Miksi edes ihastua

Jokaiselle on se oikea. Niin, tai sitten useampi sopiva ihminen eri elämän vaiheisiin.

Olet este itsellesi, selvitä pääsi.

Kieltämättä vähän olen kallistumassa tuohon ajatukseen minäkin. Ainahan kaikki on joko yksipuolista, tai mahdotonta esim hoitosuhde tai opetussuhde. Ihan turhaan enää tässä iässäkään ihastun. Kuka köyhään keski-ikäiseen yksinhuoltajaan ihastuisi kuitenkaan.

Pitäisköhän vaan antaa tunnepuolen jo olla ja elää tyytyväisenä yksin elämänsä loppuun.

Jos et tee mitään sen eteen niin ei todellakaan mitään tule.

Vaan, jos kuitenkin onnistuu. Onhan noita onnistuneita suhteitakin ihmisillä.

Pystyykö sen itse päättämään ihastuuko vai ei? :O

Minulla ihastumiset ovat jonkin verran auttaneet sellaisessa elämäntilanteessa kun on ollut vaikeaa. Silloin kun on vaikeaa ei ole minkäänlaita jaksamista ruveta tutustumaan keneenkään. Ihmissuhteilla ei silloin ole käytännössä mitään merkitystä. Suurimman haaveen menetys vuosia sitten pudotti pohjalle ja sen jälkeisinä vuosina ei ole ollut minkäänlaista tarvetta löytää ketään. Ensin oman elämän asiat kuntoon ja vasta sen jälkeen voi tosissaan etsiä itselleen sopivaa kumppania.

Etsie oo ainua. Mie uattelen myös samanlail ku siekkii. Nyt mie mänen päeväpaskale miettimmää tätä juttuo.

Katsoin just digiboxista vanhoja Punk'd- pätkiä. Pystyin hyvin samaistumaan heihin, joille tehtiin källejä. Ansa on viritetty, johon kohde sitten lankesi. Näin kävi minullekin kahden naisen toteuttamana. Syytettiin vainoamisesta, jonka toinen koki rankkana itselleen? Perusti väitteensä enempi valheille kuin totuudelle, tausta pirun rooli oli suurempi kuin kävi ilmi.

Ihmettelin monesti tämän takapiruna toimineen naisen toimia. Osasi olla tyly ja todella outo käytökseltään. Hänellä oli varmaan omat epäilyt siitä, et hänen takanaan puhuttiin pahoja, tämän uskon johtuvan täysin siitä, et hän tällaista harrasti aina, kun hänen epäily heräsi toisista?

Pelailija taisi olla luonteeltaan, epäily oli, et harrasti salasuhteiluja vieraiden miesten kanssa. Minunkin kanssa oli tilanteita, joita ihmettelin monesti, mutten langennut ansaan onneksi,koska epäilin hänen tarkoitus periään. Ei ollut luottamusta herättävän oloinen. Eikä ollut mieleinenkään minulle, enempi ajattelin hänestä, et jos joskus hyvän naisen löydän rinnalleni toivon, ettei hänen kaveripiiristään löydy hänen laista naista. Vähemmän mieleen, enempi luonteensa takia.

Tämän kokemukseni myötä olen tästä aina ehdoton jatkossa. Ylimielisyys ja huomionhaku, samoin kuin prinsessa myytti oli hänen luontonsa, jota ei halunnut julkisesti tunnustaa, mut rivien välistä oli luettavissa. Nainen joka ei halunnut vanheta, halusi olla ikinuori mieleltään, koska vanheneminen / heikkeneminen oli hänelle asia, jota välttelee viimeiseen asti. Toivon, et paha saa palkkansa lopulta.

Et tosiaan oo ainoa joka ajattelee noin. Oon täysin samaa mieltä sun kaa. Itekki aina ihastun ns. vääriin tyyppeihin, joista ei voi ikinä tulla mitään. Ja sit ku se on aina ollu ykspuolista, niin ei haluais enää ihastua ikinä kehenkään ku se on kumminkin ykspuolista. En jaksa uskoa et se vielä joskus olis molemminpuolista ku se on aina ollu ykspuolista, niin meinaa usko tässä loppua.

Jokainen joskus ihastuu ja se voi olla elämän lopun rakkaus,tai joku uusi vaihe elämässä.

Naiset tuskin olisivat tutustuneet toisiinsa ilman minua? Kanssakäyminen tapahtunut heidän välillään minua kohdennetun mustamaalausten jälkeen. Vahva epäilyni tällainen ja todenmukainen. Vaikka nuorempi antoi ymmärtää enemmän heidän ystävyydestään. Huvitti tämä maininta, esittää voi asioita monella tapaa vakuuttaa näin omaa kokemaansa. Naiset pitävät yhtä, sen ymmärrän, sitä pahantahtoisuutta vaikeampi ymmärtää muuten kuin kostona jostain, jota en ymmärrä?