Paska rasti, totesi tuore ministeri V. Paavisto

synkkänä erityisavustajalleen Lintsille silmäillessään puhelimestaan al-Holin terroristien evakuointia ynnä Paaviston osuutta evakuoinnin kiemuroissa koskettelevaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.

”Mmmhh”, Lintsi myötäili ja kävi mielessään vihapuhe-monologia sitä henkilöä kohtaan, joka oli vuotanut medialle hänen kirjoittamansa al-Hol -talking points -muistion. Hän leikitteli ajatuksella kotiutettavien terroristien päästämisestä porukalla vuotajan kimppuun heti kun tämän henkilöllisyys selviäisi. Ääneen hän lausui fraasin, jonka tiesi rauhoittavan Paavistoa: ”Impivaaralaiset eivät ymmärrä humanitaarisia näkökohtia.”

Paavisto, joka tutki edelleen puhelintaan, ei kuullut vaan luki ääneen: ”Poliittinen silmänkääntö-yritys puhumalla ’suomalaisista’ sen peittämiseksi, että kyse on kotimaan turvallisuuden vaarantavista henkilöistä, ei mene läpi. Varmaan jokainen on lukenut Supon antamat varoitukset.”

Sisään kahisee Iphonella sähköpostejaan varmuuden vuoksi poistava tuore ministeri Ohimeni. ”Jessus sentään — ai niin, sitä ei saa enää käyttää ettei vähemmistö pahoita mieltään — no anyways, olet aikaansaanut aika hässäkän vai mitä Paavisto. Minulta tivataan vastauksia kysymyksiin, joista avoimesti ja läpinäkyvästi pienellä porukalla sovimme, että koko operaatio Korpi salataan. Kuka perkele tämän vuoti?”

Paikalle pyyhältää tuore pääministeri Manna Sariini lehtinippua heilutellen ja huutaa raivoissaan ”Alle vuorokausi pääministerinä ja jo on setäraivo somessa valloillaan! Kansallismieliset natsirasistiseksistit oikein uhkuvat ivallista huolta kantasuomalaisten naisten ja lasten turvallisuudesta muutaman terroristin maahantuonnin takia!”


Sariini huutaa: ”Tajuatteko montako vuosikymmentä meillä on mennyt ajaa läpi se ajatus, että naiset tietävät kaiken paremmin, ja että sen epäileminen on toksista maskuliinisuutta! Kaikki tuo on nyt tuhottu. Kohta ne alkavat vaatia, että virkaan valinnan perusteena käytetään pätevyyttä eikä kiintiöitä, ja mihin silloin päädytään!”

Tämä hiljentää Paaviston, Lintsin ja Ohimenin. Hillotolppia ei riitä kaikille, se on tosiasia, ja pätevyysvaatimukset jättäisivät monenkin karriääripoliitikon nuolemaan tyhjää purkkia. Ajatus vetää vakavaksi.

”Voisimmehan me perustaa tarpeeksi uusia valtion tuella pyöriviä säätiöitä ja yhdistyksiä”, Ohimeni ehdottaa arkaillen. Muut nauravat ilkeästi, ja Sariini letkauttaa pisteliäästi: ”Just joo. Yhdistysten saama rahoitus on julkista tietoa, ja äänestäjät ovat jo oppineet syynäämään johtokuntapaikoille laitetut esiin. Ei onnistu. Muistele vaan Sitraa ja Kataista.”

Ohimenin puhelimen itämainen kutsuääni keskeyttää palaveroinnin. Häneltä menee tovi etsiä puhelin burkhansa piilotaskuista, mutta vihdoin se löytyy. Poliisiylijohtaja Kolehtilainen siellä pyytää ohjeita siitä, pitääkö hänen muistaa allekirjoittaneensa kotiuttamisoperaatio-suunnitelma vai ei, media kun ahdistelee saatuaan haltuunsa vuodetun asiakirjan allekirjoituksen kera.