sovittaisiinko me yhteen. Olen joustava, sopeutuvainen ja rakastunut suhun. Niillä pärjättäisiin pitkälle.
En koskaan mieti
Anonyymi
61608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Tosi ihanaa!❤
Kun nyt vielä toteutuisi eikä jäisi haaveeksi.
Haluan uskoa että se toteutuu.
Samoin ja uskonkin. Muuten varmaan musertuisin.
Sama täällä!
Tunteet on se tärkein.
Palsta on tärkein. Siinäpä se olikin
Sulle toisten kiusaaminen on tärkeintä maailmassa. Tosi ufo olet.
Kyllä sen vaan tietää kun jonkan kanssa kaikki tulee luonkistumaan. Pienet kitkat vaan tekee yhdestä olemisesta mielenkiintoista.
Totta tuokin.
Niinku
Aitoripuli, valtakunta, risto, eimia
Tyyppi ja joku ?
Mä luulen ettei se tappelija oikeesti ois päivääkään sovussa, kun suuttuu vitseistä, suuttuu makkarijutuista, suuttuu jos
Joku eri mieltä kanssaan jne. Eli raivaria luvassa
Ja kovaa tappelua
Hänelle sopisi itsensä klooni. Hän itse monistettuna.
Muiden kans ei tuu toimeen
Olet ainoa kiusaaja ja tappelija näillä palstoilla. Mutta jatka samaan malliin. Onpa kaikilla joku ketä täällä vihata. Sinä.
Sovittaisiinko mies yhteen? Oletko hyvin tunteellinen vai järjellä ajatteleva?
Ei sulle.
Olen tunteellinen mies ja tykkään jutella. Hyvää yötä.
Jep, mutta aloitus oli naiselta. Älä omin toisten tekstejä. Osaat itsekin kun vähän pinnistät.
Sitä mietinkin, mutta olet myös hyvin järjellä ajatteleva. Eikö? Tykkäisin minäkin jutella ja hyvää yötä.
En ole järkevä. Hän on joku muu.
Hyvää yötä jos olet kultani.
Älykäs?
En ole älykäs. Unohda jo. Ei täällä ole ketään älykkäitä.
Näin olen ajatellut suhteessa rakkaaseeni. Sitä haluaakin joustaa ja sopia yhdessä asioista rakastamansa henkilön kanssa. Se on tärkeintä.
En tunne häntä tarpeeksi. Luultavasti vähän jääräpäinen, oikukas ja impulsiivinen.
hehe, aika osuvia adjektiiveja. tosin negatiivisia kaikki, eikö mitään positiivista ole ollut nähtävillä vielä? Mihin ihmeeseen olet sitten ihastunut 😁
tämäkin on sivusta. En ole oikukas enkä jääräpäinen.
Tiedän, kerroit jo.
Hän voisi kuvitella minut juuri tuollaiseksi, mutta en ole. No ainakaan omasta mielestäni. (ei aloittaja)
Ei ne ole negatiivisia. Ne on ominaisuuksia. En tunne mutta alkaa heikottaa hänen lähellään. Varmaan on joku akuutti infektio. Itse asiassa kamalaa et menee ihan kissanpoikasoloksi. Oisin mielummin villi tiikeri.
Vai niin, miten pitkälle pitäisi pärjätä?
En tiedä, ehkä loppuun asti?
Mä en tiedä pystynkö puhumaan hänellekään. Haluan kyllä. Mutta en osaa olla avoin. Täytyisi oppia se hänen, naisen, kanssa.
Kyllä sä opit sen oikean kanssa.
Niin. Tiedän että naisen on oltava se oikea. Hukkasin vuosia elämästäni kun muuta kuvittelin. Tai pakenin sitä minkä sydämessäni tiesin todeksi koko ajan. Hyviä vuosia joiden aikana olisin voinut kasvaa. Sen sijaan valitsin turhia asioita. Jumalalle olen kiitollinen etten koskaan löytänyt sinä aikana ketään, olin niin hukassa, etten ymmärtänyt mistään mitään. Mutta jokin pidätti minua koko ajan, etten lähtenyt yhdenkään naisen matkaan. Kuin näkymätön käsi olisi pitänyt minusta kiinni. Tiedän että itse olin kaikkeen pahaan valmis. Oman typeryyteni tähden murtuneena toivon hänelle kelpaavani. Voi miten itkisin jos se nainen laupeasti vain huolisi minut, ottaisi syleilyynsä kuin Taivaan Isä tuhlaajapojan. Haaveilen tuommoisesta kotiinpaluusta usein. Öitä.
Hyvää yötä sullekin. Puhuttelevaa tekstiä.
Ei aina tarvitse puhua, ihan yliarvostettua. Puhe tulee, kun on riitävästi luottamusta ja sille on hyvä antaa rauhassa aikaa. Olla toisen lähellä, olla vaan, se riittää.
Itseasiassa kun luin ton kommenttisi, oli ihan pakko kommentoida tähän!
Mun entisissä parisuhteissa juuri nimenomaan ongelmia alkoi tulla kun ei puhuttu tai kun puhuttiin mutta shaissee eikä totta tai siitä asiasta mistä kenkä oikeesti puristaa.
Avoliitossani exäni ei osannut sanoa "Pelkään että ihastut toiseen ja menetän sut"
Sen sijaan hän sanoi mustasukkaisena "Olen ollut koko suhteemme ajan rakastunut toiseen naiseen. Säkin tiedät sen. Muistatko ihan suhteemme alussa sen paikan missä olin kesätöissä ja kerroin ... nimisestä tytöstä... jne. "
Sitten homma meni rumemmaksi. Hän aloitti kuvaileen mulle sen seksyä ulkonäköö joka panettaa...
Olin niiin nuori ja niiin sinisilmäisesti luottavainen entiseeni. En koskaan epäillyt että hän valehtelisi mulle, joten kun hän pokkana, vakavana suoraan silmiin katsoen. rauhallisesti asian kertoi uskoin.
Siitä seurasi isojen rattaiden käynnistyminen jolla oli tuhoisia seurauksia joiden vaikutukset ylsi 3 vuoden päähän tulevaisuuteen ja muutti meitä kumpaakin lopun elämämme ajaksi..
Mähän tietty jätin avomieheni. Muutin pois. Olin hautonu asiaa muutaman viikon ja entiseni ei ollut enää millään tavoin palannut aiheeseen, joten olin luulossa että asiat on juuri näin. Minua on petetty. Avomiehelläni on ollut suhde ja tunteita toiseen koko suhteemme ajan...
Näin painajaisia ja sain ahdistuskohtauksia, kärsin unettomuudesta ja itkeskelin paljon...
Muutaman viikon mietiskelyni jälkeen sanoin avomiehelleni että kerran asian tola on tämä, että sä rakastat toista, niin tässä kihlauksessa ja avoliitossa ei ole mitään järkeä.
Tää ei perustu oikeisiin tunteisiin.. En voi olla suhteessa sun kanssa enää. Halua erota.
silloin vasta entinen avomieheni puhkesi itkuun ja romahti polvilleen mun eteen ja sanoi kyynelehtien että ei kun sä teet nyt ison virheen, kun ei mulla oikeesti oo koskaan ketään toista ollu. Mä valehtelin, koska.. koska mua häiritsi se jätkä siellä ravintolassa jolle juttelit ja hymyilit maksaessas ruokiamme. Se flirttaili sulle ja sä hymyilit sille. Tykkäsit siitä huomiosta. Näin sen! Ei mulla oo ketään toista ollu. Sä oot ainoo
Minä siihen sitten sanoin suoraa että mistä mä voin tietää mikä nyt on totta. Ehkäpä.. Lemppasko se muija sut pihalle, vai eikö tuntenutkaan samoin ja nyt sulla paniikki et jäät kokonaan ilman naista? Haluan erota. Mulla on jo asunto vuokrattuna johon oon sopinut muuttavani kuun alussa. Tästä tulee totta. Nyt on myöhästä selitellä, se ois pitänyt tehdä heti.
Sitten me erottiin ja oltiin 6 kk tauolla riidellen rajusti mun uudesta tyypistä ketä tapailin ja sähkölaskun loppulaskusta sekä asuntomme loppusiivouksesta jne
6 kk päästä päädyimme suhteeseen uudelleen, mutta riitelyä oli paljon ja rajusti. Riidoissa oli entiseni puolelta loukkaus siitä että jätin ja tapailin toista ja mun puoleta se etten enää pystynyt luottamaan siihen ettei taas tule mustasukkaisuuskohtaus jossa taas tulee toinen nainen suhteeseemme ja suistaa mut raiteiltaan niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.. En pystynytkään enää itse sitoutuun yhteen ihmiseen, sen pelon takia. Tarvin varalle jonkun joka pitää mut hengissä ja auttaa selviytyyn jos niin käy...Jep.. minä itse ajauduin elään kaksoiselämää eli mulla oli toinen mies ja petin...
Tämä tuli ilmi myöhemmin entiselleni ja se tietty romahti ihan täysin. Samoin kuin mä olin vuosia aikasemmin tän "valepettämisen" esille tullessa romahtanut. Entiseni ei kuitenkaan toiminut kuin mä. Hän ei jättäny mua. Hän käski etten mäkään saa jättää häntä sen toisen miehen takia. Enkä mä jättänytkään...yritin huolehtia entisestäni että hän pääsee asian yli, hoitaa asian paremmin kuin hän itse hoiti mun kanssa asian, kun itse olin samassa jamassa, sillä oirehdin itse edelleen ja siks ajauduin pettämään...
Otin vastuulleni sen että, sitten kun tästä suhteesta lähden, niin mun entinen avomies ei saisi sellaisia sitoutumisen traumoja kuin mä sain, että ei pysty sitoutuun pettämisen pelossa yhteen, vaan pettää uusissa suhteissaan...
Kun entiseni oli paremmassa kunnossa eikä enää nähnyt painajaisia ja ollut ahdistunut. Ilmaisi että luottamus muhun oli palannu..silloin aloin miettiin että ollaan sotkettu tää suhde niin täydellisesti ettei tässä oo enää mitään puhdasta. En pääse yli omista teoista enkä pysty vieläkään luottamaan että uutta mustasukkaisuuskohtausta ei tule jossa toinen nainen kuviossa jonka johdosta en voi taata etten petä uudelleen. Sitä en voinu antaa tapahtua koska entiseni ei tulisi siitä selviään. Tein päätöksen erosta
Muutama väärä sana ja sen jälkeen 30 päivän ajaksi vaikeneminen asioiden todellisesta tolasta toi mukaan ison sopan joka mullisti suhteemme ja koko lopun elämämme, sillä nää tapahtumat jätti ikuiset jäljet meihin kumpaankin
Teillä ei selvästi ollut riittävästi luottamusta, että se puhuminen olisi koskaan alkanut (miehen heikko itseluottamus). Ei alkanut puhuminen, vaan alkoi valehtelu.
Onnistuneeseen suhteeseen tarvitaan kaksi riittävän kypsää yksilöä (ei täydellistä). Selvästikään miehesi ei ollut vielä kypsä suhteeseen, koska alkoi valehtelemaan.
Ennen kaikkea se luottamus pitää olla riittävän hyvällä tasolla suhteessa itseen, ennenkö on valmis parisuhteeseen (miehelläsi ei nähtävästi ollut).
Kiitos kertomastasi, olen todella pahoillani, mitä joudutte kokemaan!
Kortit on sulla
Täällä oottaa tyhjä syli
Pelästyitkö
Vastasin aikaisemmin ja luin tekstin uudelleen. Tapahtumien sotkuisuus kuulostaa niin järkyttävältä, ihan menee monta vuotta elämässä pilalle tuommoisessa ja varmasti jättää syvät arvet!
Ihailen sun toimintaa ja ajatuksia monessa kohtaa, vaikka en ehkä omakohtaisesti pysty ymmärtämään kaikkia niitä epätoivon tunteita mitä tuollaisessa suhteessa on joutunut läpikäymään. Opit suhteesta varmasti paljon sellaista, mikä on avuksi sinun tulevan elämän kannalta, samoja kipuja tuskin joudut uudellen käymään.
Ihana teksti!
Niin.. entiseni oli 22 v ja mä 21 v. Olimme nuoria, lähes teinejä kumpikin ekassa suhteessa. Käytös sit oli sellasta sekoilua kun teineiltä jotka ei vielä omaa parisuhdekokemusta voi odottaakin
Kyllä mulle siitä jäi ikuisia haavoja ja oma pettämiseni on asia jota inhoan itsessäni ja menneisyydessäni. Aikoinaan itsetuntoni laski sen seurauksena ihan pohjiin. Häpesin tekojani niin paljon..
En pelaa
Syliin tahdon ja syliä antaa
Pelästyin
Nämä ei sitten ole aloittajalta menin jo nukkuun ennen puoltayötä eilen. En jaksa enää lukea edes. Alan olla noin niinku viimeisilläni tämän palstan kanssa. Tunteet on silti tallessa.
Jos kirjoittaisit nimimerkillä
Riippuu siitä mitä oot tehnyt ja miten nyt elät.
Ei tuomarin valta kuulu sinulle. Jätä muut rauhaan ja elä itsekin rauhassa.
Tässä mikään tuomari ole. Toinen kysyy kelpaako. Vastasin mitä tahtoisin tietää, jos olisin hän.
Ryöväri hyväksyi tuomionsa ristillä koska hän ansaitsi sen ja tiesi itsekin ansainneensa. Kyllä minä hyväksyn sen jos se nainen ei huoli minua. Ei anteeksiantaminen tarkoita sitä että joku mies täytyy huolia aviomiehekseen. Synneistään ihminen saa kärsiä tässä elämässäkin ja jos nainen kokee että minun kuuluu olla ilman häntä, niin en voi väittää vastaan. Olkoon se sitten osa minun ristiäni. En valita kohtaloani.
Onhan minun sydämeni ollut täynnä inhottavia asioita. Voin kertoakin että olen esimerkiksi katsonut aikuisviihdettä. Se on inhottavin synti elämässäni. Tuo himo. Sitä tehdessäni minä käänsin selkäni Jumalalle ja avioliitolle (säädöksenä, en ole ollut naimisissa). Jotkut toiset ehkä inhoavat jotain muuta enemmän, minua tuo inhottaa kaikista eniten. En vieläkään ymmärrä kuinka saatoin tuohon retkahtaa. Kuinka minut saatiin siihen vieteltyä. Eräät isommat pojat joskus näyttivät minulle inhottavia kuvia. Mutta viettelijällä on oma osansa vastuusta, ei koko vastuuta.
Olen ollut myös suunnattoman ylpeä. Ulkonäöstäni, älystäni ja "viisaudestani". Olin ylpeä siitä ihailusta jota sain osakseni. Olin ylpeä taidoistani ja oppineisuudestani. Aloin kunnolla ymmärtää pahuuttani kun huomasin miten välinpitämätön olin auttamaan erästä ihmistä, kuinka hädin tuskin halusin mennä häntä auttamaan. Tuossa nuo suurimmat. Kaikkien juuret on kuitenkin epäuskossa Jeesukseen. Se kuka syylistyy yhteen, on syylinen kaikissa kohdin.
Voin toimittaa hänelle yksityiskohtaisemman listan jos haluaa.
Nyt luen Raamattua päivittäin. Syntini, jota minussa edelleen on (ei niin kuin ennen), kauhistuttavat minua. Metsästän syntiä sielussani ja tapan sen mistä sitä löydänkin. Paastoan ja rukoilen usein. Kerron uskostani aina kysyttäessä ja joskus kysymättäkin. Sydämeni iloitsee Jumalan käskyistä. Olen onnellinen kun saan totella Jumalaa ja kiitollinen Jeesukselle siitä mitä on vuokseni tehnyt.
Kuulostaa pahasti itseruoskinnalta! Nyt voit
ihan rauhassa uskoa, että Jeesuksen kärsimys on täyttänyt kaikki sun pahat inhimilliset teot ja ajatukset. Tehdyt pahat ja tekemättä jätetyt hyvät!
Etiä päin kevein askelin!
Noin ei kuulu tehdä. Synti on otettava vakavasti vaikka Jeesus onkin kärsinyt niiden vuoksi kaiken mitä kärsiä täytyy. Juuri siksi uskovien on pyydettävä Jeesusta pesemään meidät synneistä puhtaaksi. Koska Jeesus on kärsinyt meidän vuoksemme helvetin ristillä. Iankaikkisen Jumalan kärsimys on iankaikkista. Raamattu kehoittaa uskovia jopa tunnustamaan toisilleen syntejään. Ei Jeesus kehoittanut turhaan repimään raajoja jos ne viettelevät. Synti ristiinnaulitsee Jumalan Pojan, ilman syntejä Hänen ei olisi tarvinnut kärsiä, ja jokainen synti vain lisää Hänen tuskaansa.
Ei jei...väärä asenne! Minä luulen hyvinkin paljon, että naisia ja miehiä ei ole tarkoitettu elämään kovinkaan yhdessä, nyt anteeks, tämä on vain mielipiteeni. Aah.. Nyt tuli taas muiden riidat mieleen. Ei ei elkää lupuko omasta elämästä.. En mä kyl tarvi miehiä kun yhteen asiaan, kaiken muun hoidan mieluisasti yksin! Sinkkuna olo on parasta oli rakastunut tai ei.. Ja taas tämä on vain minun mielipiteeni!
Mutta oletkohan yhä noita kun rakkaus ehkä joskus loppuu?! Jokainen meistä sulkee huomaamattaan silmänsä toisen huonoilta puolilta kun rakastuu. Kun rakkaus päättyy,astuuko kuvaan mukaan pettymys ja katkeruus siitä,mihin kaikkeen mukautui.
En oikein luota ylisopeutuviin ihmisiin. Ovat liikaa muiden heittopusseina,eivät aivan aitoja omia itseään.kyllä omatkin tarpeet tulee tunnistaa ja pitää niistä huoli.
En edes jaksa vastata tuollaiseen. Pitää vaan päästä sanomaan jotain vmäistä. Sellaisen vaikutelman annat. Ei jatkoon! Olen erilainen kuin sinä ja elämäsi ihmiset. siinä sulle vastaus.
Provoat muiden asioissa kun oma elämä tylsää tai kärsit persoonallisuushäiriöistä. Kummin vaan, toimit väärin.
Kirjoitin vain mitä ajattelin. Liian monta "kilttiä sopeutuvaista" uhrautujaa nähnyt. Jostain ne paineet ulos karkaa kun Todellisuus iskee kasvoille.
Kilteille ihmisillä voi olla käytöstapoja. Ite tykkään kilteistä ihmisistä ja kyllä niistäkin monesti luonnetta löytyy. Joustavuus nimenomaan on tärkeää pitkissä suhteissa. Joustava mieli on tärkein ominaisuus kriiseissä selviytymisessä. Samaa mieltä tuosta yläpuolisesta arvostelijasta, pitää vaan ilkeyksiä ladella. Muuten marttyyrimäisyys on eri juttu ja semmosta, jos ite jossain ihmisessä havaitsen, niin enpä tulevaisuudessa alkais suhdetta semmosen kanssa.
Tämä vastaus ei sitten ollut samalta. Nämä hörhöt aina jatkaa muiden puolesta ja ajatus katoaa. Ei mitään tapoja ja kirjoittavat kiltteydestä. Pyh teille.
Minäkin olen mutta kieltämättä joskus kiristee piätä.
Minkä takia päätä kiristää? 🤭
Pyhimyksen rengas ei sovi kaikkien päähän ?
Hyviä ominaisuuksia. Siihen kun lisää kokemuksen niin voila! Noillakin pääsee jo pitkälle kun vastapuolella on tukevia ominaisuuksia :)