis pitäisi ymmärtää matematiikka visuaalisesti. Eri tavalla.
Ihmisillä on kyllä jokin korkeampi tietoisuus, johon voi päästä käsiksi. Jokin mistä tietoa tulee. Teslakin kai siitä puhui. Ja monet keksinnöt, kuten vaikka valokuva, on alkanut kehittyä täysin eri puolilla maailmaa, toisistaan riippumatta, eri tekniikoilla, ilman yhteyttä, mutta samaan aikaan.
Noi oli mielenkiintoisia. Synkronisiteetti, josta puuttuu kausaalinen yhteys. Itse oon mieltänyt sen niin kuin hiekkana joka esim. kaiuttimen päällä pomppii eri kuvioihin riippuen taajuuksista. Ne kuviothan on selvässä säännönmukaisuudessa. Yksittäinen hiekanjyvä pomppii miten sattuu omasta näkökulmastaan katsottuna, tietämättään että liikkui osana isoa kuviota. Kaikki näyttää läheltä katsottuna vaan satunnaiselta sekasotkulta. Pitää zoomata kauemmaksi jotta näkee säännönmukaisuuden. Järjestyksen, jossa kaikki menee näkymättömien lakien mukaan eikä sattumaa ole. Ehkä.
Juu,on mielenkiintoista tuo helvatan hiekka:))
Mitä ihmettä sieniä olette syöny?
Niinkuin tuo aloittaja:))
Matematiikan ja fysiikan esittäminen visuaalisesti johtaa kvanttifysiikkaan. Sitäkin voi kuvata visuaalisesti ja pohjimmiltaan homma on aika simppeli, tai ainakin helpommin käsitettävissä kuin sanallisesti esim. 'hiukkanen on kahdessa eri paikassa yhtä aikaa'.
Ihan osaamattomasti kirjoitettu..Sieltä täältä ..