Tunnen rakastavani sinua yhä.
Joskus mietin, että olenko kuitenkin vain kiintynyt muistoihin, jotka ovat rakkaita ja todellisempia kuin sinä olet ollut vuosiin. En tiedä sinusta enää mitään. En ole kuullut sinusta, en ole nähnyt sinua. Ja silti yhä, aina ja edelleen olet sydämessäni, sielussani kuin silloin ensimmäisen kerran tavattuamme.
Ehkä se on vain surullista. Elämä vienee minut lopulta vain kauemmaksi sinusta, kauemmaksi mahdollisuuksista, joita ei ole todellisuudessa nytkään tai ollut enää vuosiin.
Et kertonut koskaan, ajattelitko, että me olisimme voineet sopia toisillemme. Että olisit voinut kuvitella minut jakamaan elämää kanssasi.
Oli vain pelkkiä esteitä. Kuin rakkautta ei olisikaan. Tietävätkö ihmiset todella kuinka onnekkaita ovat, jos saavat rakastaa. Saanhan minäkin, en muuta väitä, on ihmisiä, joita saan rakastaa ja jotka rakastavat minua. Mutta silti, liian usein kai, kaipaan sinua, lämpöäsi, kättäsi käteeni.
Niin rakas olet minulle. Yhä. Ole minulle ihminen, enhän minäkään muuta ole enkä muuta haluaisikaan pyytää.
Joskus mietin, että olenko kuitenkin vain kiintynyt muistoihin, jotka ovat rakkaita ja todellisempia kuin sinä olet ollut vuosiin. En tiedä sinusta enää mitään. En ole kuullut sinusta, en ole nähnyt sinua. Ja silti yhä, aina ja edelleen olet sydämessäni, sielussani kuin silloin ensimmäisen kerran tavattuamme.
Ehkä se on vain surullista. Elämä vienee minut lopulta vain kauemmaksi sinusta, kauemmaksi mahdollisuuksista, joita ei ole todellisuudessa nytkään tai ollut enää vuosiin.
Et kertonut koskaan, ajattelitko, että me olisimme voineet sopia toisillemme. Että olisit voinut kuvitella minut jakamaan elämää kanssasi.
Oli vain pelkkiä esteitä. Kuin rakkautta ei olisikaan. Tietävätkö ihmiset todella kuinka onnekkaita ovat, jos saavat rakastaa. Saanhan minäkin, en muuta väitä, on ihmisiä, joita saan rakastaa ja jotka rakastavat minua. Mutta silti, liian usein kai, kaipaan sinua, lämpöäsi, kättäsi käteeni.
Niin rakas olet minulle. Yhä. Ole minulle ihminen, enhän minäkään muuta ole enkä muuta haluaisikaan pyytää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jätä se varattu ny vähitellen rauhaan
Mistä ihmeestä kuvittelet tuntevasi tai tietäväsi kuka olen? Entä jos minä olenkin se varattu ja hän vapaa? Tai molemmat vapaita! En ole tuttusi etkä tiedä, ketä kaipailen!
-aloittaja
No ei tartte olla "tuttu " kun lukee tuon aloituksen sokeekin näkee mikä on jutun juoni 😂
Sää muuta tehnykkää kun ulissu tuon varatun perään vuosikausii. Tiedetään kyl sun H nimiki millä kirjoittelet. Ihan ite sen kirjoittanut aikasemmin 😉
Kyl olin aamul vielä mies hani 😉
En ole H! Että silleen!
-aloittaja
Huomaatko, että sekoitit minut johonkin toiseen! Eli et "tunnista" minua.
-aloittaja
Juu, tottakai sekoitan 😉
Kyllä todellakin sekoitat. Minä kun en ole H. Sinä olet harhainen tunnisteluinesi. Yhdestäkään tänne kirjoittamastani kirjeestäni et voi löytää nimeäni etkä etenkäänH-nimimerkkiä, harvoin muita aloituksia tänne laitankaan kuin näitä kirjeitä.
aP.
Epätoivoista hommaa nimenomaan sinun osaltasi - sivusta
Esteitä ja esteitä juu..
Siinä sulle yksi este itselleskin!
Hieno kirjoitus. En ymmärrä näitä ketjuun kirjoittajien katkeruutta. Täysiä sekopäitä.
Kiitos. En minkään ymmärrä.
-aP.
Kaunis aloitus. Kerro tunteesi kaivatullesi.
Mielelläni tekisin niin.
Kiitos😊
-aloittaja
Muistan, että olen häntä pitänyt kädestä kiinni.. Ja roikuin siinä, puristin liian lujaa, satutin.. Hmm.. Muuta en maailmalta kaipaa, kuin sinua luokseni. Olen sinulle ihminen. Tavataan.
Piditkö kädestä varmasti jos piditkin jalasta kiinni?
Päästä kiinni?
Kurkusta
Tästä ei selviä muuta kuin joku rakastaa jotakin edelleen.
Niin, niin minä teen.
-aP.
Saavuttamatonta on helppoa ja turvallista rakastaa, ja esteet voi luoda omassa päässään. Voi jatkaa vuosikausia haihattelua ja samanaikaisesti rakentaa elämänsä toisaalla muiden kanssa. Kuullostaa melkoisella itsepetokselta ja harhoissa elämiseltä, ja huijaukseltakin jos ei ole aidosti läsnä elämässään vaan päiväunelmoi vuosikausia entisistä ihastuksista.
Ei oikein osu tuo tilanteeseeni🙂
Mutta yleisellä tasolla oot varmasti oikeassa. 🙂
-aloittaja
No jaa, jotkut on tunteissaan stabilimpia. Jotkut menee salamana eteenpäin. Kukin tavallaan. Mutta jos tykästyksensä kanssa ei yhdessä oo, niin kyllähän ihmisen elämää pitää silti jatkaa. Muutoinhan alotus on ilkeämielinen provo ja miksiköhän. No, aivan typerääkö typerämpiä pelleilyvastauksia, joihin ap sulavasti vastailee. Joskus mietin, että onko toi porukka jotenkin itseensä tyytymättömiä, mitäänsanomattomia nahjuksia vai jotain tunteettomia juuri teini-ikään ehtineitä.
No ei ole aloitukseni ilkeämielinen provo -outo ajatus.
-aP.
Naisena allekirjoitan täysin tuon aloituksen. Ap kirjoitit hyvin auki ne samat tunteet joita minäkin pyörittelen mielessäni. Se mies jätti muiston.