1950-luvulla Pielisjärven pitäjän alueella

Hyvin osasivat 1906 ja 1910 syntyneet isäni ja äitini ajaa polkupyörällä koko ikänsä. Minä sain oman käytetyn polkupyörän 40-luvulla. Äitini oli syntyisin pielisjärveläinen ja isäni rautavaaralainen.

olen 50-luvulla syntynyt aloitin kansankoulun vuonna 1962 kävelin kouluun noin 4 kilometrin matkan suuntaansa. kotona kyllä oli aikuisen kokoinen polkupyörä jalat eivät yltäneet polkimille ei ollut sopivan kokoisia polkupyöriä tai lasten polkupyöriä tiet epätasaisia kuoppaisia en oppinut ajamaa polkupyörällä ollenkaa ei kaduta yhtää kun toiset ajavat sähkö- ja läskipyörillä, on totta kaikilla ei ollut polkupyöriä vaan piti itse tienata polkupyörärahat 70-luvulla. minulla ei ole nytkää polkupyörää ja suksia. en osaa hiihtää nyky aikasilla uusilla suksilla. olen 66- vuotias kansaneläkkeellä kävelen työpaikka oli piikatyö ja kuntouttava työtoiminta sinne jouduin pakolla kun en osanut ajaa polupyörää, eikä tämä ikäinen tarvitse mitää kulkuvälineitä liikenteen tukoksi

Silloin osasi useammat ajaa kuin nykyään. Pyöriä oli ja niillä kuljettiin pitkät matkat. Olin armeijassa kuusikymmentäluvulla ja sielläkin joka ukko osasi ajaa pyörällä ja niitä ukkoja oli paljon. Juuri kaupunkilaiset osasivat huonoiten. Kouvolasta mentiin Pahkikselle monesti ja sitten Haminassa ajettiin joten kaikki osaasi.