Olen huomannut ystävä piirissä muutamalla kaverillani todella tökeröä käytöstä minua kohtaan. Ilkeilyä ja piikittelyä eri tilanteissa. Kommentit ovat mielestäni todella tarpeettomia ja jään itsekkin sanattomaksi, että miksi ja miten pystyy loukata ystäväänsä. Olen kuitenkin luonteeltani kiltti ja empaattinen, mutten haluaisi sen takia rueta oksennus ämpäriksi. Mistä tämmöinen käytös johtuu, miksi kukaan haluaisi loukata jos en ole tehny mitään pahaa tai edes ärsyttänyt. Havahduin tähän kun muutama muu ystäväni huomautti asiasta ja kysyi olenko huomannut samaa? En tiedä miten ottaa asia puheeksi enkä haluaisi laittaa välejä poikki tiettyjen ihmisten takia kun on sama kaveriporukka. Mitä pitäisi tehdä
Mistä kumpuaa ihmisten ilkeys ja pahantahtoisuus
Anonyymi
51288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koko porukalle kenkää ja hellurei
Itse olen hankkiutunut tuollaisista "ystävistä" eroon.
Yleensä se pohjimmiltaan kumpuaa omasta pahasta olosta. Kun kaikki asiat on hyvin ja onnistumisia satelee niin yleensä koko ihminen hehkuu ja kaikki hyvä olo ym tarttuu myös lähipiiriin. Jokainen omakohtaisesti varmasti osaa samaistua.
Mutta kun on paha olla se alitajuisesti purkaantuu muihin. Eli mistä se kumpuaa on katkeruus, kateus, viha, ärtymys, omapaha olo, väsymys tms
Todella ikävää tuo. Hienoa, että itse olet kuitenkin hyväntahtoinen ja kohtelias muita kohtaan. Pahuus on mysteeri, josta voisi puhua monta päivää yhteen putkeen. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että hyvyys on aina voimakkaampi kuin pahuus. Lopulta se aina voittaa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan.
Ihmisellä on aina itsellään paha olla, kun hän on ilkeä muille. Lopulta hän vahingoittaa huonolla asenteellaan ja käytöksellään kaikista eniten aina itseään. Hyvä ihminen ei voi sille mitään, että joku ilkeilee tai puhuu hänestä pahaa. Aina täytyy kuitenkin vastata hyvällä, ei pahalla, ettei itse mene samaan ansaan kuin ilkeilijäkin. Puhtaana on lysti olla. Siis myös sisäisesti.
Jos itse on hyvä, yleensä joutuu myös pahuuden kanssa kasvokkain. Toki kukaan ei ole täydellinen. Virheitä tekee jokainen, mutta hyvä ihminen katuu aidosti ja pyrkii ottamaan opiksi sekä korjaamaan mahdollisuuksien mukaan virheitään. Jotkut hyvät ihmiset ovat saaneet myös äärimmäisen raskaan tehtävän tässä maailmassa olla koetuksena muille ihmisille. Silloin nämä ihmiset kohtaavat hyvinkin pahoja ihmisiä ja tilanteita. He ovat täällä ikään kuin eturintamassa. Näin he kasvattavat ihmisiä ja myös paljastavat jo pahuudelle täysin antautuneita ihmisiä. Kun ilkeä paha ihminen kohtaa tällaisen erityiskutsumuksen omaavan ihmisen, hänellä on erityinen tarve loukata ja vahingoittaa tätä ihmistä. Tämä osoittaa Jumalan armahtavaisuutta, joka antaa vielä pahuudellekin antautuneelle ihmiselle tämän hyvän ihmisen kautta vielä mahdollisuuden huomata oma pahuutensa. Tämä eturintaman soturi ei koskaan vastaa pahaan pahalla, vaan on vahva ja varma hyvyydessään ja hyväntahtoisuudessaan. Moni paatumaton ihminen kuitenkin kääntyy hyvälle tielle näiden ihmisten läsnäolon ja esimerkin myötä. Eli joskus voi olla kysymys siitä, että itsellä on tällainen erityiskutsumus. Mutta joka tapauksessa hyvyys voittaa aina pahuuden, koska Jumala on täydellinen hyvyys ja hyvyyden lähde. Tsempit!
Olevaisen puutteestahan se, mutta maailmassahan järki kantaa vain omansa.