A-nainen et välitä

Jatkan. Jos en välittäisi, en taas kerran, olisi tänäkin iltana kirjoittanut itselleni muistiin (ei sillä että tahtoisin myöhemmin muistella surkeita hetkiä): "Tekis vaan mieli rintaapistävästi ja sitä ahdistaen itkeä tätä ikävää". Itkinkin, poikkeuksellisesti. Yleensä en anna itseni, sillä olen liian väsynyt itkemään. Olo on tarpeeksi tuskainen ilmankin särkeviä silmiä ja päätä ja vieläkin enemmän ahdistuksesta ja kaipuusta, murheesta, huolesta, surusta ynnä muusta painavaa rintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan. Jos en välittäisi, en taas kerran, olisi tänäkin iltana kirjoittanut itselleni muistiin (ei sillä että tahtoisin myöhemmin muistella surkeita hetkiä): "Tekis vaan mieli rintaapistävästi ja sitä ahdistaen itkeä tätä ikävää". Itkinkin, poikkeuksellisesti. Yleensä en anna itseni, sillä olen liian väsynyt itkemään. Olo on tarpeeksi tuskainen ilmankin särkeviä silmiä ja päätä ja vieläkin enemmän ahdistuksesta ja kaipuusta, murheesta, huolesta, surusta ynnä muusta painavaa rintaa.

Minä aattelen sinusta kuin tuossa alussa

Anonyymi kirjoitti:

Minä aattelen sinusta kuin tuossa alussa

Jos olet J, niin saatat olla hän.

Oon ihan murusina tästä kuluneesta ajasta, epävarmuudesta ja rintaa niin kauan jäytäneestä kaipuusta luo. Sydän ja minä ollaan tunneuupuneita pyristelystä ja nälästä. En ole ollut yhteydessä pidempään hetkeen. Mikä vielä nuuduttavampaa, ei olla nähty pitkään aikaan. Ei olla halattu oikeasti kunnolla, tarpeeksi pitkään, vielä pidempään aikaan.

En ole sinällään kovin takertuvaa tyyppiä. Minulle on tärkeää saada olla itseni herra ja itsenäinen sekä henkisesti vapaa. Haluan valita sen mitä sydän sanoo. Samaa toivon toisille. Minulle on myös elinehto olla itseksenikin ja nautin yksinolosta suuresti. Silti ikävä on koko ajan. Se on joku syvä tunne siitä, että lähelle olisi päästävä ja vieressä olisi hyvä olla, että jotenkin kuulun lähelle sinua ja yhteyteen. Fyysisesti, mentaalisesti ja henkisesti. Olet yksiselitteisesti sellainen "minun ihminen". Jos voit kuvitella säikeet, joiden olomuotoon kuuluu oleellisesti ja täysin niille luonnollisena yhteys ja limittyminen, yhteenkuuluvuus toistensa kanssa. Spesifioimatta sen tarkemmin miten tämä yhteenkuuluvuus ilmenee. Niin minulle olet sellainen. Minussa tämä belonging aiheuttaa romanttista tunnelatausta, sinulla ehkä jotain muunlaista ja se on ok.

Koen sen kuitenkin olevan aina läsnä, oli se minulle millaista hyvänsä ja sinulle millaista hyvänsä. Meidän kuuluisi olla toistemme elämissä, vuorovaikutuksessa ja lähellä. Niin olisi maailmankirjat yksinkertaisesti paremmin, luonnollisemmin ja enemmän oikein, kuten kuuluisi. Pääsisimme ilmenemään paremmin ihmisinä ja olisimme enemmän omia itsejämme.

Tiedätkö kun vain vieressäsi istuminen tai samaan tilaan pääseminen on energisoiva, rauhaa ja hyvää oloa tuova kokemus. Sinä maadoitat minua samaan aikaan kun teet sisälleni levottomaakin levottomamman hehkun ja sähkövirran. Vierelläsi tunnun heräävän eri tavalla eloon. Vierelläsi sielun levottomuus ja tempominen, päämäärätön jonkin, kodin tai rauhan? etsiminen lakkaa. Sielu pysähtyy olemaan vain. Sisälläni alkaa tapahtua kaikkea ihanaa, valoisaa, tervettä, hyvää, parantavaa, euforistakin. Seestyn ja tulen tasapainoisemmaksi vaikkei sitä päältä päin eikä sisällä riekkuvan tunnelatauksen keskeltä aina ehkä uskoisi. Vierelläsi elämänvirtani tuntee löytäneensä luonnollisen uomansa.

Jos hän kokisi noin kuten sinä aloituksessa...et selkeästi tiedä ja ole sisäistänyt miten paljon välitän. Enkä vain välitä. Vaan paljon muutakin, enemmän ja syvemmin. Kuitenkin mutkattomasti ja varsin yksinkertaisesti.

Olla näin erossa ja ikään kuin kaukana sinusta tuntuu luonnottomalta. Kuin olisi liian isot, mutta puristavat kengät ja niissä useampi kivikin. Kyllä niillä astelee tietysti ja eteenpäin pääsee mutten voi väittää sen olevan erityisen nautinnollista. En voi väittää, että astelu tuntuisi niin kevyeltä ettei sitä edes huomaa. Sellaiselta, jonka johdosta voisi keskittyä täysillä ympäristöön ja itse kävelyyn, ottamaan kaiken ilon ja naurun irti, näkemään kantavimmat tuulet, taikahippuset ja kaikki värit mitä vain elämällä on tarjota. Haluan sinut. Haluan saada kokea miltä sellainen elämä ja oleminen tuntuu. Ja jos jostain ihmeestä juuri minä (tai joku muu) mitään sellaista toisin sinulle, niin haluaisin että sinä voisit kokea sellaista myös.

Ei ollut Annílle.

En ole koskaan edes haaveillut olevani yhdessä hyvin paljon nuoremman kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan edes haaveillut olevani yhdessä hyvin paljon nuoremman kanssa.

Mielessä on ollut aina se näky junassa ulkomailla, kun meitä nuoria vastapäätä istui noin kuusikymppinen nainen, meidän nuorten mielestä hän näytti sen ikäiseltä ja nuori mies, joka meidän mielestä näytti alle kolmikymppiseltä. Se järkytti meitä nuoria, koska se tuntui jotenkin luonnottomalta.

Siinä on nyt sitten kaksi mätäpaisetta löytänyt toisensa. Ansaitsette toisenne. Toivottavasti kantautuu tämän A-naisen korviinkin, että tietää pysyä kaukana molemmista.

Pussasitsää sitä miun pyllykuvaa ? 🤣

Anonyymi kirjoitti:

Pussasitsää sitä miun pyllykuvaa ? 🤣

Sää ja Miun on kai eri murrealueilta?

Mutta enhän oo nähny sua moneen vuoteen

Tee jotain

Kulta

Anonyymi kirjoitti:

Mutta enhän oo nähny sua moneen vuoteen

Tee jotain

Kulta

Kuinka monta vuotta sitten?