Jännitätkö?

Tuo on niin osuvaa: vaativan työn erikoishommia ei jännitä.
Siis. Järkevästi toimii.
Mutta eivät siis kaikki.
Toisenlaisessa tilanteessa jänistää.
Jännityskö on tunnetila, mihin ei järki ulotu?
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on niin osuvaa: vaativan työn erikoishommia ei jännitä.
Siis. Järkevästi toimii.
Mutta eivät siis kaikki.
Toisenlaisessa tilanteessa jänistää.
Jännityskö on tunnetila, mihin ei järki ulotu?
Beng

Lue lisää

" Aloittajalle.
Se, että kirjoitat ongelmasta tänne ja päivittelet.
Mutta, ei draamaa pukkaa kynästä taas.
Mitäs jos toimisit aikuismaisesti "

Aloittajalle
Haloo.
Sadut satuina

Yhden silmän kaihi.
Varmasti on perusrutiinia. Mutta mietis, miten vakaat kädet kirurgilla on oltava.
Kädet eivät voi tutista, kun kohde on pieni.

P.suolen syövän leikkaus kait tehtiin nukutuksessa?
Kotihoito-ohjeet ja niiden noudattaminen on tärkeää.
Huomasin tänään, että pikkasen omintakeisesti toimin.
Tuo kotihoito liittyy toipumiseen.

Verisyövän toteaminen on ollut totinen paikka. Mikäli olen oikein lukenut, olet ollut suurena apuna ja tukena ja yrittänyt ja jaksanut huolehtia omasta kunnostasikin.

Niinpä. Harmi ja jännitys ovat eri asioita.

Beng

Anonyymi kirjoitti:

Yhden silmän kaihi.
Varmasti on perusrutiinia. Mutta mietis, miten vakaat kädet kirurgilla on oltava.
Kädet eivät voi tutista, kun kohde on pieni.

P.suolen syövän leikkaus kait tehtiin nukutuksessa?
Kotihoito-ohjeet ja niiden noudattaminen on tärkeää.
Huomasin tänään, että pikkasen omintakeisesti toimin.
Tuo kotihoito liittyy toipumiseen.

Verisyövän toteaminen on ollut totinen paikka. Mikäli olen oikein lukenut, olet ollut suurena apuna ja tukena ja yrittänyt ja jaksanut huolehtia omasta kunnostasikin.

Niinpä. Harmi ja jännitys ovat eri asioita.

Beng

Lue lisää

Lisäys. Tämä oli 17:58
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Yhden silmän kaihi.
Varmasti on perusrutiinia. Mutta mietis, miten vakaat kädet kirurgilla on oltava.
Kädet eivät voi tutista, kun kohde on pieni.

P.suolen syövän leikkaus kait tehtiin nukutuksessa?
Kotihoito-ohjeet ja niiden noudattaminen on tärkeää.
Huomasin tänään, että pikkasen omintakeisesti toimin.
Tuo kotihoito liittyy toipumiseen.

Verisyövän toteaminen on ollut totinen paikka. Mikäli olen oikein lukenut, olet ollut suurena apuna ja tukena ja yrittänyt ja jaksanut huolehtia omasta kunnostasikin.

Niinpä. Harmi ja jännitys ovat eri asioita.

Beng

Lue lisää

Saattaa tulla toistoa mutta vaimoni geneettisen, parantamattoman verisyövän toteamisen jälkeinen vuosi oli yhtä perkelettä.
Vuoden ajan viikottain muistaakseni 3 sytostaatti piikitystä jotka nostivat kuumeen ja aiheuttivat lihas-ja nivelkipuja.
Teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja hoitotahdot.
Olimme 52v/57v ja, tapamme mukaisesti olimme hahmotelleet elämäämme pitemmälläkin tähtäyksellä ja suunnitelleet vuoden eteenpäin. Kaikki uusiksi. Ei oikeastaan tarvinnut suunnitella mitään vaan mukautua elämään reunaehtojen mukaan.

Arkiasioihin se vaikutti melko vähän. Olin jo aikaisemmin omaksunut suuren roolin puuhissamme joten talous- ym. töissä ei ollut tarvetta muuhun kuin hienosäätöön.

Olen ilmeisesti mainostanut ikääntyville miehille lihaskuntoilua mutta on tunnustettava, että tälläkin hetkella olen varsin tyytyväinen olotilaani.

Peräsuoleni vaati yhteensä 3 leikkausta ja kaikki tietenkin narkoosissa.
Ensimmäinen sairaalareisu vei 9 vrk. Toinen 6 vrk ja parin vuoden kuluttua kolmas, korjausleikkaus tehtiin Virossa. Narkoosissa sekin.
Olin varannut klinikan, leikkauksen, itselleni ja autolle lauttaliput.
Vaimoni tunki mukaan. Joko hän ajatteli, että ukko on niin huonossa kunnossa, ettei sitä voi laskea yksin Tallinnaan tai sitten hän ajatteli, ettei se ole riittävän hunona mennäkseen sinne yksin.
Muutaman päivän kuluttua,lähtiessämme kotiin, ilmeni vaimon mukana olo hyväksi ratkaisuksi. Klinikka olisi pitänyt pitempään tai sanoivat, ettei Tallinnasta saa lähteä mihinkään. Tulimme kotiin. Lautallakaan en arvannut edes suunnitella autosta poistumista.

Anonyymi kirjoitti:

Saattaa tulla toistoa mutta vaimoni geneettisen, parantamattoman verisyövän toteamisen jälkeinen vuosi oli yhtä perkelettä.
Vuoden ajan viikottain muistaakseni 3 sytostaatti piikitystä jotka nostivat kuumeen ja aiheuttivat lihas-ja nivelkipuja.
Teimme kaikki mieleen tulleet testamentit ja hoitotahdot.
Olimme 52v/57v ja, tapamme mukaisesti olimme hahmotelleet elämäämme pitemmälläkin tähtäyksellä ja suunnitelleet vuoden eteenpäin. Kaikki uusiksi. Ei oikeastaan tarvinnut suunnitella mitään vaan mukautua elämään reunaehtojen mukaan.

Arkiasioihin se vaikutti melko vähän. Olin jo aikaisemmin omaksunut suuren roolin puuhissamme joten talous- ym. töissä ei ollut tarvetta muuhun kuin hienosäätöön.

Olen ilmeisesti mainostanut ikääntyville miehille lihaskuntoilua mutta on tunnustettava, että tälläkin hetkella olen varsin tyytyväinen olotilaani.

Peräsuoleni vaati yhteensä 3 leikkausta ja kaikki tietenkin narkoosissa.
Ensimmäinen sairaalareisu vei 9 vrk. Toinen 6 vrk ja parin vuoden kuluttua kolmas, korjausleikkaus tehtiin Virossa. Narkoosissa sekin.
Olin varannut klinikan, leikkauksen, itselleni ja autolle lauttaliput.
Vaimoni tunki mukaan. Joko hän ajatteli, että ukko on niin huonossa kunnossa, ettei sitä voi laskea yksin Tallinnaan tai sitten hän ajatteli, ettei se ole riittävän hunona mennäkseen sinne yksin.
Muutaman päivän kuluttua,lähtiessämme kotiin, ilmeni vaimon mukana olo hyväksi ratkaisuksi. Klinikka olisi pitänyt pitempään tai sanoivat, ettei Tallinnasta saa lähteä mihinkään. Tulimme kotiin. Lautallakaan en arvannut edes suunnitella autosta poistumista.

Lue lisää

Vakavat sairaudet, joiden kanssa yrittää elää, laittavat varmasti elämää uusiksi.
Mistä se sisu, kun kuitenkin on läheisen menettämisen pelko ajoittain?
Beng

2lesken kirjoitti:

Aloittajalle
Haloo.
Sadut satuina

Hyvä!!! 2lesken

Se kaihileikkauksessa yllätti, että verenpaine pitää olla alhainen. Eräs nainen kai leikkausta jännitti, ja yläpaineensa oli 135. Lääkäri ei suostunut leikkaamaan. Diapamilla yrittivät saada painetta alemmas. En tiedä kuinka kävi.

Anonyymi kirjoitti:

Se kaihileikkauksessa yllätti, että verenpaine pitää olla alhainen. Eräs nainen kai leikkausta jännitti, ja yläpaineensa oli 135. Lääkäri ei suostunut leikkaamaan. Diapamilla yrittivät saada painetta alemmas. En tiedä kuinka kävi.

Lue lisää

En tiennyt, että verrnpaineellakin on merkityksensä. Silmälläkin omat paineensa.
Tuollaisia en osannut jännittää. Mol. ok.
Tipoilla yritetään jälkihoitaa ja estää tulehduksia ja pöpöjä tulemasta.
Silmät ovat myös lähellä aivoja.
Aikoihin ei ole ollut juttua sairaalabakteereista. Hyvä niin.
Beng

Anonyymi kirjoitti:

En tiennyt, että verrnpaineellakin on merkityksensä. Silmälläkin omat paineensa.
Tuollaisia en osannut jännittää. Mol. ok.
Tipoilla yritetään jälkihoitaa ja estää tulehduksia ja pöpöjä tulemasta.
Silmät ovat myös lähellä aivoja.
Aikoihin ei ole ollut juttua sairaalabakteereista. Hyvä niin.
Beng

Lue lisää

Minulla teettivät turhaa työtä, kun tuli paperit verenpaineen kotona mittailua varten. Niitä ei edes vilkaistu, vaan verenpaine mitattiin ennen leikkausta.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla teettivät turhaa työtä, kun tuli paperit verenpaineen kotona mittailua varten. Niitä ei edes vilkaistu, vaan verenpaine mitattiin ennen leikkausta.

Jos verenpaine on ollut kohollaan, voi olla hyväkin tarkkailla kotona, joten ehkei ihan turhaa ollut.
Työelämän viimeisinä vuosina minulla oli verenpaineet kohollaan ja normalisoituivat eläkkeellä ollessa (heh ja hih). Tavallaan se pitäisi olla vskiotyö lääkärille, kun käy.
Silmänpaineetkin olivat toisen konsernin mittauksissa kohollaan.
Se kuitenkin määräili uusia laseja. Aurinkolasit hiottiin yök-kuntoon eli pitäisi kait ottaa meripahoinvointilääke.... nämä nyt ovat vähän sivujuttujani, mutta se luo kummallisen kuvan omasta voinnista.
Beng
Nykyiseen silmälääkäriini olen tyytyväinen: olisipa trk-lääkärit samanlaisia tuumasta toimeen tutkimusten kautta tyyppejä. (No jossain onkin, toivon)

Anonyymi kirjoitti:

Jos verenpaine on ollut kohollaan, voi olla hyväkin tarkkailla kotona, joten ehkei ihan turhaa ollut.
Työelämän viimeisinä vuosina minulla oli verenpaineet kohollaan ja normalisoituivat eläkkeellä ollessa (heh ja hih). Tavallaan se pitäisi olla vskiotyö lääkärille, kun käy.
Silmänpaineetkin olivat toisen konsernin mittauksissa kohollaan.
Se kuitenkin määräili uusia laseja. Aurinkolasit hiottiin yök-kuntoon eli pitäisi kait ottaa meripahoinvointilääke.... nämä nyt ovat vähän sivujuttujani, mutta se luo kummallisen kuvan omasta voinnista.
Beng
Nykyiseen silmälääkäriini olen tyytyväinen: olisipa trk-lääkärit samanlaisia tuumasta toimeen tutkimusten kautta tyyppejä. (No jossain onkin, toivon)

Lue lisää

Minulla tuli joku ongelma leikattuun silmääni. Näkö on heikentynyt paljon. Optikot arpovat onko kyse jälkikaihista vai rypystä verkkokalvon eteen kasvaneella kalvolla. Tuttu optikko olisi sen voinut katsoa, mutta hän ei saa sanoa mikä siellä on. Lääkärin puheille menen loppukuulla.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla tuli joku ongelma leikattuun silmääni. Näkö on heikentynyt paljon. Optikot arpovat onko kyse jälkikaihista vai rypystä verkkokalvon eteen kasvaneella kalvolla. Tuttu optikko olisi sen voinut katsoa, mutta hän ei saa sanoa mikä siellä on. Lääkärin puheille menen loppukuulla.

Lue lisää

Kenkkua.
Tilasin tarkastuksen jo lähettäneeltä lääkäriltä.
Ei voi vielä sanoa, mikä lopputulos on.
Roskan tunne vielä olemassa.
Beng

Ymmärrän tuon. Vanhan auton yllätykset katsastuksessa voi tulla äkkiä kalliiksi ja vaikka tavallaan tietäisi, niin kenkuttaa, kun joutuu sauhuttelemaan korjaamolle. Korjaamolasku voi olla iso suhteessa auton käypään hintaan.
Beng

Juuri näin. Luonnekysymys, toiset jännittävät enemmän kuin toiset, ja jotkut ei ehkä milloinkaan? Ns. jännittäjätyyppi ei ole sen huonompi tai parempi kuin rennommat tyypit :)

Noin ajattelen.
Vahvuutta toivon heille, jotka elävät tänään ja huomenna sairautensa kanssa.
Beng
Hammaslääkärissä käynti on samantapainen kokemus minullekin.
Ilman puudutuspiikkiä ei hampaisiini kajota. Nykyisin, kun mennään isompaan operaatioon, pitää tarkistuttaa purukalustonsa. Pelkooni tiedän tässä asiassa syyn. Lapsena kävin isäni kanssa hammaslääkärissä. Hänet hoidettiin ensin. Kuulin valitusta. Ja sitten tuli vuoroni.
Muistan tuon. Jätti pelon siemenen ja siksi jännittää aina. Onneksi puudute on keksitty.
Pyydän loivan, koska joskus on ollut pökkyräinen olon puolikin päivää.

Kahdessa viimeisessä rivissä on ajatusta.
Jonkun kertoma hyvä kokemus toimii rauhoittavasti.
Ja tuo menee mielestäni noin, ettei voi käsittää, mitä toinen tuntee.
Jännitys ja pelko ovat kait sukulaisia.
Sitten en voi katsoa tv:sta tai netistä mitään operaatiota. Se tieto ei vähennä jännitystä saatikka huonot kokemukset jonkun kertomana tai kirjoittamana.
Yksikin itse koettu huono juttu on kasvupohja pelolle.
Beng

Monet aiemmin koetut asiat voivat olla pohjalla. Kouluesiintymiset. Koelaulut. Työyhteisö jne.
Jotkut tykkäävät olla keskipisteenä ja nauttivat siitä ja toisille riittää mukana olo.
Toisaalta voi olla, että kaikki eivät näytä jännittyneisyyttään.
Aiemmin olen kirjoittanut, että en ole puheiden pitäjä: katse harhailee, ääni värisee ja jalat lyö loukkua.
Mutta kokouksissa asioista keskusteltaessa ei haisuakaan jännityksestä tai äänen väpätyksestä. Kenties tärkeäksi koetusta asioista keskustelu on eri kuin esiintyminen.
Ja voi olla, että lapsena ei pelottanut laulaa yhtään, mutta murkkuiän jälkeen alkoi tiedostamaan itseään jotenkin toisin.
Beng
(Huom. tittelini ovat arkiajattelija ja keittiöpsykologi näissä jännitys-/pelkoasioissa)

Anonyymi kirjoitti:

Monet aiemmin koetut asiat voivat olla pohjalla. Kouluesiintymiset. Koelaulut. Työyhteisö jne.
Jotkut tykkäävät olla keskipisteenä ja nauttivat siitä ja toisille riittää mukana olo.
Toisaalta voi olla, että kaikki eivät näytä jännittyneisyyttään.
Aiemmin olen kirjoittanut, että en ole puheiden pitäjä: katse harhailee, ääni värisee ja jalat lyö loukkua.
Mutta kokouksissa asioista keskusteltaessa ei haisuakaan jännityksestä tai äänen väpätyksestä. Kenties tärkeäksi koetusta asioista keskustelu on eri kuin esiintyminen.
Ja voi olla, että lapsena ei pelottanut laulaa yhtään, mutta murkkuiän jälkeen alkoi tiedostamaan itseään jotenkin toisin.
Beng
(Huom. tittelini ovat arkiajattelija ja keittiöpsykologi näissä jännitys-/pelkoasioissa)

Lue lisää

Esiintymisen jännittäminen. Lapsuuden painolastia?
Niin kauan kuin muistan, niin kotonani oli tärkeää se mitä kuvittelemme naapureiden meistä ajattelevan.

Lieneekö tuota perua kun lukiossa oli pidettävä valmisteltu, parinkymmenen minuutin esitelmä. Valmistelin huolella ja harjoittelin.Matikkaluokkamme oli pieni. 14 oppilasta mutta luokan edessä en päässyt kunnolla edes alkuun kun poistuin kateeerilta itkien joka kuitenkin oli häpeä pojalle 60-luvun alussa.

En voinut kuvitella, että vajaa 20 vuotta myöhemmin luenoin muutamasta teemasta, pidän kursseja ja laajimmillaan esitelmöin noin750 päiselle kuulijakunnalle ja kaiken lisäksi nautin siitä.

Tuolla joku mainitsi hammaslääkärin. Nuoruudessani hampureilla oli käytössä hihnavetoiset jyrsimet eikä silloin kyselty kuoletuksia.
Kun välineet vaihtuivat korkeakierroksisiin niin touhu muuttui kivuttomaksi paitsi jyrsittäessä hermoa. Olen yhden karran antanut puuduttaa ja se oli viimeinen kerta.
On jyystetty juurihoitoa ja korvennettu hermoa mutta kipu on ohimenevä enkä edelleenkään edes harkitse puudutusta.

Anonyymi kirjoitti:

Esiintymisen jännittäminen. Lapsuuden painolastia?
Niin kauan kuin muistan, niin kotonani oli tärkeää se mitä kuvittelemme naapureiden meistä ajattelevan.

Lieneekö tuota perua kun lukiossa oli pidettävä valmisteltu, parinkymmenen minuutin esitelmä. Valmistelin huolella ja harjoittelin.Matikkaluokkamme oli pieni. 14 oppilasta mutta luokan edessä en päässyt kunnolla edes alkuun kun poistuin kateeerilta itkien joka kuitenkin oli häpeä pojalle 60-luvun alussa.

En voinut kuvitella, että vajaa 20 vuotta myöhemmin luenoin muutamasta teemasta, pidän kursseja ja laajimmillaan esitelmöin noin750 päiselle kuulijakunnalle ja kaiken lisäksi nautin siitä.

Tuolla joku mainitsi hammaslääkärin. Nuoruudessani hampureilla oli käytössä hihnavetoiset jyrsimet eikä silloin kyselty kuoletuksia.
Kun välineet vaihtuivat korkeakierroksisiin niin touhu muuttui kivuttomaksi paitsi jyrsittäessä hermoa. Olen yhden karran antanut puuduttaa ja se oli viimeinen kerta.
On jyystetty juurihoitoa ja korvennettu hermoa mutta kipu on ohimenevä enkä edelleenkään edes harkitse puudutusta.

Lue lisää

Kohdallasi esiintymisen karmeus muuttui hyväksi.
Tekisi mieleni kysyä, mikä muuttui mielessäsi?
Voiko olla, että tunsit hallitsevasi sen asian, mistä luennoit ja oliko myös niin, ettäinnostuit, jos kuulijasi innostuivat.
Ilmapiiri?
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Kohdallasi esiintymisen karmeus muuttui hyväksi.
Tekisi mieleni kysyä, mikä muuttui mielessäsi?
Voiko olla, että tunsit hallitsevasi sen asian, mistä luennoit ja oliko myös niin, ettäinnostuit, jos kuulijasi innostuivat.
Ilmapiiri?
Beng

Lue lisää

En ymmärrä itsekään. Useampia osatekijöitä.
Työnantajani järjesti ammattiini liittyvän hyvä täydennyskoulutuksen johon kuului pedagogiikka osuus. Varsinkin oman toiminnan katsominen videolta muien kurssilaisten analysoitavana oli valaisevaa. Ilmapiiri oli erinomaisen kannustava.
Osana tietenkin oman ammatin hallinta.
Aloitus oman työpaikan koulutusten järjestelijänä ja osaluennoijana. Osanottajat tuttuja.

Jossakin vaiheessa hiipi sisikuntaani jonkin tyypin vallan tunne. Hölmö ilmaisu.
Tarkoitan tunnetta, että olen aiossa vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa pystyen ohjailemaan asioita ja tapahtumia tavoitteen suuntaan.

Tietenkään tuota tunnetta ei syntynyt suurissa massatapahtumissa joissa osuuteni oli tunti, enimmillään kaksi.
Pitemmillä, pienempimuotoisilla kursseilla tauko- ja lounastuntikeskustelut olivat yhteishenkeä luovia kuten myös internaattien illat.
En koskaan markkinoinut itseöni enkä vieläkään tiedä miten sitä olisi voinut tehäkään.

Noiden vuosikausien aikana kertyneiden, päätoimen oheisten ja monipuolisen ammatillisen kokemukseni symbioosi oli erinomainen pohja viimeisten aktiivivuosieni konsulttitoimelle. Minulla ei ollut omaa yritystä vaan aikaisemmat kontaktini kyselivät kiinnostustani. Eri puolella eteläistä Suomea. Toimeksiannot kestoltaan 2 päivää -> 7kk.
Minulle ja vaimolleni sopiva tapa lähteä "eläkkeelle".
Varsinkin noiden viimeisten vuosien osalta arvostan vaimoni panosta melkein kaiken hoitamisessa ja minun sietämisessä kotona viikonloppuisin.

Huomaan eläväni menneiden vuosikymmenten muistoissa.

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärrä itsekään. Useampia osatekijöitä.
Työnantajani järjesti ammattiini liittyvän hyvä täydennyskoulutuksen johon kuului pedagogiikka osuus. Varsinkin oman toiminnan katsominen videolta muien kurssilaisten analysoitavana oli valaisevaa. Ilmapiiri oli erinomaisen kannustava.
Osana tietenkin oman ammatin hallinta.
Aloitus oman työpaikan koulutusten järjestelijänä ja osaluennoijana. Osanottajat tuttuja.

Jossakin vaiheessa hiipi sisikuntaani jonkin tyypin vallan tunne. Hölmö ilmaisu.
Tarkoitan tunnetta, että olen aiossa vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa pystyen ohjailemaan asioita ja tapahtumia tavoitteen suuntaan.

Tietenkään tuota tunnetta ei syntynyt suurissa massatapahtumissa joissa osuuteni oli tunti, enimmillään kaksi.
Pitemmillä, pienempimuotoisilla kursseilla tauko- ja lounastuntikeskustelut olivat yhteishenkeä luovia kuten myös internaattien illat.
En koskaan markkinoinut itseöni enkä vieläkään tiedä miten sitä olisi voinut tehäkään.

Noiden vuosikausien aikana kertyneiden, päätoimen oheisten ja monipuolisen ammatillisen kokemukseni symbioosi oli erinomainen pohja viimeisten aktiivivuosieni konsulttitoimelle. Minulla ei ollut omaa yritystä vaan aikaisemmat kontaktini kyselivät kiinnostustani. Eri puolella eteläistä Suomea. Toimeksiannot kestoltaan 2 päivää -> 7kk.
Minulle ja vaimolleni sopiva tapa lähteä "eläkkeelle".
Varsinkin noiden viimeisten vuosien osalta arvostan vaimoni panosta melkein kaiken hoitamisessa ja minun sietämisessä kotona viikonloppuisin.

Huomaan eläväni menneiden vuosikymmenten muistoissa.

Lue lisää

Saat toki nauttia noista vuodista vieläkin.
Paljon opettavaista kerrottavaa oli kirjoituksessasi.
Fiksu työnantaja. Auttoi kehittymään. Toki suurin ansio on sinun.
Onhan sinun täytynyt olla avoin ja vakuuttunut.
Tuossa olisi paljon opettavaista nuorille, opiskelijoille, koululaisille.
Hyvä!
Hyvä vaimosikin!
Kiitos.
Onnistumistarinat eivät ole kiellettyjä!
Beng

Hyvä kirjoitus DW. Osuvasti kuvasit tuntemuksia.
Jännää tavallaan on se, että ihmisen vaivat ovat siinä lääkärin ja itsens välissä.
Ehkä alkukantaisella ihmisellä on ollut jännitystila esim. metsästäessään jousella.
Ehkä. Miksi jousi 'jännitetään'.
Ei tule nuotiolle paistia...
Beng
Kun samoja jännitystilanteita toistuvasti tulee voi niihin tottua tai sitten tulee neuroottiseksi.
Fobia.
Kahvikupit: mitä hienommat kupit, sitä enemmän tärisevät?
Kaikki tietävät, milloin on mukava olla, missä viihtyy miellyttävästi.
Saunan jälkeen. Siksikö meillä saunotaan?

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kirjoitus DW. Osuvasti kuvasit tuntemuksia.
Jännää tavallaan on se, että ihmisen vaivat ovat siinä lääkärin ja itsens välissä.
Ehkä alkukantaisella ihmisellä on ollut jännitystila esim. metsästäessään jousella.
Ehkä. Miksi jousi 'jännitetään'.
Ei tule nuotiolle paistia...
Beng
Kun samoja jännitystilanteita toistuvasti tulee voi niihin tottua tai sitten tulee neuroottiseksi.
Fobia.
Kahvikupit: mitä hienommat kupit, sitä enemmän tärisevät?
Kaikki tietävät, milloin on mukava olla, missä viihtyy miellyttävästi.
Saunan jälkeen. Siksikö meillä saunotaan?

Lue lisää

Joo, hitonmoista oli joskus toi kahvikuppitärinä, kun kupit olivat pirun pienikorvaisia, joista ei voinut työntää sormea läpi, vaan joutui puristamaan täysinäistä kuppia. Eikös mokoma alkanut täristää kriittisellä hetkillä, alkoi läikkyä ja naama punoittaa tutussa kyläpaikassa.
Luulivat kai olevan darraa, noh joskus olikin.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, hitonmoista oli joskus toi kahvikuppitärinä, kun kupit olivat pirun pienikorvaisia, joista ei voinut työntää sormea läpi, vaan joutui puristamaan täysinäistä kuppia. Eikös mokoma alkanut täristää kriittisellä hetkillä, alkoi läikkyä ja naama punoittaa tutussa kyläpaikassa.
Luulivat kai olevan darraa, noh joskus olikin.

Lue lisää

Mutta.
Miten inhimillistä.
Olisiko osuutta sillä, että olemme ujohkoa kansaa, mikä ei välttämättä ole huono asia.
Pienillä perheillä ja suvuilla ei ole paljonkaan harjoitusta.
Nuori, kun 'kun lähtee maailmalle' joutuu tavallaan tulikokeisiin ja opettelemaan
sosiaalisuutta toisin kuin ne, joiden elämänpiiri on alunalkaen laaja ja mahdollistaa tilanteiden oppiminen.
Tavallaan monet toiminnot ovat matkimista,.
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Mutta.
Miten inhimillistä.
Olisiko osuutta sillä, että olemme ujohkoa kansaa, mikä ei välttämättä ole huono asia.
Pienillä perheillä ja suvuilla ei ole paljonkaan harjoitusta.
Nuori, kun 'kun lähtee maailmalle' joutuu tavallaan tulikokeisiin ja opettelemaan
sosiaalisuutta toisin kuin ne, joiden elämänpiiri on alunalkaen laaja ja mahdollistaa tilanteiden oppiminen.
Tavallaan monet toiminnot ovat matkimista,.
Beng

Lue lisää

Niin, jotenkin jo tilanne, istua pönöttää kahvipöydässä.
Vapaamuotoisemmin kahvittelu parempi, ja kiva kun mukeja käytetään kait aika paljo nykyisin, ainakin vähemmän juhlallisissa tilaisuuksissa ☕

Anonyymi kirjoitti:

Niin, jotenkin jo tilanne, istua pönöttää kahvipöydässä.
Vapaamuotoisemmin kahvittelu parempi, ja kiva kun mukeja käytetään kait aika paljo nykyisin, ainakin vähemmän juhlallisissa tilaisuuksissa ☕

Lue lisää

Terveydenhoidon jännitykskokoelmaani kuuluu myös verikoe.
Syömättömyys. Ja jos en ole varannut labra-aikaa, nökötän odottamassa vuoroani ja tuntuu, että sata on tullut ajoissa.
Sitten kutsu. Tervehtimiset. Kelakortin tarkistus. Pyllähdys tuolille. Tyyny käsivarren alle.
Ja sitten ystävällinen hoitaja lähestyy sen pikkuriikkisen piikin ja lasiputken kanssa.
Katselen seinille. Se pieni piste ei ole pahempi kuin hyttysen pistos, mutta aina jännitän.
Kun kohta on teipannut, purkautuu jännitys ylen yhdentekevällä pölinällä.
Ja tämä ei muutu.
Beng

Anonyymi kirjoitti:

Terveydenhoidon jännitykskokoelmaani kuuluu myös verikoe.
Syömättömyys. Ja jos en ole varannut labra-aikaa, nökötän odottamassa vuoroani ja tuntuu, että sata on tullut ajoissa.
Sitten kutsu. Tervehtimiset. Kelakortin tarkistus. Pyllähdys tuolille. Tyyny käsivarren alle.
Ja sitten ystävällinen hoitaja lähestyy sen pikkuriikkisen piikin ja lasiputken kanssa.
Katselen seinille. Se pieni piste ei ole pahempi kuin hyttysen pistos, mutta aina jännitän.
Kun kohta on teipannut, purkautuu jännitys ylen yhdentekevällä pölinällä.
Ja tämä ei muutu.
Beng

Lue lisää

Muutan suuntaa.
Lentopelko.
Minulla ei ole lentopelkoa, mutta kentällä haluan olla riittävän ajoissa.
Kahvittelua ja ristisanajuttuja tehden odottelen. Osa ajasta on haahuilua.
Nykyisin, kun tax-free ei vedä.
Kun kone rullaa ja irtoaa maasta, tunnen suurta keveyttä.
Joskus tullut häslättyä Köpiksen kentällä: liput jäivät kuoressa infotiskille.
Jossain vaiheessa nopea nouto.
Sitten Rooman kentällä portin vaihto ja se italiankielinen neuvonta meni nopeasti yli tajuamisen. Kun kysyin italiankielellö, vastaus tuli erittäin nopeasti (olin lukenut puoli vuotta). Kun vaihdoin englanninkieleen tuli tolkkua.
Vatsa kääntyy hetkeksi ylen alaisin.
Beng