Rakentanut sellaisen.
Sielä olet sinä nainen minun kanssani.
Pilvilinnan rakentanut mies olen minä.
Sielä olet sinä nainen minun kanssani.
Pilvilinnan rakentanut mies olen minä.
Pilvilinna olen
Anonyymi
3357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hyvin rakennettu, kun se vaan kestää ja kestää. Muutin sinne.
Taidan masentua pikkuhiljaa
Älä masennu, aina on toivoa :)
Mikset tee mitään?
Olet siis pilvilinna!
No mut hyvä sitä on uskoo johonkin, mutta pelkkä haaveilu ei tuota tulosta. Tehtäväkin on asioita haaveiden eteen.
Ja sitten on se karumpi fakta et toisinaan on myös kohdattava totuus joka ei aina ole ihan niin ruusuinen.
Voin itsekin kertoo et olen joskus roikkunu pilvilinnoissa haluamatta avata silmiä totuudelle.
Se klassinen mitä miehet usein vähän kiukkusena naisilta kärttää; mikä siinä on että naiset suostuu olemaan väkivaltaisen miehen kanssa eikä lähe meneen?
Hyvin usein miehet melkein suuttuneena sitä kyselee..
Noh, vastaus on ne omat päänsisäiset pilvilinnat joita on rakentanu joista on niin vaikee luopua. Aina sitä ajattelee et jos se kuitenkin muuttus ja kaikki muuttuisi haaveideni kaltaiseksi. Sitä päivää ei vaan koskaan tuu. Lopulta se on pakko hyväksyä se oikee totuus ja hyvästellä se oma mielikuvitusmaailman pilvilinnasuhde
Ja lopulta se tarina meneekin jotenkin näin:
https://youtu.be/USlWIG3XJH4
Kivahan se on jos se pilvilinna on realistiselle pohjalle rakennettu mutta joskus sitä joutuu vaan toteemaan että unelmat ja todellisuus ei kohtaa ollenkaan!
Jonkulainen hallittu maahanlasku sieltä pitäis saada aikaiseksi.
Mulla ei ole aikaa pilvilinnoille, eikä oletuksille. Jotenkin loukkaavaa.
Komppaan sinua aloittaja. Minäkin liihottelen pilvilinnoissa ajatellessani häntä - miestä. ;)
Pirullista, onneksi kevät kohta liukenee kesäksi ja haaveet kaatuu itsestään.
Haaveet eivät kaadu mutta usko koetuksella ja toive vähän murenee, koska emme näe missään edes vahingossa. Voihan korona minkä teit!
Jos sinulla on laskuvarjo niin kykenet hyppäämään alas sieltä.
Hypätään yhdessä ja tehdään yhteisiä mahalaskuja. Kaksin aina kauniimmin vai kuin se meni?
Pilvisiä ajatuksia.
Oot mies joka rakensi oman linnansa. Oon nainen, joka muuttaa sinne.
No hyvä ;)
Nonni,nyt on tämäkin kiinteistöseikka saatu taputeltua ja jopa ilman alakertaan tutustumista. Ihanaa jatkoa !
Koska saan muuttaa sinne? ;)
Voit muttaa sinne heti ;)
Jollet ole jo muuttanut 😜
Ai täälläkö maakauppiaita ja kiinteistövälittäjiäkin paikalla🙈
Lord Kurie soi minulle oivat rakennusohjeet linnalle jossa herkut kaikki ja hippu enemmän 😛😛😛
Mulla on ihan samanlainen tunne miehestä. Tosin olen itse syypää omiin rakennelmiin. Olivat kyllä hienoja ja kauniita linnoja. Meillä oli lämmin ja letkeä mielikuvitus suhde. Hassua vaikka hänen käytöksensä oli niin neutraalia ja jopa ehkä hieman etäistäkin silti näkeminen sai leijuvan olon aikaan. Mutta päätin että nautin tunteesta ja auringonpaisteesta enkä murehdi jotain mihin en voi vaikuttaa, toisen ihmisen tunteisiin.
Onko hänen nimensä Pilvi Unelma?
Pilvet pois
Satulinnaan haluan
Kanssasi
Tehdään liitostamme linna
Vakaa
Turvaisa
Lämmin
Ei ole Pilvi.
Mari Huana
Ei olut huume hörhölle.
Että hormoni ja alkoholi on hyvä yhdistelmä (nauroin tätä niin kun luin) tai sitten se, että jopa kaman veto on sellainen asia, mikä pitää fantasioida palstalla, mielellään toisena esiintyen tietenkin kun sillä saa sitä kaivattua huomiota?
Ovatko pilvilinnat liian korkealla,
etten maanpinnalta niihin enää yletä?
Terveyden äkillinen heikkeneminen,
veti maton jalkojen alta.
Päivät yksin kotona,
vain seinät omana seurana.
Kaihoten katsoen toisia,
elämäänsä eläviä.
Itse kotini vankina,
haaveillen pilvilinnasta.
Saavuttamattomasta unelmasta,
haaveillen kenties mahdottomasta.
Unelmaa, vaiko vain kuvitelmaa,
vailla todenperäisyyttä.
Ikkunan takaa seuraillen toisten elämää,
vailla mahdollisuutta elää omaansa.
Kerro minulle fantasioistasi , kulta
Haaveilen eräästä,
hän tuskin minusta.
Lukuunottamatta paria katsetta,
kerrallaan muutaman
sekunnin kestänyttä.
Näkemisestä pitkän aikaa,
jo sieltä vuoden takaa.
Ennen koronaa,
ja vointini heikkenemistä,
useammin sain hänen
silmiinsä hukkua.
Jos vain uskalsin,
vilkaisua enemmän katsoa.
Ainoa, kuka vuosiin sai
kiinnostukseni heräämään.
Kuka ainoana on päässyt
paksujen muurieni läpi,
perustuksiani horjuttamaan.
Haaveita, toiveita, ja realismia.
Edessä esteitä, kenties liian paljon.
Jos haaveeni ja toiveeni on todellista,
eikä pelkkää omaa kuvitelmaa.
En halua itseeni ketään kahlita,
rikkinäisen kehoni takia.
Vointini voi kestää vielä vuosia,
pitäen minut kotini vankina.
Pääsemättä minne haluaisin,
ja tekemättä mitä tahtoisin.
Ikkunan takaa katson,
niin häntä kuin muitakin.
Tyytyen siihen,
ja peittäen sisäisen tuskani.
Yrittäen unohtaa,
sen ainoan, joka sai sydämeni
jälleen eloon.
Hänellä elämä edessä,
itsellä osittain jo takana.
Antaen hänen elää elämäänsä,
kertomatta haaveistani.
Täällä niitä ainoastaan puran,
muualla vaikenen.
Ei hyvää torstaipäivää taas😅
Torstaipäivä,
se nimenomaan.
Kenellä hyvä,
kenellä huono.
Päivät kulkee
joutuisaan,
pian tämäkin jo
muisto vaan.
Auringon paistetta,
linnun laulua.
Huomenna jo,
muuta havainnointia.
Ukkosen jyrinää,
sateen ropinaa.
Kylmää ja tuulista.
Onko siellä sisävessa?
Eiks pilvestä kaikki valu alas?