Mitä sitä ikävöimään ketään joka ei ollut kiinnostunut. Täällä on varmasti monia jotka eivät ymmärrä päästää irti.
Tunteet ne ei aina kohtaa
Anonyymi
7157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Olet varsinaisen tyhmä kirjoittelija. Täällä kirjoittele anonyymeja ihmisiä anonyymeille. Ei keneltäkään ei kenellekään. Täällä kirjoittelijat ovat nimenomaan päästäneet irti. Huolehdi omista asioistasi sitä paitsi. Olet säälittävä mäkättäjä.
Kuuleppa tyttönen tai poikanen. Ikävä ei ole sama kuin tinderisi jossa tykkäilet muista ja peukuttelet sinne tänne sydänemojiesi kera. Ikävä on tunne, joka ei katoa käskemällä. Kasvapa muutama vuosi ja mieti uudelleen.
Olisipa se oikaeasti noin helppoa että vaan päättää unohtaa ! Olen aivan paskana sen miehen jäljlitä, enkä voi häntä mistään syyttääkkään koska KEN LEIKKIIN RYHTYY, SE LEIKIN KESTÄKÖÖT... miehelle se olikin vain pelkkää leikkiä...
Kerroitko miehen asioita yleiselle palstalle ja sinut tunnistettiin ?
Se on voi voi jos niin kävi .
Ällöttävä kommentti.
En ole kertonut miehen asioita millekkään palstoille, eikä minua ole tunnistettu. Ihan yleisellä tasolla kommentoin kun omakohtaista kokemusta.
Olisikohan tämä kynämaakari kuitenkin ihan itse kirjoittanut tarinansa ja itse itselleen? Teidän tunnistelut ja eeppiset emävaleet kyllä tiedetään.
Kun meissä ihmisissä ei ole sitä on/off nappia josta saisi halutesaan tunteet päälle/pois .
Helpompaa elämä olis jos vaan voisi nappia painamalla sulkea tunteet.
Ei auta kun elää niiden kanssa . Ehkä jonain päivänä joku muu ihminen on tehnyt sellaisen vaikutelman mikä saa tunteeni muuttumaan , ehkä. Tai ajan kanssa laimenee. Kuka tietää..
Harvemmin sitä yhtäaikaa useampaan tunteita olisi se vaan ei niin mene.
Voi niitä olla. Ei ole edes kovin harvinaista. Moni ei vain uskalla myöntää niitä edes itselleen, kun on mielessä joku ihannesuhteen malli, jota yrittää noudattaa ja sitten kieltää itseltään ne tunteet, jotka ei sovi siihen malliin. Oikea elämä vain ei aina mene niin.
Ei on aina ei. Se pitää ymmärtää.
Palsta "ei" ilman tunnisteita ei ole EI. Ei sanotaan kasvokkain ja reilusti. Palsta "eit" on niitä "munattomien" huutelua.
Juuri näin. Palstan Ei sitäpaitsi on useimmiten trollausta tai mustasukkaisten sotkentaa.
Tarkoitin kyllä, jos henkilö sanoo suoraan ei. Silloin se on ei.
Olen samaa mieltä.
Ei varmaan sinulle kuulu toisten tunteiden kohtaaminen tai kohtaamattomuus. Ei kannata yrittää näsäviisastella toisten kustannuksella.
Olen miettinyt tuota samaa, ei se vuosia kannata ketään ajatella, kun asiat yleensä tapahtuu tässä ja nyt ja jos ei, niin sitten asioita ei ole niin tarkoitettu. Itselle tämä on lähinnä keskustelu palsta ja öhöm.. Yhden muun syyn vuoksi.
Asiat ei välttämättä kaikilla tapahdu hetkessä. Joskus voi joutua vuosia erilleen ja eri teille, kunnes ihmiset taas kohtaa.
Tämäkin totta! Mutta kyllä tunteiden pitäisi haihtua jos ei näe ei kuule. Sitten jos on joku mikä ylläpitää tunteita niin voi olla eri juttu, mutta kyllä maailmassa on niin paljon ihmisiä että aina tulee uusia..
Ei ole noin yksinkertaista, jos on sitonut sydämensä, johonkin ihmiseen tai siitä ihmisestä olevaan haavekuvaan, ei pääse eteenpäin, ennenkö on katsonut.
No tuokin on totta, voi roikkua itsepintaisesti siihen asti kunnes on katsonut. Nuorempana nyt vallankin oli noin.
Okei, mutta mitenpä sellaisia yksinään kattelee? Siihen pitäisi olla kahden ihmisen halu.
Olisko vaikka rakastuminen yksi syy.
Joutuuhan rakastavaiset joskus milloin minkäkin syyn vuoksi olemaan erossa toisistaan eikä se rakkaus silti lopu.
Onhan maailmassa ihmisiä mutta ..
Harvassa on niitä jotka sydämeen asti pääsevät.
Totta.
Ei ne välttämättä haihdu, jos tunteet ja kiinnostus on molemminpuolista ja ihmiset eri paikkakunnilla, eri maissa, eri elämänvaiheissa tms, mikä estää jollain hetkellä suhteen syntymisen. En itse ainakaan voi valita, keneen tunneside IRL syntyy ja en puhu nyt mistään palstaihastuksista tai -leikistä tai -flirtistä vaan ihastuksesta, joka syntyy toisen aidosta tuntemisesta terveeltä pohjalta oikeassa elämässä. Tunnesiteen syntymiseen mielestäni tarvitaan toisen tunteminen IRL ja molemminpuolinen kiinnostus ja tunteet.
Yhteydenpito ja vastakaiku pitää usein toiveita yllä. Kiinnostus tai ihastus usein kyllä laimenee, jos ei saa mitään vastakaikua tai ei ole ollut koskaan mitään molemminpuolista kiinnostusta.
Maailmassa on paljon ihmisiä mutta se ei tarkoita, että olisi paljon vaihtoehtoja (samanaikaisesti) tai että pystyisi samanaikaisesti keskittymään useaan ihmiseen tunnetasolla. Tunneside tai pelkkä orastava kiinnostus saattaa tehdä jo ihmisen "uskolliseksi kohteelleen", vaikka parisuhdetta ei vielä olisi. Tunnesiteen syntymiseen ei voi pakottaa itseään tai ketään muutakaan. Monen asian tulee kolahtaa, että edes antaa mahdollisuuden sellaisen syntymiselle. Rakkaus on aina hyväksymistä, jossa tietyn vaatimustason tulee täyttyä, että antaa rakkaudelle edes mahdollisuuden. Viime kädessä rakastumistakaan ei voi valita mutta voi valita sen, keille siihen antaa mahdollisuuden ja ketkä rajaa pois.
Totta.
Samaa mieltä!
"Tunneside tai pelkkä orastava kiinnostus saattaa tehdä jo ihmisen "uskolliseksi kohteelleen"
-Niin hassua, kun se onkin niin totta. Pelkkä orastava kiinnostus voi riittää siihen, että on ikään kuin varannut elämästään ja sydämestään paikan jollekin tietylle, jos vaan koskaan on elämäntilanne, että pystyy ja hänkin tahtoo sen paikan lunastaa.
Mulla on just näin. Yksi nainen jolle olen uskollisesti varannut paikan sydämestäni, jos ikinä milloinkaan on mahdollista edes katsoa kelpaako se paikka hänelle.
Tiedän, että tunne ei ole molemminpuolinen, mutta niin se silti on. Ei oo tilaa muille tulijoille.
Se on silti silloin tavallaan epäaito tunne, koska se ei ole vastavuoroista.
Tollasessa tapauksessa se tunne kohdistuu itseasiassa sinuun itseesi, ja tuo toinen on vain väline sen tunteen tuntemiseen, peili. Silloin sä diggaat enemmän siitä fiiliksestä mikä Sussa herää, et varsinaisesti siitä ihmisestä itsestään.
Hmm, epäaito ehkä. Mut se halu tuntea se ihminen on aito.
Kyllä siitä ihmisestä tykkään, en siitä tunteesta. Hänessä on jotain mikä saa mun sieluni henkiin ja jotain energiaa jota ihailen ja kaipaan kipeästi. Kauneutta joka saa mut häkeltymään. Viisautta joka hurmaa mut. Naiseutta joka sytyttää mut.
Viileyttä joka saa mut varuilleen.
Nuorena ja sellaisena, kun ei ole montaa kertaa joutunut rakkaudessa vielä pettymään.
Ihmisillä on erilainen ihastuksen ”kuvan” kantokyky, se on psyykkistä. Ja toki se haave ajatus toisesta voi palvella muitakin tarpeita, lohtua ja toivoa. Ei sitä silti tiedä vaikka se pelkkä sisäisesti kannettu haave kuva voisikin tulla todeksi. Se pitää katsoa, sitten tietää.
Siinähän se on sitten selvä juttu, jos toista ei kiinnosta, se on sitten selvä homma ja suunta eteen päin. Näin minulla.
Näinhän se on. Jotakin lohtuakin siitä saa, toivoakin.
Ihastuksen kohteeksikin valikoituu helpommin ihminen, jonka empatiakyky antaa juuri lohtua ja toivoa.
Mun kokemuksen mukaan, silläkin on oma aikansa kauanko voi elää ilman konkretiaa, pelkän haaveilun varassa. Liian pitkään haaveilu ilman etenemistä alkaa ottaa enemmän, kuin antaa.
Kaikki eivät 'lämpene' samaan tahtiin.
Mies piiritti minua, ajattelin että piloillaan ja huvikseen, en tosissaan uskonut että mitenkään voisin hänelle kelvata. Tätä jatkui yli vuoden ja kun vihdoin aloin uskomaan että hän on minusta kiinnostunut niin mies olikin jo vetänyt herneen nenään kun oli tullut torjutuksi ...
Totta sekin. Ja mä sen hyväksyn niin itselleni, kun toisellekin. Siltikin vaikkei ne haaveet koskaan toteutuisi, se ihminen jää hyvänä muistona mieleen.
En mä ainakaan pysty kääntämään ikinä selkääni ihmiselle, josta välitän jollei hän ole mua jotenkin pahasti loukannut. Se että jatkaa elämäänsä kuten tahtoo, se ei loukkaa. Päinvastoin. Olen onnellinen, jos hänkin on.
Höh, no ikävä tilanne. Just totesin etten ikinä kääntäisi ihmiselle selkääni josta välitän, vaikka hän kyllästyisi varttumaan ja jatkaisi elämäänsä.
Otan ihmisen vastaan sitten ystävänä, kaverina jos en rakastettuna voi ja saa. Ja mun puolesta tuo ihminen voi olla vaikka 100-vuotias, niin vielä alan seurustelemaan jos vaan molemmat vapaita on. :)
Ihan totta tuo lämpenemisen eritahtisuus!
Voih, kuulostaa ikävältä. Minulla oikean ihmisen kohdalla lömpö syttyy nopeaa, super nopeaa ja haaveilen vuoden, (kaksi). Ratkaisevaa on ajatus siitä millainen ihminen on ja siitä, että minulla ei ole aikaisempia ihmissuhde pettymyksiä takana.
Ihastuksen kohteeksi valikoituu helpommin empaattinen, kuten sanoit. Ehkä myös muihin elämän tyydyttyneitä tarpeita vaille jääneisiin sopiva.
Olipa lause 😅
Nojoo, pitää paikkansa kyllä. Elämän tyydyttyneitä tarpeita vaille jääneisiin sopivakin.
Aika hurja lause, mutta ihan totta. Yleensä siinä ihmisessä näkee niitä ravinteita mitä on jäänyt paitsi ja kaipaa kipeästi aliravittuna. 😄
Yym, kyllä mä olen älynnyt päästää irti haaveista, mitkä tietää ettei ne ikinä tule tapahtumaan. Se ottaa vaan aikansa käsitellä asiat ja hyväksyä ne.
Miten pääsit irti? Mikä auttoi? Pohdin omaani ... epärealistista.
Epärealistista juurikin. Siinä se vastaus pääpiirteittäin onkin.
Ihminen on todellinen, muttei tarpeeksi tuttu ollakseen realistinen ja halut ihmistä kohtaan ei, ne ei kohtaa. Tilanne on silloin epärealistinen.
No mutta kyllä se lopulta järjen ääni porautuu paksumpaankin kalloon. Elämä nyt vaan on tämmöistä ja ihmiset ovat erilaisia
Ei ole kysymys järjen äänestä tai sen puutteesta, jos kertoo "ein" ja torjuu palstalla ja varsinkin ilman tunnisteita lähettäjästä ja kohteesta anonyyminä. Silloin kysymys siitä, että se palstalla "ein" sanojalla on paksu kallo, jos torjuu jonkun ilman tunnisteita, jättää suhteen tms täällä. Ihan sama, jos omii joitakin asioita täältä ja varsinkin ilman tunnisteita. Viestin voi omia vain, jos siinä on selvä tunniste: kohteen ja/tai lähettäjän oikea etunimi tai molempien tietämä lempinimi toiselle tai molemmille. Ilman selvää tunnistetta en itse ainakaan omi viestejä.
Jotkut on kovia harjoittamaan myös numerologiaa palstalla: ihmisen ikään voidaan viitata viestin lähetysajalla, ikää vastaa jompikumpi numero :-merkin puolella tai niiden yhteenlaskettu summa tai niiden erotus) mutta suosittelen olemaan omimatta silloinkaan. Haastakaa urpoja viittaamaan selvällä nimellä, jos on oikeasti jotain asiaa.
En tiedä, mistä johtuu joidenkin ihmisten tunnisteettomien anonyymiviestin omiminen tai luulo siitä, että ne voidaan omia ja tavoittaa kohteen. Voi olla ihan silkkaa tyhmyyttäkin eli vähä-älyisyyttä, ei välttämättä mikään sairaus. Tuosta numerologian käytöstä viesteissä on ollut ihan puhetta palstalla, sen vuoksi viittaan siihen.
Yleisesti tiedossa on myös monilla, että palstaa on myös häiriintyneet ihmiset käyttäneet kiusaamistarkoitukseen: toisten ihmisten yksityiselämään liittyvää tietoa on levitelty, toisia on mustamaalailtu (sekä ihmisten omilla etunimillä, haukkumanimillä ja peitenimillä), jotkut esiintyy ja kirjoittelee muina kuin itsenään jne. Palstalla liikkuu kaikenlaisia ihmisiä. Osa viesteistä on sairaita ja kertoo aina viestin kirjoittajastaan. Häiriintynyt palstakäytös kertoo häiriintyneestä ihmisestä. Palstakiusaaminen on lähes varma merkki luonnehäiriöstä. Palstan tulisi olla positiivinen ja rakentava paikka.
Hyvin kirjoitit. Mielestäni se mitä kirjoittaa, pitäisi olla sitä minkä takana pystyisit seisomaan ihan julkisestikin.
Jep ja siinä vaiheessa kun näennäisen sivistyneet ihmiset levittää ensin itse kuuppansa näiden mustamaalaamisten kiihotteiden perässä ja yrittää kääntää kaiken kohteensa syyksi, niin rappio on syvää tasoa.
Kun ei häntä enää näe, eikä ole tekemisissä niin alkaa joskus vähitellen helpottamaan ... Ei saa jäädä omiin luoliinsa lukemaan palstaa vaan lähdettävä harrastuksiin ja näkemään ihmisiä. Yksipuolista rakkautta niin järjellä on vaan yritettävä, vaikka läpi kiven.
Helpottaa kummasti kun saa kielteisen vastauksen.
Joo mut tää vaatii nolautumisen. Mun pää on ihastunut ja vilkas mielikuvitus. Onneks kesäloma on ainakin sellainen ettei nähdä. Enkä voinu mitään. Hän on nyt tehokkaasti vältellyt et ehkä tää tästä. Sai vielä naisenki ihastumaan. Heh.
Limerenssi teillä on.
Luoja säästäköön palstalaiset tälläisiltä besserwissereiltä!
Kunpa ei olisi tunteita ollenkaan, elämä olisi helpompaa tai voisi ne off-nappia painamalla saada pois päältä. Sitä miettii jotakuta aikansa ja unohtaa sitten, välillä ihmettelee, ett miks yleensä kiinnostuu sellasesta, joka ei susta kiinnostu. Onneks en usein kiinnostu kenestäkään, enkä kyllä ole ilmaissut kiinnostusta, sen verran tajunnut ettei hyödytä, jos toinen ei piittaa susta minkää vertaa.
Tunteita ei voi pakottaa välittämään kenestäkään. Jos tulee sellainen tunne ettei halua olla samassa tilassa jonkun kanssa niin silloin hän ei ole oikea ihminen elämääni.
Toi on kyllä jo sairaalloista. Itsellä ei tulisi tarve juosta karkuun kuin lapsi, jos joku kuka minusta tykkää on samassa tilassa ja en tykkäisi hänestä siinä mielessä. Vaikka muuten tykkäisinkin.
Tuli tästä yks mun työkaveri mieleen joka juoksee karkuun. Luulee ehkä että oon jotenki pihkassa. No enpä oo 🥱🤣 oikeesti. Miten perus ystävällisyys voi mennä noin ohi.
T. Nainen
Käsititte väärin tai selitin huonosti. Kyse oli siitä että jos tuntee ettei joku tietty ihminen voi kuulua elämääni, en näe hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta ja siksi emme tule koskaan asumaan yhdessä.
Lisäys edelliseen, ei myöskään koskaan vietä aikaan kahdestaan samassa tilassa seurustelevana parina, koska jos vaikka seurustelee ei aina välttämättä asuat yhdessä.
Itse ajattelen niin että ei voi ikävöidä ketään kehen ei ole aitoa ollut mitään tunnesidettä koskaan.Eli jos niitä tunteita on joskus ollut ja ne ovat olleet molemminpuolisia silloin kaipaa sitä mitä joskus oli ja kaikkea mitä siihen liityi. Eikä ihminen menneisyyttä pakoon pääse ihan normaalia miettiä menneitä asioita kuhan niihin ei jää kiinni. Eikä se tarkoita että ihminen haluasi välttämättä takasin siihen niitä ollut. Tai että ne tunteet olisivat edelleen samoja. Mutta jos kaipaa ihmistä johon ei ole koskaan mitään tunnesidettä edes ollutkaan niin perustaa kaipauksen pelkästään omille mielikuville. Silloin tuskin mitään tunteet eivät voi kohdata mitenkään.
Tunneside syntyy vain sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa on ollut tekemisissä ja jutellut ja tutustunut häneen.
Niinhän tuossa lukee. Silloin vasta kun on tunneside muodostunut vuorovaikutuksen kautta joskus ja tunteita ollut johonkin ihmiseen silloin voi aidosti ikävöidä henkilöä. Ja aina jos on joku tunneside muodostunut niin jokin tunne jää elämään vaikka ei näkisi. Mutta jos ikävöit jotain jonka kanssa et ole edes muodostanut koskaan tunnesidettä kaipaat harhaa omaa mielikuvaa . Tämä on vain omamielipiteeni.
Pahoittelen ymmärrän että tekstini on hyvin sekavasti kirjoitettu ja vaikea selkoista ja virheitä täynnä. En voi kovin hyvin .
Olen samaa mieltä.
Monesti ihastuminen onkin harhaa 😃
Ihastuminen voi olla ajankohtaista silloin jos voi huonosti. Mutta sitten kun alkaa voida paremmin tiettyyn ihmiseen ihastuminen menettää merkityksensä ja sitten alkaa tosissaan etsiä parisuhdetta loppuelämän ajaksi. Haaveena on löytää sellainen ihminen jonka kanssa asutaan yhdessä loppuelämän ajan.
Ihastuneena ei tunneta vielä eikä ole päässyt muodostumaan molemminpuolisia tunteita sekä tunnesidettä. Silloin eivät tunteet välttämättä kohtaa. Ihastuminen voi olla yksipuolista. Mitä silloin kaipaa jos ei tunne edes toista? Eikö ne ole enemmän haaveita ja omia mielikuvia minkälainen se henkilö olisi. Ja silloin voi mennä pahasti pieleen. Eikä siihen kannata jäädä roikkumaan jos ei vastakaikua tule.