Miksi mulle kävi näin? Asperger ja masennus

Olen 20-vuotias asperger nainen. En ole koskaan kirjoittanut mitään keskustelupalstoille mutta nyt tuntuu että tarvitsisin vertaistukea. Olen aina ollut iloinen ja sosiaalinen persoona ja on ollut paljon kavereita. Pari vuotta sitten alkoi alamäki ja aloin pikkuhiljaa menettämään kiinnostusta kaikkeen. Sosiaaliset taitoni alkoivat kadota ja musta tuli ahdistunut hissukka. Nyt olen pisteessä missä mikään ei enää kiinnosta. Mikään ei tuota hyvää mieltä. Mulla ei juurikaan ole ystäviä eikä muut ihmiset tai heidän kuulumiset kiinnosta minua. Mulla on yksi ”kaveri” jota tapaan noin viikottain ja hänkin viettää aikaa mun kanssa vaan siksi ettei hänellä ole muita ystäviä. Olen aina väsynyt. Sosiaaliset tilanteet ovat kiusallisia eikä muiden ihmisten kanssa vietetty aika tunnu miltään. Ihmiset pitävät mua outona ja ovat pahoittaneet mielensä siitä etten enää soita tai laita viestiä. Tuntuu pahalta. En halua olla yksin mutten halua tavata ketään koska ahdistus on kova, tiedän että mun kanssa on tylsää ja kiusallista keskustella. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Mulla on masennus diagnoosi ja lääkkeet mutta pelkään tän johtuvan aspergerin oireyhtymästä. Onko muilla samoja kokemuksia? Voiko asperger noin muuttaa muotoaan kun kasvaa aikuiseksi?
81333
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Se on aikalailla sattumanvaraista mitkä geenit sattuvat aktivoitumaan ja mutatoitumaan hedelmöityksessä että voisi ne asiat olla huonomminkin

1Äänestä

Aloittajalle. älä ainakaan noteeraa tuon edellisen kirjoittajan kommenttia millään tavalla.

Itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia, kuin sinulla. Olen siis yksin. Ja väsynyt koko ajan. Koen tarvetta vetäytyä omiin oloihini, enkä jaksa käydä kaverien luona, joita on muutenkin vähän. Silti yksinäisyys ahdistaa. Ja joskus haluaisin olla tekemisissä enemmän ihmisten kanssa. Mutta väsymys estää sen.

Aloittajalle sanoisin vielä, että tilanteet ja olosuhteet kuitenkin muuttuvat elämässä. Joten kenenkään vointi, olotila ja tunne-elämä ei ole putkeen samanlaista. Samoin aspergerin aiheuttamat oireet, jos niitä nyt niin voi kuvata, muuttuvat. Epäsosiaalisuutta on eri persoonallisuuspiirteissä. Joten itsekin taidan täyttää jonkin epävakaan, tai epäsosiaalisen luonteen kriteerit.

Sinuna en huolestuisi. Enkä pitäisi sosiaalisista kuvioista vetäytymistä minään huolestuttavana, tai negatiivisena oireena.

Jos sinulla on elämässä paljon asioita, jotka tuovat iloa ja merkityksellisyyttä, niin niihin kannattaa keskittyä. Samoin kiinnittää huomiota niihin asioihin, joista tuntee ja saa mielihyvää.

Arvosta itseäsi ja nauti elämästäsi, niin paljon kuin vain voit.

Kaikkea hyvää sinulle! Olet tärkeä ja arvokas ihminen.

1Äänestä
  • Aloittaja

    Kiitos paljon :) Lämmitti mieltä

    Äänestä

Mulla+oli+noin+30+kaveria+/+tuttua+/+puolituttua+jotka+soitteli+päivittäin,+olin+24+vuotias.Sitten+aloin+tuntemaan+voimattomuutta+ja+ahdistusta+ja+nuo+ihmiset+katosi,+muutamassa+vuodessa.+Minusta+tuli+erakko+joka+ei+jaksanut+mitään+eikä+mikään+kiinnostanut.Kävin+lääkäreissä,+vuosia...+30+vuotta+myöhemmin+selvisi+että+minulla+oli+raudan+puute.Jos+sulla+ei+ole+ferritiinitasoa+mitattu+niin+eipä+se+yksityiselläkään+maksa+kuin+jotain+30+euroa.Olikohan+se+niin+että+yli+50%+nuorista+naisista+kärsii+jonkinasteisesta+raudanpuutteesta.

1Äänestä
  • Aloittaja

    Olen kuullut raudan puutteesta ja anemiasta mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi omalla kohdallani. Varaan ajan ferritiinitason mittaukseen jospa kyse olisi sitten siitä :) Kiitos paljon neuvoista ja avusta sinulle

    Äänestä

  • Kulkija20 kirjoitti:

    Olen kuullut raudan puutteesta ja anemiasta mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi omalla kohdallani. Varaan ajan ferritiinitason mittaukseen jospa kyse olisi sitten siitä :) Kiitos paljon neuvoista ja avusta sinulle

    Mielenkiintoinen näkökulma. Pitääkin tutkia tarkemmin tuota mahdollisuutta.

    Äänestä

Orientoitumisesi on vaara, koska ahdistus katoaa tai helpottaa jos vastaaat jiille muile ihmisille vaikka ei aluksi tunnu miltaan, ala pida rimaa korjeana,
Pida niita jumalan antamina ystavina jotka ovat lahellasi.
On rikkaus olla ystava sellaiselle jolla ei ole muita ystlvia, ala vahattele sita, ala laita korkeaa rimaa,.millainen ystavan pitaa olla.
mita enemman olet tekemissa muiden ihmisten kanssa,.sita vahemman olet ahdistunut, vaikka puhuisit vain hyvaa paivaa, ja se ei tunnu miltaan aluksi, mutta huomaat ahdistuksesi kadonneen.

Vastaa viesteihin, voit vaikka rukoilla ylhaalta viisautta, mita kiroitat.
On myos epakohteliasta olla vastaamatta.

Sinun on muistettava etta leimat on suulla tehtyja,
Eika laheskaan aina tosia,
Ala ala kayttaytya leman vaatimalla tavala.
Silla ne oavat ihmisten antamia leimoja.

Jos sinulla on psykke laakkaita,.ne voi tehda ahdisrusta, lwvittomuutta mita vaan.

Suulla tehdyt leimat oavat hataria, josa ujot niihin,.alat kayttaytya leman tavoin.
Laimaaminen on aina pahasta.

Rukoile jeesususta poistamaan aspergin sinusta
Ja myos ne laimat.
Ja muista on rikkaus olla sellaisen ystlva , jolla.ei muita ystavia ole.:

1Äänestä

Olen itse ollut kovin paljon kiinnostunut Asperger-ihmisistä, etsinyt tietoa ja katsonut ja kuunnellut haastatteluita. Meinaan oisko sulla kiinnostusta avata mulle tätä teemaa itsesi kautta ihan niin kuin henkilökohtaisesti

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kulkija20 kirjoitti:

Olen 20-vuotias asperger nainen. En ole koskaan kirjoittanut mitään keskustelupalstoille mutta nyt tuntuu että tarvitsisin vertaistukea. Olen aina ollut iloinen ja sosiaalinen persoona ja on ollut paljon kavereita. Pari vuotta sitten alkoi alamäki ja aloin pikkuhiljaa menettämään kiinnostusta kaikkeen. Sosiaaliset taitoni alkoivat kadota ja musta tuli ahdistunut hissukka. Nyt olen pisteessä missä mikään ei enää kiinnosta. Mikään ei tuota hyvää mieltä. Mulla ei juurikaan ole ystäviä eikä muut ihmiset tai heidän kuulumiset kiinnosta minua. Mulla on yksi ”kaveri” jota tapaan noin viikottain ja hänkin viettää aikaa mun kanssa vaan siksi ettei hänellä ole muita ystäviä. Olen aina väsynyt. Sosiaaliset tilanteet ovat kiusallisia eikä muiden ihmisten kanssa vietetty aika tunnu miltään. Ihmiset pitävät mua outona ja ovat pahoittaneet mielensä siitä etten enää soita tai laita viestiä. Tuntuu pahalta. En halua olla yksin mutten halua tavata ketään koska ahdistus on kova, tiedän että mun kanssa on tylsää ja kiusallista keskustella. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Mulla on masennus diagnoosi ja lääkkeet mutta pelkään tän johtuvan aspergerin oireyhtymästä. Onko muilla samoja kokemuksia? Voiko asperger noin muuttaa muotoaan kun kasvaa aikuiseksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu