Piti pari viikkoa majoittaa asuntonsa menettänyttä kaveria. Yritin auttaa saamaan asunnon ja asiat kuntoon. Kului useampi viikko. Vaikeaa oli tuoda asiat valmiina eteen. Alkoi tuntua ahtaalta, vaikka täällä huoneita onkin. No nyt meni välit varmaan lopullisesti. En auta enää. Siis jotain muita varmaan vielä autan joskus, mutta tästä jäi nyt vaan paska käteen.
Siitä tulee yleensä hyvä mieli, jos pystyy jollekin olemaan avuksi. Nyt vain ja ainoastaan täysin hyväksikäytetty ja tyhmä olo. Alunperin olin jo skeptinen, mutta säälitti, kun ulkona on kylmä. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset voi vaan olla niin kiittämättömiä ja ilkeitä. Tosin vedän näitä ihmisiä vissiin puoleeni, ikävä kyllä. Olen aika hyväntahtoinen ja kiltti ihminen sitten kuitenkin.
Siitä tulee yleensä hyvä mieli, jos pystyy jollekin olemaan avuksi. Nyt vain ja ainoastaan täysin hyväksikäytetty ja tyhmä olo. Alunperin olin jo skeptinen, mutta säälitti, kun ulkona on kylmä. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset voi vaan olla niin kiittämättömiä ja ilkeitä. Tosin vedän näitä ihmisiä vissiin puoleeni, ikävä kyllä. Olen aika hyväntahtoinen ja kiltti ihminen sitten kuitenkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noin se menee, ikävä kyllä. Jos työtön, tuloton ja varaton ihminen tarvitsee majoituksen pariksi viikoksi, niin millä ihmeen tavalla se tilanne voisi muuttua parin viikon aikana?
Työssä käyvä, hoitaa sen puolen rutiinilla. Se onkin sitten ainoa asia, jonka pystyy hoitamaan. Ei minulla mitään velvollisuutta ollut auttaa, mutta läheinen ihminen pyysi, kun on tietty kytkös olemassa. No nyt on sitten välit poikki mikä voisi tavallaan olla kyllä itselleni helpotus. Aina ristiriidat ihmisten kanssa on kuitenkin kamalan vaikeita asioita itselleni.
En tiedä miten edes joku onnistuu saamaan häädön, kun on kuitenkin säännölliset palkkatulot. Itselläni 0 kokemusta häädöistä. Olen joutunut aina selviytymään elämässä, vaikka tosi pienillä tuloilla olen joskus ollut. Ja muutaman kerran ihan vedetty matto jalkojen alta. Sitkeä olen, mutta sillä on ollut hintansa. Olen aika pettynyt maailmaan ja sen ihmisiin.
Nyt kun minulla on ne muutama hyvä ihmissuhde, niin ne ovat oikealle pohjalle rakennettu. En odota keltään mitään ihmeitä, niin en joudu pettymäänkään. Minä luotan siihen että Isä huolehtii omistaan.
Ja tärkeimmät ihmiset ovat tietty lapset ja suloinen lapsenlapsi. He täyttävät sydämeni rakkaudella. Toki rakastan muutenkin lapsia ja nuoria ja aikuisiakin, jotka ovat osanneet sen "oman lapsen" sisällään säilyttää.
Tiedän, että lähimmäistä tulisi rakastaa, mutta kyllä se on joskus todella vaikeaa. Opittavaa on. Nyt haluan vaan elää rauhassa ja se tarkoittaa kyllä paljon tarkempaa rajan vetoa sille, kuka pääsee yksityisalueelleni enää. Silloin kun olen pystynyt tuon rajan säilyttämään, on minulla ollut parempi olla.
Ihmisen häätäminen on helppoa, lain mukaan vuokran-antajan tarvitsee vain kirjoittaa paperi jonka otsikko on häätö, loppu teksti voi olla vaikka kopioitu 1001 yön saduista.
No itselleni en aio häätöä kirjoittaa.
Turvatonta on ihmisen elämä, kun ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Mikä se sellainen yhteiskunta on jossa ei ole paikkaa kaikille, ei sellaisella ole olemassa olon oikeutusta.
Luonnon anarkian sijaan on valittu yhteiskuntasopimus, yhteiskuntasopimus irtisanotaan kun sitä ei noudateta, ei sopimus jota ei noudateta ole pätevä, yhteiskuntasopimuksemme ei ole pätevä, ainoastaan yhteiskunnan väkivaltakoneisto suojelee yhteiskunnan jäljellä olevaa osaa anarkialta.
Onhan siinä paikka kaikille mutta ei samanlaista paikkaa. Erilaisille ihmisille on erilaiset paikat. Niin on ollut aina ja tulee aina olemaan.
Tarkoitatteko rikollisesti toimivia vuokranantajia.
Miksi kenenkään pitäisi tarjota asuinpaikka kenellekään? Tai maksaa tuntemattomien asumisia missä tahansa?
Outo aloitus. Et ainakaan vaikuta sanojesi mukaiselta ihmisiltä.
Avun vastaanottaminenki on kyllä monesti vaikeeta, ei oikein tiedä mitä odotetaan, ei saa sanottua mikä olis paras keino jne.
Ymmärrän tuon hyvin. Älä ota itseesi. Tämä valtio auttaa asunnottomia, jos on muuten asiat kunnossa. Se ei ole tuttavien tehtävä. Oma perhe, lapset ja rakkausuhteet otetaan saman katon alle. Ei muita.
Olen myös miettinyt sitä, että entä jos itselleni kävisi niin? Kun elämästä ei koskaan varmaksi tiedä.
Älä sääli. Tää sun aloitus ei oo ihan tervehenkinen.
Jotku elää toisten alas polkemisesta toiset saa voimaa muiden auttamisesta. Ei varmaan tarvitse kertoa erikseen kumpi pärjää tässä maailmassa... Ensimmäiseksi mainittu tietysti.