Tilastokeskuksen tilastoimia työttömiä oli helmikuussa noin 237 000 eli 9,2 prosenttia työvoimasta. Vaikka työttömyys ei ole vuodentakaisesta juuri helpottunut, työllisten määrä on lisääntynyt noin 40 000:lla.
Avoimia työpaikkoja on jo yhtä paljon kuin 1980-luvun lopun kasinovuosina, jolloin työttömiä oli puolet vähemmän kuin nykyään. Työn tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, ja useilla aloilla on jo työvoimapulaa.
Merkille pantavaa on, että yli vuoden työttömänä olleita on "vain" 74 000. Arvioidaan, että heistä yli puolet on pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat pysyvästi työkykynsä menettäneitä tai ainakin hyvin vaikeasti työllistettäviä.
Työpaikan vaihtamisen yhteydessä ilmenevä lyhytaikainen kitkatyöttömyys on 3-4 prosentin luokkaa, joka vastaa runsasta 50 000:ta ihmistä.
Hyvän sosiaaliturvan vaikutuksesta kortistoissa on runsaasti työttömiä, joille joutenolo on työntekoa houkuttelevampi vaihtoehto. Todellinen työvoimareservimme on nyt noin puolet työttömien kokonaismäärästä. Vielä pienempi on reservi, jossa tarjonta ja kysyntä käytännössä kohtaavat.
Työvoimapula uhkaa lähivuosina vakavasti kansantaloutemme kasvua. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen pahentaa tilannetta nopeasti. Hallituksen tavoittelema työllisyysasteen nostaminen nykyisestä noin 67 prosentista 75 prosenttiin helpottaisi tilannetta, mutta käytännössä mahdollisuudet työllisyysasteen olennaiseen nostamiseen ovat vähäiset.
Useiden kyselyiden mukaan kansalaiset eivät halua myöhentää eläkkeelle lähtöään. Päinvastoin näyttää siltä, että eläkkeelle lähdetään entistä aikaisemmin ja useimmiten heti nykyisen lain salliman 63 vuoden iän täytyttyä.
Työelämässä on nyt mukana 75 prosenttia 55-60-vuotiaista; 60-65-vuotiaista on töissä enää 30 prosenttia.
Työelämään tuloa voitaneen varhentaa tulevaisuudessa jonkin verran lyhentämällä opiskeluaikoja, mutta työllisyysasteen nostoon tällä on vain marginaalinen vaikutus.
Kun vuosina 1946-49 syntyneet yli 100 000 hengen ikäluokat tulevat muutaman vuoden kuluttua eläkeikään, työelämästä poistuu vuosittain 10 000-20 000 henkeä enemmän kuin nykyisin. Eläkkeelle jäävien määrä kasvaa tasaisesti vuoteen 2010. Samaan aikaan työikään tulevat 1980-luvulla syntyneet ikäluokat, jotka ovat kooltaan vain 60 000-66 000 henkeä.
Käänteentekevä on vuosi 2009, koska silloin vuonna 1946 syntynyt 106 000 hengen ikäluokka saavuttaa 63 vuoden minimieläkeiän. Itse asiassa työelämästä poistuu koko 2010-luvun ajan runsaasti väkeä, koska ikäluokat pysyivät 90 000 lapsen tuntumassa aina vuoteen 1956 asti. Syntyvyys painui alle 80 000:n vasta vuonna 1965.
Tulevan työvoimakehityksen kannalta on olennaista, että teollisuustyöpaikkojen määrän väheneminen on pysähtynyt. Ennusteiden mukaan työvoiman tarve jopa hieman lisääntyy teollisuudessa lähiaikoina. Samaan aikaan palvelutyöpaikkojen määrä kasvaa vuosittain noin 10 000:lla ja enemmänkin, jos hallitus pääsee yksimielisyyteen pienpalkka-aloilla toimivien yritysten työnantajamaksujen alennuksesta.
Oma lukunsa on julkinen sektori, josta lähtee eläkkeelle noin 140 000 henkeä vuoteen 2010 mennessä. Kovista saneeraustarpeista huolimatta etenkään kuntasektorin työpaikkoja ei ole mahdollista vähentää olennaisesti, sillä väestön ikääntymisen vuoksi terveydenhoitoon ja vanhustenhuoltoon tarvitaan lisää työvoimaa.
Kuntasektorilla oli vuosina 2000-2003 yhteensä 43 ammattinimikettä, joissa työntekijöiden määrä nousi yli kaksinkertaiseksi. Esimerkiksi sairaanhoitajia palkattiin lisää lähes 5 000, lähi- ja perushoitajia lähes 6 000 sekä sairaala- ja laitoshuoltajia noin 2 700.
Väestön ikääntyessä erilaisen hoivahenkilökunnan tarve kasvaa myös tulevaisuudessa. Kunnat lisäävät siksi voimakkaasti ostopalveluja yksityisiltä sairaaloilta, lääkärikeskuksilta ja hoivayrityksiltä.
Jos taloutemme kehittyy ilman suurempia häiriöitä, ajaudumme vakavaan työvoimapulaan viimeistään vuosikymmenen lopulla. Virallinen työttömyys pysyy kuitenkin korkealla pitkälle 2010-luvulle eli kunnes suuret ikäluokat ja pysyvästi työmarkkinoilta syrjäytyneet poistuvat työreservistä.
Ongelma ei ratkea yksinomaan nostamalla työllisyysastetta. Jotta onnistuisimme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan, tarvitsemme uusia toimenpiteitä ulkomaisten työntekijöiden ja yritysten houkuttelemiseksi Suomeen.
Ulkomaisia yrityksiä tarvitaan ensisijaisesti korvaamaan suomalaisten yritysten haluttomuutta investoida kotimaahan sekä pääoman kiihtyvää pakoa ulkomaille.
Ongelmana on, että ulkomaiset yritykset eivät monista vahvuuksistamme huolimatta pidä Suomea erityisen houkuttelevana investointikohteena. Voisi kuitenkin olettaa, että toistuva sijoittumisemme maailman kärkeen kilpailukykytutkimuksissa sekä maineemme maailman vähiten korruptoituneena ja korkeasti koulutetun työvoiman maana loisi edellytyksiä uusien yritysten sijoittumiselle maahamme. Jotta Suomen houkuttelevuutta saataisiin lisätyksi, valtion olisi tehostettava olennaisesti panostusta markkinointiin.
Vapaa liikkuvuus lisääntyy Euroopassa EU:n laajentuessa. EU:n palveludirektiivin voimaantulon viivästyminen parantaa Suomen mahdollisuuksia houkutella uusista EU-maista yritteliästä, koulutettua ja lahjakasta väkeä korvaamaan kasvavaa työvoimavajettamme. Lisää kilpailua ja uusia yrittäjiä kaivataan erityisesti alikehittyneelle palvelusektorillemme.
Avoimia työpaikkoja on jo yhtä paljon kuin 1980-luvun lopun kasinovuosina, jolloin työttömiä oli puolet vähemmän kuin nykyään. Työn tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa, ja useilla aloilla on jo työvoimapulaa.
Merkille pantavaa on, että yli vuoden työttömänä olleita on "vain" 74 000. Arvioidaan, että heistä yli puolet on pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat pysyvästi työkykynsä menettäneitä tai ainakin hyvin vaikeasti työllistettäviä.
Työpaikan vaihtamisen yhteydessä ilmenevä lyhytaikainen kitkatyöttömyys on 3-4 prosentin luokkaa, joka vastaa runsasta 50 000:ta ihmistä.
Hyvän sosiaaliturvan vaikutuksesta kortistoissa on runsaasti työttömiä, joille joutenolo on työntekoa houkuttelevampi vaihtoehto. Todellinen työvoimareservimme on nyt noin puolet työttömien kokonaismäärästä. Vielä pienempi on reservi, jossa tarjonta ja kysyntä käytännössä kohtaavat.
Työvoimapula uhkaa lähivuosina vakavasti kansantaloutemme kasvua. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen pahentaa tilannetta nopeasti. Hallituksen tavoittelema työllisyysasteen nostaminen nykyisestä noin 67 prosentista 75 prosenttiin helpottaisi tilannetta, mutta käytännössä mahdollisuudet työllisyysasteen olennaiseen nostamiseen ovat vähäiset.
Useiden kyselyiden mukaan kansalaiset eivät halua myöhentää eläkkeelle lähtöään. Päinvastoin näyttää siltä, että eläkkeelle lähdetään entistä aikaisemmin ja useimmiten heti nykyisen lain salliman 63 vuoden iän täytyttyä.
Työelämässä on nyt mukana 75 prosenttia 55-60-vuotiaista; 60-65-vuotiaista on töissä enää 30 prosenttia.
Työelämään tuloa voitaneen varhentaa tulevaisuudessa jonkin verran lyhentämällä opiskeluaikoja, mutta työllisyysasteen nostoon tällä on vain marginaalinen vaikutus.
Kun vuosina 1946-49 syntyneet yli 100 000 hengen ikäluokat tulevat muutaman vuoden kuluttua eläkeikään, työelämästä poistuu vuosittain 10 000-20 000 henkeä enemmän kuin nykyisin. Eläkkeelle jäävien määrä kasvaa tasaisesti vuoteen 2010. Samaan aikaan työikään tulevat 1980-luvulla syntyneet ikäluokat, jotka ovat kooltaan vain 60 000-66 000 henkeä.
Käänteentekevä on vuosi 2009, koska silloin vuonna 1946 syntynyt 106 000 hengen ikäluokka saavuttaa 63 vuoden minimieläkeiän. Itse asiassa työelämästä poistuu koko 2010-luvun ajan runsaasti väkeä, koska ikäluokat pysyivät 90 000 lapsen tuntumassa aina vuoteen 1956 asti. Syntyvyys painui alle 80 000:n vasta vuonna 1965.
Tulevan työvoimakehityksen kannalta on olennaista, että teollisuustyöpaikkojen määrän väheneminen on pysähtynyt. Ennusteiden mukaan työvoiman tarve jopa hieman lisääntyy teollisuudessa lähiaikoina. Samaan aikaan palvelutyöpaikkojen määrä kasvaa vuosittain noin 10 000:lla ja enemmänkin, jos hallitus pääsee yksimielisyyteen pienpalkka-aloilla toimivien yritysten työnantajamaksujen alennuksesta.
Oma lukunsa on julkinen sektori, josta lähtee eläkkeelle noin 140 000 henkeä vuoteen 2010 mennessä. Kovista saneeraustarpeista huolimatta etenkään kuntasektorin työpaikkoja ei ole mahdollista vähentää olennaisesti, sillä väestön ikääntymisen vuoksi terveydenhoitoon ja vanhustenhuoltoon tarvitaan lisää työvoimaa.
Kuntasektorilla oli vuosina 2000-2003 yhteensä 43 ammattinimikettä, joissa työntekijöiden määrä nousi yli kaksinkertaiseksi. Esimerkiksi sairaanhoitajia palkattiin lisää lähes 5 000, lähi- ja perushoitajia lähes 6 000 sekä sairaala- ja laitoshuoltajia noin 2 700.
Väestön ikääntyessä erilaisen hoivahenkilökunnan tarve kasvaa myös tulevaisuudessa. Kunnat lisäävät siksi voimakkaasti ostopalveluja yksityisiltä sairaaloilta, lääkärikeskuksilta ja hoivayrityksiltä.
Jos taloutemme kehittyy ilman suurempia häiriöitä, ajaudumme vakavaan työvoimapulaan viimeistään vuosikymmenen lopulla. Virallinen työttömyys pysyy kuitenkin korkealla pitkälle 2010-luvulle eli kunnes suuret ikäluokat ja pysyvästi työmarkkinoilta syrjäytyneet poistuvat työreservistä.
Ongelma ei ratkea yksinomaan nostamalla työllisyysastetta. Jotta onnistuisimme turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan, tarvitsemme uusia toimenpiteitä ulkomaisten työntekijöiden ja yritysten houkuttelemiseksi Suomeen.
Ulkomaisia yrityksiä tarvitaan ensisijaisesti korvaamaan suomalaisten yritysten haluttomuutta investoida kotimaahan sekä pääoman kiihtyvää pakoa ulkomaille.
Ongelmana on, että ulkomaiset yritykset eivät monista vahvuuksistamme huolimatta pidä Suomea erityisen houkuttelevana investointikohteena. Voisi kuitenkin olettaa, että toistuva sijoittumisemme maailman kärkeen kilpailukykytutkimuksissa sekä maineemme maailman vähiten korruptoituneena ja korkeasti koulutetun työvoiman maana loisi edellytyksiä uusien yritysten sijoittumiselle maahamme. Jotta Suomen houkuttelevuutta saataisiin lisätyksi, valtion olisi tehostettava olennaisesti panostusta markkinointiin.
Vapaa liikkuvuus lisääntyy Euroopassa EU:n laajentuessa. EU:n palveludirektiivin voimaantulon viivästyminen parantaa Suomen mahdollisuuksia houkutella uusista EU-maista yritteliästä, koulutettua ja lahjakasta väkeä korvaamaan kasvavaa työvoimavajettamme. Lisää kilpailua ja uusia yrittäjiä kaivataan erityisesti alikehittyneelle palvelusektorillemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.