Minua ei oikein voi rakastaa, että ihan oikeasti, kokonaan.
Kun olen niin hemmetin vihainen. Hieman hullu, äkkisyvä ja monin tavoin täydellinen katastrofi.
No hyvä. Itkin tänään raivoissani syrjäisellä lenkkipolulla, sappeni kiehui, olin katkeruuden mustilla teillä, myönnetään. Katkeruus ei nykypäivän valloittaneen samiminkkis-tyyppisen onnellisuus- ja itsensä kehittämisfilosofoinnin valossa ole ollenkaan trendikästä.
Olin epätoivoinen. Sitä se oli, niin.
Kun olen niin hemmetin vihainen. Hieman hullu, äkkisyvä ja monin tavoin täydellinen katastrofi.
No hyvä. Itkin tänään raivoissani syrjäisellä lenkkipolulla, sappeni kiehui, olin katkeruuden mustilla teillä, myönnetään. Katkeruus ei nykypäivän valloittaneen samiminkkis-tyyppisen onnellisuus- ja itsensä kehittämisfilosofoinnin valossa ole ollenkaan trendikästä.
Olin epätoivoinen. Sitä se oli, niin.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Älä välitä. Minäkin olen ruma, mutta silti tunteva ihminen. Se sisäinen kauneus on kuitenkin se tärkeämpi komponentti. Minä en tunne alemmuutta ulkonäöstäni ja olen sitä mieltä että jos rumuuteni häiritsee joitakin, niin se ei ole ainakaan minun vikani.
Onnekseni olen tavannut "sielunkumppaneita", joille sisäinen ulkonäkö merkkaa enemmän kuin se, mikä näkyy ulospäin. Terveisin toinen "Ruma".
Aloittajahan nimenomaan kertoo olevansa myös sisältä ruma, katkera ja vihainen. Ei ulkoinen rumuus automaattisesti tarkoita sisäistä kauneutta. Katkera ja vihainen ihminen on ruma aina. Hymy on paras keino muuttaa ulkonäköään parempaan suuntaan.
En tarkoittanut ulkoista rumuutta. Tarkoitin nimenomaan sisäistä. Sisällä, alkuperäisen minäni päällä, on niin paljon v*ttumaista elämänhistorian tuomaa tauhkaa, ettei todellinen minä, se Luojani luoma kaunis ihminen, jaksa enää hengittää.
"Tauhkaminäni", egoni haluaisi mieluusti syyttää jotakuta, jotain tahoa, yhteiskuntaa, mitä näitä nyt on. Ja syyttäähän se toki, sen myönnän. Kun ei ole autettu, ei kuunneltu, kun nämä rakenteet on tehty kuuliaisille ja vahvoille, kun minä en hitto vie vain osaa pelata tätä peliä, kusen aina sukkiini... jne. Mutta ei syyttelystä hyötyä ole. En tosin tiedä, mistä on. Enkä tiedä sitäkään, kuinka todellinen minäni, jota tuskin enää tunnen, oikeasti jaksaa hengittää, en liioin sitä, kuinka tauhkan saan lapioiduksi hemmettiin. Voimat kun ovat jo finaalissa.
Vain hyväksy. Erota toisistaan asiat joille voit tehdä jotain ja asiat jotka eivät ole vallassasi.
Ala hoitamaan asioita yksi kerrallaan. Älä ajattele koko vuorta, joka sinun on kavuttava, ajattele vain kappaleen matkaa kerrallaan.
Hyväksy, että asiat ovat niinkuin ovat siksi kun niin ovat. Ymmärrä, että sinä itse päätät mitä otat osaksi elämääsi.
Ole kärsivällinen, mikään ei tapahdu kädenkäänteessä ja takapakkiakin tulee. On kyseessä maraton, ei pikamatka.
Hyväksy. Ole kiitollinen. Ole armollinen, etenkin itsellesi.
Kiitos näistä erittäin viisaista sanoistasi. Miten sitä ihminen aina onnistuukin unohtamaan sen, millaisen näkökulman valitsee. Minä onnistun unohtamaan hetkessä kaiken tällaisen viisauden. Väsyneenä ja hermostuksissani tuijotan vain likinäköisesti mustia yksityiskohtia, kaikkia yhtäaikaa, kykenemättä tarkentamaan katsettani mihinkään - saati olennaiseen.
Rauhoituin hieman. Kiitos. 🙏🏽
Oikoluin, siksi oletin sinun tarkoittavan ulkoista rumuutta. Minä tosiaan olen ulkokuoreltani ruma, mutta koen olevani sisältä päin kaunis. Olen oikeudenmukainen ja muut huomioon ottava sekä henkistä rumuutta vastustava.
Tämän mielipiteeni jälkeen joku tietenkin sanoo, ettei sisäisesti hyvä sano noin, mutta minä sanon kaikesta edellä sanomastani huolimatta. Minulla kun sattuu olemaan aika hyvä itsetunto. ;)
Tuttu tunne:) Ole hyvä vaan.
🙏🏽❤️
Hieno trolli. On se hyvä, kun saa inspiraatiota muiden aidoista aloituksista. Mies olet.
Toivoisinpa totisesti olevani trolli! Toivoisin, ettei tämä olisi totta ensinkään.
Sä oot sairas ihminen. Mikset jätä viattomia ihmisiä rauhaan?
Samaa kysyisin tältä mieheltä.
Saatat olla oikeassa. Ei muut sinua rakasta ja arvosta ennenkuin alat itse arvostaa ja rakastaa itseäsi.
Minä olen yrittänyt opetella rakastamaan itseäni. Mutta luulen ongelman olevan juuri siinä, yrittämisessä. Minulla olisi pitkä tie kuljettavanani, päästäkseni siihen pisteeseen, että olisin antautunut ottamaan itseni vastaan kaikkine luineen ja karvoineen. Tässä hetkessä tuntuu, etten jaksa ottaa enää askelia yksinäisellä tiellä. Olisi helppoa, tosin raukkamaista luovuttaa.
Muita ei voi rakastaa ennenkuin on sinut itsensä kanssa. Valitettavan usein kohtaa ihmisiin, jotka on ihan älyttömän katkeria jos kohtaavat jonkun joka on omaan elämäänsä ja itseensä yleensäkin tyytyväinen. Tai jos toinen sattuu olemaan paremoi ja f"iksumpi", niin se herättää tässä henkilössä kamalaa katkeruutta. Katkerat ovat kaikenkaikkiaan "rumia", jotka pilaavat yhteisen ilmapiirin eivätkä edes tajua, että muut kyllä tietävät mistä tämä katkeruus juontaa.
Yritän aina välttää katkerien seuraa ja jos sellaiseen joudun niin en juurikaan kommunikoi tällaisten kanssa kuin ne pakolliset esim työasiat. Minä kun viihdyn vain iloisten, muista pahaa puhumattomien seurassa. Terveisin eräs, joka ei koskaan ole kadehtinut ketään. <3
Pointtisi?
Olen rehellinen. Se on tärkeintä. Katkeruuden tunteilta ei välty kukaan. Katkeruuskin on vain tunne, ja ihmisen on syytä hyväksyä ja käsitellä kaikki tunteet itsessään, myös negatiivisiksi luokitellut. Rakastaa itseään totuudellisesti.
Minä olin tänään katkeruuden tunteiden vallassa. Olin katkera itselleni, Luojalleni, yhteiskunnalle. Olin katkera elämänvalinnoistani, elämänhistoriastani, muille aiheuttamistani ongelmista, sopeutumattomuudestani, lapseni sairauksista, heikosta taloudellisesta tilanteestani, olemattomista resursseistani. Tämän kaiken vuoksi olin katkera, äärimmäisen väsynyt, murheellinen. Siksi itkin.
Viha on joskus ihan terve tunne. Tai suuttumus, varsinkin jos se on väärinkohtelun tms. seurausta. Viha tai inho toimii moottorina muutokseen, jos sen tunteen osaa hallita ja kanavoida oikein. 👍
Kyllä. Viha on hyvin tärkeä tunne. Sekin pitää uskaltaa tuntea.
Viisasta tekstiä, tukahduttaminen vain pahentaa lopulta.
Aloittaja on mies. Piste. Lukee muiden aloituksia ja kopsaa sieltä virikkeitä aiheeksi. Laittaa överiksi. Mene huomenna hakemaan lääkkeesi ja näin. Ja todellakin olet ruma sisäisesti trolli.
Okei, sovitaan kanssasi näin, niin pääset rauhaan. Pyytäisin sinua nyt jatkamaan muihin aloituksiin, huomioiden sen, että minä, aloittaja, olen aivan tosissani hyvin uupunut ja tunsin, että, jaksaakseni edes hetken vielä, on purettava epätoivoa jonnekin. Siksi kirjoitin tänne. Jos sinulla on empatiakyky kohdillaan, et enää vastaa tähän kommenttiini, vaan osaat erottaa, milloin ihmisellä on oikea hätä ja siirryt kirjoittelemaan sinulle sopivien aiheiden pariin. -ap
Hyvä, että myönsit. Se on ensimmäinen askel, pois katkeruudesta.
00.01 Niinhän se on, eikö tämä sitten ole yleisön mielestä tarpeeksi viihteellistä kun tiettyjen pitää aina mälkyttää agenda edellä vastaan?
Mitäpä tällä tarkoitat, ystäväiseni? Voitko hieman avata / selkokielistää?
Mitä hän myönsi? Kun ei hänellä minun nähdäkseni ollut mitään myönnettävää. Ennemmin jotain myönnettävää lienee ollut tällä trolliksi väittävällä ihmisellä. Surullista, ettei näille palstoille voi oikein tosissaan kirjoittaa ja purkaa ahdistunutta sydäntään ilman, että tulee ilkeyksiä. Väsyneelle ihmiselle ilkeydet voivat olla se viimeinen isku, joka katkaisee kamelin selän. Vastuullisuutta ja empaattisuutta, hyvät ihmiset, ihan oikeasti nyt.
Jos tämä ei ystäväiseni resonoi juuri sinulle, niin sitten se ei resonoi. Et ole nähtävästi esimerkiksi pahantahtoinen ihminen tämän otannan perusteella.
Toisten ihmisten esittäminen ns rassukkavalossa on yhtä lailla kiusaamisen muoto kuin herjaaminenkin. Itse asiassa minä näen välillä punaista naisoletusprovojen antaumuksellisen asiantuntevista ja suorastaan holhoavista kommenteista. Fyi.
Perun sanani, ei hän myöntänyt mitään.
Voi rakastaa. Inhimilliset ihmiset on just parhaita.
👍🏼
Kenenkään ihmisen totuutta ei saa vääristellä. Yksityisyyden loukkaus, toisen identiteetillä esiintyminen on rikollista.
Ihmisten pahuus, saa meidät rikki sisältä. Pahat ihmiset pitää vain poistaa elämästä.
Tottakai, saa ilkeän maineen, kun sen tekee. Ketäs ne sitten kiusaavat?
Sulkiessaan huonot ovet, itsensä vuoksi, on tärkeää, myös kertoa miksi se ovi sulkeutuu? Se vaatii rohkeutta. Rikkinäisenä tuntuu ettei siihen ole voimia.
Se on kuitenkin tehtävä.
Astuessaan ulos, näkee taivaan kirkkauden. Alkaa näkemään kauniita ja hyviä asioita. Pitää antaa valolle mahdollisuus. Eheytyminen alkaa. Se on pitkä tie, mutta jokainen päivä vie parempaan suuntaan.
Kaunis kirjoitus ja toivoa antava ajatus. Kiitos. Toivon olevani jonakin päivänä rohkea ja vahva. Elämän edessä nöyrä. Valoa kohti katsova. Vapaa ja onnellinen. 🙏🏽❤️
Siltojen polttohan on varsin helppoa, että sillä se paha poistuu kun ei enää morjenstele. Jotain oli pakko viisastella tähänkin feikkikirjoituspötköön.
Vai niin, minulla naisella aggression, vihan ja turhautumisen tunteet pysyy aisoissa sillä, että tunnistan ja tunnustan ne ja ympäristön yhteistyö tai vaikka tilan ja oikeuden antaminen niille säätelee ylilyöntejä parhaiten.