Olen syntynyt skorpioniksi. Tunnistan itsessäni kaikki tälle tähtimerkille ominaiset piirteet.
Onkohan tämä kaikkein oikullisin merkki?
Vai kaikkein ihanin?
Olen juuri sellainen, että kun rakastun, niin RAKASTAN. Rakkaani hallitsee ja vallitsee ajatuksiani rasitukseksi saakka. Pahinta mitä tiedän on, että minut petetään ja jätetään.
Kuitenkin tunnen selviytyväni mistä vain, voimaa on vaikka toisille jakaa.
Olisi se kiva joskus elää tasaista elämää, mutta minkäs teet!!!
Onkohan tämä kaikkein oikullisin merkki?
Vai kaikkein ihanin?
Olen juuri sellainen, että kun rakastun, niin RAKASTAN. Rakkaani hallitsee ja vallitsee ajatuksiani rasitukseksi saakka. Pahinta mitä tiedän on, että minut petetään ja jätetään.
Kuitenkin tunnen selviytyväni mistä vain, voimaa on vaikka toisille jakaa.
Olisi se kiva joskus elää tasaista elämää, mutta minkäs teet!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen jostakin aikoinani lukenut, että ainut merkki joka ymmärtää skorpioonia on Neitsyt, joka
ei pelkää skorpparia, vaan tarpeentullen nostaa
sen hännästään rauhoittumaan vähäksi aikaa.
ihana vastaus :) siltä kyllä vaikuttaakin..
Olen itse jousimiesnainen, ja isosiskoni on skorpioni. Kaikista tuntemistani juuri suhteeni hänen kanssaan on kaikista vaikein ja negatiivisin. Häneltä ei juurikaan kuule mitään positiivista sanottavaa, aina vain muiden, varsinkin minun itseni, arvostelua ja haukkumista. Hän tekee kaikkensa saadakseen minut tuntemaan itseni todella arvottomaksi. Hän on itsekeskeisin kenet tunnen. Tämä olisi vielä ymmärrettävää jos olisimme todella nuoria, mutta olemme molemmat jo 20-30 -vuotiaita. Ja kirjoitan näin nätisti vain siksi että hän on siskoni. Tietenkään ei voi yleistää enkä niin teekään, kunhan vain halusin kertoa tarinani, jos jollakin olisi vaikka vihjeitä minulle =).
Jep, skorpparilta kuulosti, ja sitä he ovat vielä 50-vuotiaanakin...
Mutta on skorpparilla myös hyviäkin puolia, niinkuin meillä kaikilla.
No kai niitä hyviä puoliakin on, ei kyllä nyt tule yhtään mieleen... Kyllä tämä siskoni toiminta menee useimmiten ihan suoranaisen v***uilun puolelle (anteeksi kielenkäyttöni, mutta ei sitä voi hienomminkaan ilmaista), eikä sitä kyllä kestä vaikka sisko onkin. Ja hän jatkaa sitä siihen asti kunnes itken, jolloin hänellä taas on uusi syy haukkua minua esimerkiksi lapselliseksi. Kyllä tässä taitaa kohta mennä siskon kanssa välit jo vähän pahemminkin poikki, valitettavasti. Jotain rajaa siinäkin on oltava, että mitä minä suostun kestämään. No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Pahoittaa jatkuvasti mieltään,oli sitten kenestä tahansa kyse.Jos tuntee tehneensä kaikkensa,mutta ei saa mitään vastakaikua,kannattaa lakata yrittämästä.Säästä ihmeessä energiaasi,maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä joille kelpaat sellaisena kuin olet.Ehkä isosiskosikin saa siitä ajattelemisen aihetta,kun sinusta ei kuulu mitään...
Itsekin olen jousimies, mutta meillä on niin, että isäni on skorpioni. Ja kyllä, meillä menee sukset helposti ristiin ja koska olemme molemmat erittäin tulisieluisia, niin sitten paukkuu, kun otamme yhteen.. :) Isä on hyvin omistava, oli alkuun äärimmäisen mustasukkainen avokilleni (nyt hyväksynyt ja tilanne rauhoittunut), eikä isukki hyväksynyt mitään juhlimista tms. teini-iässä. Silloin kun hän saa päähänsä jotain, ei myönnä olevansa väärässä vaikka olisikin tai suostu muuttamaan mieltään. Muut ovat huonompia ja hän paras.. Eli tämmöistä meillä. Isän kanssa pitää olla aina vähän tuntosarvet pystyssä ettei iske herkkään paikkaan. Muuten nousee meteli..
Jännä muuten, kun isä ottaa usein yhteen isosiskoni kanssa (vielä herkemmin kuin mun kanssa) vaikka sisko on merkiltään rapu ja ravun pitäisi tulla toimeen skorpparin kanssa..
On isässä hyviäkin puolia ja tunnen mielettömän mukaviakin skorppareita :)
myös yksi rapu, nimittäin toinen siskoni, minun ja skorpioni-isosiskoni väliltä. Mutta hänen kanssaan minulla tai skorpionisiskollani ei ole minkäänlaisia ongelmia. Nämä siskoni ovat keskenään todella läheisiä ja heidän seurassaan voi helposti tuntea olevansa ns. kolmas pyörä. Skorpionisiskostani vielä sen verran, että "hyökkäystuulelle" päästyään minä vetäydyn hieman hiljaiseksi (ei taida olla kovin yleistä jousimiehelle =) ), jolloin normaalisti ihminen tajuaisi antaa toisen olla rauhassa, mutta hän vain kiihdyttää vauhtiaan ja yrittää oikein saada minut puhumaan. Minä kun vain haluaisin vetäytyä ja niin sanotusti päästä eroon hänestä ja haluaisin hänen lopettavan hiillostamiseni. Haluaisin hänet pois kimpustani. Miten te sitten kestätte? Tai olisiko mitään "keinoja" tai lähestymistapoja jolle skorpionin saa pois kimpustaan? Mikä tehoaa skorpioniin?
Ja minun paraskaveri oli pitkään jousimiesnainen. Olimme varsinaiset "paita ja perse" koko sen ajan, kun olimme peruskoulussa ja lukiossa. Sittemmin erilaiset ammatilliset kiinnostukset ajoivat meidät eri suuntiin opiskelemaan, mutta pidämme edelleen yhteyttä ja tapaamme, kun satumme olemaan samoilla kulmilla. Ja tuleehan tuota joskus matkustettua ihan tarkoituksella viikonloppuvisiitille puolin ja toisin, kun siihen on mahdollisuus.
Rapusiskon ja minun välillä on jonkinlainen kitka. Emme yleensä riitele, mutta näkemyksemme eroavat niin paljon, ettei yhteisiä puheenaiheita oikein löydy. Yleensä siskoni puhuu ja minä kuuntelen. Jos olen eri mieltä asiasta, pidän sen omana tietonani, koska hän on jostain syystä niin herkkänahkainen ja ottaa eriävistä mielipiteistä pussillisen herneitä nenäänsä. Enkä minä ole ainut, joka pitää mieluummin suunsa kiinni hänen seurassaan tuosta syystä.
Toisaalta tärkein kaverini tällä hetkellä on kuitenkin rapu... Voimme olla samaa tai eri mieltä, ilman että kumpikaan vetää herneitä nenäänsä. Samoin kuin jouskarikaverini kanssa.