Juttua epäterveellisestä hengellisyydestä

Ailalla on viisaita sanoja,kuuntelisi vl häntä enempi

Se on juurikin näin

Aila Ruohon esiintuomia asioita. Muutamia siteerauksia aiheesta:
"Yhteisöistä lähtevillä ja lähtöä harkitsevilla on moninaisia negatiivisia kokemuksia. Skaala liikkuu syrjimisestä totaaliseen hylkäämiseen saakka. Moni on kokenut välttelyä ja puhumattomuutta, mutta joukossa on niitäkin, jotka eivät olleet tavanneet lähiomaisiaan vuosiin."
"Monille yhteisöstä lähteminen on pieni kuolema. On elossa, mutta entisille ystäville ja lahkoon jääneille läheisille kuin kuollut. Todistajat eivät uhkaile tai
häiritse eronneita – heitä ei ikään kuin enää ole olemassa."
"Informantti toteaa häpeävänsä muistaessaan, kuinka on itse ajatellut. Hän kertoo, ettei yhteisön jäsenenä ollessaan tajunnut ajattelevansa, miten suhtautui ulkopuolisiin. Hän kritisoi myös sitä, että vanhoillislestadiolaiset kehuvat turhaan sillä,
etteivät hylkää eronneita, kun kuitenkin tuomitsevat heidät jo ajatuksissaan"
"Ryhmästä irtautuneen kohtalo voi olla raskas. Kirjassa Take Back Your Life
korostetaan, että karkotettuja saatetaan syrjiä ja demonisoida. He voivat saada pysyvän leiman. Heidät voidaan merkitä viholliseksi, eikä heillä ole yhteisön jä￾senten silmissä ihmisarvoa. Heistä voidaan levittää mitä kammottavimpia valheita. Hylkiön imagon saaminen voi olla yhteisönsä jättävälle kuolemaakin pahempi
kohtalo"
"Helena Saarikoski kuvailee henkisen väkivallan muotoja. Kirjassa ei puhuta hengellisestä väkivallasta, mutta esimerkit sopivat myös uskonnolliseen yhteisöön. Saarikoski toteaa kiusaamista olevan montaa eri muotoa. Niitä ovaterottaminen, eristäminen, mustamaalaaminen, savustus ja boikotointi. Henkinen väkivalta on Saarikosken mielestä usein jopa fyysistä vahingoittavampaa ja vaikeammin parannettavissa koska henkisestä väkivallasta ei jää hoidettavaksi
näkyviä vaurioita."

Vain muutamia seikkoja mainitakseni.

Heips