kun sä vielä voit hyvin tai ainakin paremmin, sä olit se millainen sä normaalisti olet. Liikaa kaikkea ja liikaa "meteliä". Nyt sä olet hauras ja herkkä ja epävarmempi. Kuolemaakin ajatellut, mitä sä et ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Se pudotus muutama vuosi sitten taisi ratkaista kaiken. Kun aikaa kuluu liikaa on vaikeaa enää tarttua mihinkään sellaiseen, mikä olisi voinut olla mahdollista vielä muutama vuosi sitten. Kun sulta vietiin se tärkein mistä haaveilit koit sen suureksi epäonnistumiseksi. Se tunne kasvoi lisää, kun sinut pudotettiin vielä monta kertaa sen jälkeen. Se ja sen lisäksi perusturvallisuudentunteen puuttuminen saivat aikaan sen että väsyit totaalisesti kaikkeen. Hyvinvoivasta ihmisestä olit tullut syvästi haavoittunut. Yhteys ilman sanoja tavallaan lisäsi arvottomuudentunnetta. Sut hylkäsi jo kauan tuntemasi ihminen ja sut hylkäsi muutkin. Susta haluttiin auttaja, mutta se on mahdoton tehtävä rikkinäiselle. Siksi sitä hiljaisuutta pyydettiin ja siksi se että olisi ollut vakituinen työ olisi ollut kaiken pelastaja, sun itsesi ja jonkun toisenkin kannalta. Pohjimmiltaan ehkä juuri siksi läheisyys ei ole mahdollista yhdenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka on tavallaan ollut mukana rankoissa vuosissa. Liian monet täysin tuntemattomat ihmiset tulivat liian lähelle ns. kertoakseen jotain. Sä et koskaan pitänyt siitä tavasta toimia, et yhtenäkään päivänä. Ja paljonko niitä päiviä oli? Mitään ei saa enää tekemättömäksi. Jotta pääsee jotenkin eteenpäin on oltava hiljaisuus ja sen tärkeimmän haaveen pitää toteutua. Aikaa tarvitaa siihen jotta elämisen tasapaino löytyisi. Ei ole jaksamista muuhun kuin oman itsensä hoitamiseen ja niiden muutaman itselle tärkeimpien ihmisten.
Muutama vuosi sitten
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taas näitä projisointi manipulointi viestejä koko palsta täynnä mistä nää hullut kyylät oikein sikiää
Voi ku vielä ois Hannu Karpo, se autto kyllä monia byrokratian hampaisiin jääneitä pieniä ihmisiä.
Kuuleppa sinä "muutama vuosi sitten" Jospa keskittyisit nyt ihan omaan elämääsi ja jättäisit tuon ihmisen rauhaan josta harva se päivä täällä näitä sepustuksiasi tuotostat