Miksi toisiin ihastutaan helposti

Toiset on puoleensavetävämpiä sisäisesti sekä ulkoisesti.
Ei se pelkkä sisälmys riitä vaikka kuka sanoisi mitä. Huonolla itsetunnolla kun on vaikea löytää ketään.

Niin, se kysymys on viimeaikoina minuakin mietityttänyt. Aiemmin olen ihastunut aina nopeasti ja tunteet on edenneet nopeasti, mutta nyt kohdalleni tuli ihminen, johon en vain meinaa millään kunnolla ihastua, vaikka olemme olleet yhdessä jo 4 kuukautta. Tykkään hänestä kyllä, mutta ei ole tullut voimakasta ihastusta eikä sitä kuuluisaa alkuhuumaa.

Olen miettinyt johtuuko se aikaisemmista huonoista kokemuksista...onko sitä tullut varovaisemmaksi sen kanssa vai johtuuko siitä, kun olemme niin erilaisia ja toisillemme epäsopivia monella elämän alueella. Kun sitä ei ole neljässä kuukaudessa tullut niin mahtaako enää tullakkaan, sitä mietin

Vaikea se on sellaiseen ihastua, joka vaan piileksii kotonaan, kommunikoi netissä eikä koskaan näy missään.

Mä uskon vahvasti että jokaisella on omanlainen onni näissä asioissa joka on määrätty jo syntymässä. On ihmisiä jotka ovat hyvänäköisiä, mutta sisältä ilkeitä niin kumppaneille kuin kavereilleenkin ja voivat myös pettää mutta silti saavat suhteita jotka pysyvät ja vetävät ihmisiä puoleen jotka ovat uskollisia ja kilttejä. Sitten on niitä jotka ovat ulkoisesti ehkä ei niin viehättäviä monen ihmisen silmissä ja ovat mukavia ja hienoja persoonia, saavat nauttia suhteista olkoon ne sitten hyviä tai huonoja, pitkäikäisiä tai lyhyitä. Sitten on niitä jotka ovat noita toisin päin. Mielestäni hyvännäköisyys on katsojan silmissä. Miksi jotkut saavat enemmän rakkautta kokea kuin toiset tai saavat vaikka jo nuorella iällä sellaisen suhteen joka kestää vanhuusikään saakka, voi tutkiskella psykologiaa apuna käyttäen vaikka ikuisuuden. Mutta niin, joillakin on vain paremmat tähdet olleet yllä ja ovat osuneet oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja niin ehkä se rohkeuskin jotain selittää onnen lisäksi.

Muistakaa hymyily. Se on avain moneen asiaan paitsi silloin kun on väärä hetki.

No jotkut on enemmän flirttejä kuin toiset ja sosiaalisempiakin. Ja on paljon helpompi ihastua iloiseen ja onnelliseen ihmiseen kuin murjottajaan. Ikäkin vaikuttaa. Nuorena ihastuin itse usein ja minuun ihastuttiin usein, se kuului ikään. Iän myötä tilanne muuttuu. Ihmiset keskittyy perheeseen, töihin, kuka mihinkin, eikä tunne-elämä ole niin etusijalla. Kaikki voi kuitenkin muuttua aivan yllättäen. Kun se ihastus sitten taas iskee, se on kuin salamanisku pitkän hiljaiselon jälkeen.

Jumalan määräämiä asioita. Toista kiusaa ylpeys kun saa niin paljon kaikkea ja kuvittelee itse hankkineensa ne. Toista kateus kun kuvittelee, että maailman asioilla on arvoa ja haluaa niitä itselleen.

Filippiläiskirje 3:8
"Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen."

Kristityn tavoite arvot. Eikä tuollaisia arvoja saa kukaan ellei Jumala niitä anna ja Jumala ilmoittaa itsensä vain niille ketkä pyytävät avukseen Hänen Poikaansa, Jeesusta.

Mielestäni sillä ei ole mitään väliä kuinka moni mies minuun ihastuu, jos se yksi mies rakastaa minua yhtä syvästi kuin minä häntä.

Koska osa on niin negatiivisia ja koko ajan kuin kourallisen kärpäsiä syöneitä.
Kuka sellaisiin ihastuu? Ei kukaan.

Kun mennään tunne ja tuntemukset edellä. Toinen voi tuntua siltä oikealta, kunnes järki kaiken muuttaa voi?

Itse olen ainakin niin atm etten sinänsä ihmettele asiaa, en itsekään ikinä ihastuisi itseeni.

Karisma. Toisilla sitä on, toisilla ei.