"Viimeksi hajotusvaalit nähtiin vuoden 1975 syyskuussa. Silloinkin poliittisen tilanteen sai juntturaan keskustapuolue, tuolloin Kalevi Sorsan (sd) ykköshallituksen kehitysaluepolitiikasta.
Kepu teki tosin työtä käskystä, sillä taustalla naruja veteli tuolloinen yksinvaltias, presidentti Urho Kekkonen. Urkki oli tyytymätön Sorsan hallituksen ministereihin ja halusi porukan vaihtoon.
Ja Urkin sana oli laki.
Nykyisen perustuslain mukaan presidentti voi hajottaa eduskunnan vain pääministerin perustellusta aloitteesta eduskuntaryhmiä kuultuaan, ja eduskunnan on oltava koolla."
Vaikea ymmärtää niitä, jotka haikailevat Kekkosen aikoja ja silloista presidentin yksinvaltaa takaisin!
Kepu teki tosin työtä käskystä, sillä taustalla naruja veteli tuolloinen yksinvaltias, presidentti Urho Kekkonen. Urkki oli tyytymätön Sorsan hallituksen ministereihin ja halusi porukan vaihtoon.
Ja Urkin sana oli laki.
Nykyisen perustuslain mukaan presidentti voi hajottaa eduskunnan vain pääministerin perustellusta aloitteesta eduskuntaryhmiä kuultuaan, ja eduskunnan on oltava koolla."
Vaikea ymmärtää niitä, jotka haikailevat Kekkosen aikoja ja silloista presidentin yksinvaltaa takaisin!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vai onko sittenkään? Kyllähän tää Kepun korruptio ja suomettumiseliitin politiikka on jatkunut tähän päivään asti. Olli Rehnistä leivotaan uutta Kekkosta
Vaikka leivottaisiinkin, ei pystytä leipomaan samanlaista valtaa kuin Kekkosen aikana presidentillä oli. Ja NL:kin on kaatunut.
Monissa Euroopan maissa järjestetään ennenaikaisia vaaleja vielä nykyisinkin eli Kekkonen elää ja voi edelleen hyvin.
Tarkoitinkin lähinnä, että presidentin valtaoikeuksien kaventuminen on hyvä asia, vaikka jotkut kaipaavatkin Kekkosen aikoja. He eivät tajua, että jos sattuisikin joku heille epämieluisa tyranni presidentiksi, myös hän voisi käyttää niitä valtaoikeuksia. Silloin alkaisi parkuminen siitä, että presidentillä onkin liikaa valtaa.
Monilla tahoillahan nimenomaan haaveillaan sellaisesta vahvasta maanisästä, joka laittaa taas "asiat järjestykseen" eli oikeelliseen takapakkiin. Silloin osiaan menettäneet ja turhautuneet saavat jälleen olla onnellisia ja arvostettuja niin kuin joskus tarunhohtoisessa menneisyydessä, joka ei palaa.
Aika kultaa muistoja joillain. Muistan, kuinka Kekkosen aikanakin nykyiset Kekkosen takaisin haikailijat narisivat aivan samoin kuin nytkin narisevat, ettei mikään ole hyvin. Aivan sama valitus oli silloin muunmuassa työttömyydestäkin.
Ei varmasti haaveilla tukijussien kunkun paluusta, ainakaan järkevien ihmisten piirissä. Virolaista ja Sorsaa muistellaan hyvällä, tuota pääpirua ei.
Nooh kyllä se Virolainen kuitenkin tasoitti. Virolainenhan edusti kepun hyvää vasentasiipea, ei OCD:n tapaisia Lassi Hiekkaloita. Kekkonen ja Väyrynen olivat nykyajan kepulien ja Ahon tavoin talouspolitiikaltaan oikeistolaisen julmia, vaikka palmuun kiivennyt höpisikin 'vasemmistolaisista mielipiteistä'. Kekkosta ei kiinnostanut esimerkiksi paskan vertaa miten markan devalvoiminen kurittaa matalapalkkaisia ihmisiä. Virolainen uhmasi jopa MTK:ta.
"Yleiset syyt" ja UKK pillastui Virolaisen sanoista. Ottamatta kantaa asiaan, johon tuo liittyy totean vain Virolaisen kertoneen totuuden.
Virolaisen "pulinat pois" toteamus osoitti hänen olevan aivan erilainen henkilönä kuin Väyrynen, jonka raukkamaisena tapana on syyttää muita epäonnistumisistaan.
Ei ole mikään sattuma, että presidentin valtaoikeuksia on tuntuvasti vähennetty.
Kekkosen aika oli varoittava esimerkki ja Koivisto aloitti oikeuksien kaventamisen, vaikka jättikin itselleen vielä kekkosmaista valtaa.
Suurin syy presidentin valtaoikeuksien vähentämiseen oli Suomen liittyminen Euroopan unioniin. Suomelle oli noloa lähettää edustajakseen Brysseliin pääministerin lisäksi presidentti, jotta perustuslain kirjain ja henki toteutuisi. Puhuttiin kahden lautasen diplomatiasta, koska virallisilla edustajilla oli tapana myös ruokailla yhdessä.
"
Presidentti Martti Ahtisaari meni Paavo Lipposen mukaan liian pitkälle nöyryyttäessään pääministeri Esko Ahoa (kesk) juhannuksena 1994 Korfulla, kun Suomi allekirjoitti EY:n jäsenyyssopimuksen.
Sdp:n entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja ex-pääministeri Paavo Lipponen kertoo olleensa järkyttynyt, kun kuuli, että illallispöydässä oli vain yksi lautanen presidentille ja pääministeri joutui järjestämään omaa iltaohjelmaa.
Lipponen kertoo olleensa johdonmukaisesti sitä mieltä, että EY-asiat kuuluvat pääministerille, koska suurin osa EU:ssa käsiteltävistä säädöksistä ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä on sisäpolitiikkaa.
"
Oli se kuitenkin hyvä, että Sorsaa hillitsi jotenkin. Virolainen ei olisi saanut omiaan keynesilaisen talouspolitiikan taakse ilman Kekkosella ja Tehkaandulla uhkailua. Sorsalla oli sitä talikkokommareiden kaveri Otto Wille Kuusisen 1920-luvulla 'sosialidemokraattiseksi jätteeksi' kutsumaa talonpoikien pelkoa.
Pääasia, että on vähennetty. Presidentti on presidentti, ei diktaattori.
Niinistö yritti nyrkkeineen pääministerin tontille;-)
Et näytä paljoo tosi asioita tuntevan.