Ulkoparlamentarismi

Todettakoon heti kättelyssä, että en itse ole oikealle kallellaan - päinvastoin. Uusliberalismin vasemmistoon kohdistamassa kritiikissä on kuitenkin perää silloin kuin tuo arvostelu koskee ns. reformistisia voimia. Uusliberalistinen ideologiahan katsoo, että esim. SDP ja Vasemmistoliitto ovat taantumuksellisia voimia. Maailma on kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut merkittävästi ja niin myös ne taloudelliset raamit, jotka määrittelevät politiikkaa. Pääomien vapautuminen, verokilpailu ja vaikkapa muodikas Kiina-ilmiö ovat esimerkkejä siitä uudesta pelikentästä, johon kansallisten toimijoiden ja instituutioiden on mukauduttava. Muistammehan 90-luvun politiikan tulleen perustelluksi juuri välttämättömyydellä. Tietyssä määrin näin toki olikin. Oli tehtävä päätöksiä, jotka tuntuivat oikeistolaisilta. Puolueet ovat lähentyneet toisiaan ja ideologiset erot näkyvät lähinnä vaalimainosten värivalinnoissa ja merkityksettöminä korulaiseina. Kysymys kuuluukin mikä on vasemmiston rooli globaalissa kapitalismissa? Näyttää siltä, että reformistien ainoa hyve on olla eräänlaisena pikkuruisena piikkinä kapitalistien lihassa, ( jos edes sitä )on kyse siitä että pidetään joistain jo saavutetuista hyvinvointivaltiollisista saavutuksista kiinni.
Täten sosiaalidemokratia on taaksepäin katsova ideologia. Maailman muuttuminen on johtanut siihen , että hyvinvointiyhteiskunta tulee murtumaan ja vihdoinkin näemme millaiselta talousjärjestelmämme todelliset kasvot näyttävät. Ei ole vaihtoehtoja, hyvinvointivaltio on tuhottava, jotta se voidaan "pelastaa". Sosiaalidemokratia on tiensä päässä, sekin on mukautunut pakonsanelemaan todellisuuteen. Siksi olisikin mielestäni tärkeää, että luovutaan parlamentaristisesta vaikuttamisesta. Heitetään roskakoriin sellainen haihattelu, jonka mukaan voisimme vaikuttaa positiivisesti työväenluokan asemaan jossain eduskunnassa. Herätkää demarit todellisuuteen, politiikan aika on mennyt! On aika kääntää katseet niihin taloudellisiin raameihin, jotka ovat poliittisen vaikuttamisen tappaneet so. kapitalismiin itseensä. Miten sitten voisimme lakkauttaa kyseisen järjestelmän? Hipit aikoinaan fantasioivat rauhanomaisesta vaikuttamisesta - annetaan päättäjille kukkia niin pianhan näiden sydämet hakkaavat rakkauden ja solidaarisuuden rytmissä. Miettiä sopii voisiko mikään kukittelu tai parlamentaarinen vaikuttaminen lopettaa sotaa Irakissa? Mielestäni ei. On siis vihdoinkin aika laittaa kova kovaa vastaan, kyllä minä hullu puhun aseellisesta vastarinnasta. Maailma on ekokatastrofin ja kasvavan eriarvoisuuden uhkaama, joten aikamme on loppumassa jos haluamme ihmiskunnan jatkavan olemassaoloaan. Kertokaa te demarit minulle mitä mielestänne pitäisi tehdä. Kertokaa minulle, että näkemykseni on liian pessimistinen niin voin jälleen rauhassa nukkua yöni. Mistä ihmeestä te saatte uskonne rauhanomaiseen vaikuttamiseen vai ettekö te enää vain yksinkertaisesti välitä yhtään mistään?