Sulla oikeasti jäi lause kesken silloin

Ei jäänyt lause, tai voi kai sitä sellaiseksikin kutsua, mutta vastaus jäi minulta uupumaan. En osannut vastata siihen viestiin, kun en halunnut saada vastaustasi. En osaa valehdella tunteistani sinulle. Olin loukattu viimeistä myöten. Kaikki tehty työ tuntui tuolloin niin turhalta. Tuntui että se oli aivan turhaa, mitä olin eteemme tehnyt. Laittanut paperit menemään. Ja kielsit meidät. Ja se mietityttää edelleen jollain tasolla. En tiedä edelleenkään miten toimia. Kummin teen, kun luottamuksen kanssa on niin ja näin. Ja toisaalta ymmärrän kyllä, että sinun piti laittaa rajoja sillä hetkellä, mutta olisit voinut sen hieman pehmeämmin tehdä. Olen edelleenkin loukkaantunut siitä. Ja se syö luottamusta tähän hetkeen. Että kuinka voin sinua uudelleen lähestyä, kun edelliset ovat olleet yhtä epäonnistumista. Saisit edes pyytää anteeksi. Ja kertoa suoraan kuinka sinua lähestyä.

Et tuntunu kovin hyvin tajuavan mitä mä yritin sanoa, aloin miettiin ollaanko me ollenkaan samoilla aaltopituuksilla, että oonko menny kuvittelemaan jos nyt ei olemattomia niin liikoja, ja pitänyt nyt oikeastaan yrittää himmata ja keskittyä palauttaan oma elämä takaisin niille raiteilleen, joilla se oli ennen suhun törmäämistä.