Mä luulen että mun yksi elämäni opetuksista on se, että annan tunteille ja mahdolliselle rakkaudelle mahdollisuuden. Vaikka en tuntisikaan ihmiseen ensimmäiseksi mitään vetoa vaan kypsyttelisi ja antaisi mahdollisuuden itselle ja sille toiselle. Enkä ajattele niin kuin ennen, että pitää olla heti jotain vetoa tai kipinää vastapuoleen. Tätä menoa jään yksin ja ilman omaa perhettä, jos haihattelen jostain suuresta tunteesta tai lataan odotuksia ylipäätänsä tunteisiin.
Voi ollakin ihan oikeaa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitten kun se kumppani on, itket kun ei seksielämä pelaa, intohimo kuollutta ja oot ihastunu johonkin toiseen muttet voi erota
Ja lapses on yläkoulun riiviöitä joita et saa kuriin, jolloin mietit, miksi minun piti haluta tätä?
Mun mielestä sä olet väärässä. Jos ei ole alkuun mitään kipinää, sitä vain tottuu toiseen ja alkaa kaipaamaan ylipäätään toisen ihmisen seuraa, ei siis nimenomaan kyseisen ihmisen.
Mä uskon myös rakkauteen ensisilmäyksellä, tai ainakin toisella. Tunteeni kehittyvät nopeasti. En voisi edes harkita tyytyväni johonkuhun jota kohtaan en heti tunne edes kiinnostusta. Mieluummin jäänkin vaikka yksin kuin tyydyn vähempään. Mut mulla toki onkin jo yks avioliitto takana.