U-M Wideroos ja 6. ydinvoimala

Kumpi edustaa puolueen kantaa ydinvoima-asiassa merkonomi Widersoos vai Normijärven insiniöri.

Normijärvi kirjoitti:

Kumpi edustaa puolueen kantaa ydinvoima-asiassa merkonomi Widersoos vai Normijärven insiniöri.

Mennyt talvi oli lauha, ainakin jos sitä verrataan säähän, joka vallitsi vuoden 2003 alussa. Silloin oli Suomen sähköntuotanon riittävyys koetuksella. Heti pakkasaamuna 7.1.valtakunnallinen kulutus klo 8-9 oli 13.890 megawattia ja hetkellinen kulutushuippu nousi 14.090 megawattiin. Suomen käytettävissä oleva oma tuotantokapasiteetti oli 13.300 megawattia. Sähköiset lisälämmittimet olivat syy siihen, että tuotantokapasiteetti ylitettiin. Sähkön tuonti Venäjältä ja se seikka, että osa puunjalostusteollisuudesta ei käynnistänyt paperikoneitaan joulupyhien jälkeen, vaan ryhtyi omilta voimalaitoksilta paperinvalmistuksen sijaan myymään sähköä valtakunnanverkkoon, pelastivat silloin Suomen sähkönjakelun romahdukselta. Suomessa vuorokauden katkot sähköverkossa mitoitusolosuhteissa olisivat kohtalokkaita esim. vesijohtojen jäätymisien takia. Suomen sähkönjakelu ja lämmitys tulisi olla turvattu kaikissa olosuhteissa.

Pääministeri Matti Vanhanen onnistui eduskunnassa vetoomuksellaan ehkäisemään teollisuuden aikeet rakentaa lisää ydinvoimaa jo 1990-luvun alussa. Kesti yli kymmenen vuotta ennenkuin teollisuus sai kaipaamansa luvan toukokuussa 2002. Viides ydinvoimalaitos päätettiin myöhemmin TVO:n toimesta sijoittaa Olkiluotoon. Suomen energiateollisuus rapistui näinä vuosina 1990-luvun lopussa. Eko-politiikot halusivat usiutuvaa energiaa mutta teollisuus ei ollut kiinnostunut näpertelystä. Kyllähän toki, joku tuulivoimatorni pystytettiin ja jokuinen kylähakevoimalaitos rakennettiin, mutta se ei riittänyt edes korvaamaan käytöstä poistuvia voimalaitoksia. Energiavaje on luonnut pohjan keinotteluun!

Huolestuttava on, että jo vanhoilla kaapeleilla tuotiin Venäjältä ydinsähköä Suomeen huonokuntoisilta venälisiltä ydinvoimaloilta. Vuonna 2003 nostettiin uudella kaapelilla sähkön siirtokapasiteettia Venäjältä Suomeen 40 prosentilla. Lisäksi aikovat venäläiset liikemiehet rakentaa tämän lisäksi uuden siirtoyhteyden Suomesta Venäjään. Tällä kertaa 1000 MW:n merikaapelilla Kotkan ja Pietarin välillä. Kaapeliin mahtuu tehoa Loviisan ydinvoimalan verran. Helsingin Energia taas rakentaa Pohjolan Voimalan kanssa 350 MW:n merikaapelin Tallinnaan, myös sitä kaapelia pitkin on mahdollista saada ydinsähköä Venäjältä. Olkiluodon ja Ruotsin välille rakennetaan uusi siirtokaapeli tyydyttämään Ruotsin kasvavaa sähkön tarvetta. Mielestäni ainakin se tässä kurjuudessa on hyvä asia että pohjoismaat keskenään varmistavat sähkön saantinsa.

Haluavatko suomalaiset tulla riippuvaiseksi Venäjän ydinsähköstä? Siihen suuntaan tuntuvat ydinvoimavastustajien touhut johtavan! Teollisuus vaatii nyt lupaa kuudennelle ydinvoimalalle. Pohjolan Voiman mukaan periaatepäätös voimalasta tarvitaan jo kolmen vuoden kuluttua. Kuudetta ydinvoimalaitosta ruvetaan rakentamaan, jos eduskuntaa antaa siihen luvan, heti Olkiluodon valmistuttua. Tällä kertaa ei ole epäselvä sijoituspaikasta, se on Loviisa!

Magnus Rögård Nurmijärvi

Magnus Rögård kirjoitti:

Mennyt talvi oli lauha, ainakin jos sitä verrataan säähän, joka vallitsi vuoden 2003 alussa. Silloin oli Suomen sähköntuotanon riittävyys koetuksella. Heti pakkasaamuna 7.1.valtakunnallinen kulutus klo 8-9 oli 13.890 megawattia ja hetkellinen kulutushuippu nousi 14.090 megawattiin. Suomen käytettävissä oleva oma tuotantokapasiteetti oli 13.300 megawattia. Sähköiset lisälämmittimet olivat syy siihen, että tuotantokapasiteetti ylitettiin. Sähkön tuonti Venäjältä ja se seikka, että osa puunjalostusteollisuudesta ei käynnistänyt paperikoneitaan joulupyhien jälkeen, vaan ryhtyi omilta voimalaitoksilta paperinvalmistuksen sijaan myymään sähköä valtakunnanverkkoon, pelastivat silloin Suomen sähkönjakelun romahdukselta. Suomessa vuorokauden katkot sähköverkossa mitoitusolosuhteissa olisivat kohtalokkaita esim. vesijohtojen jäätymisien takia. Suomen sähkönjakelu ja lämmitys tulisi olla turvattu kaikissa olosuhteissa.

Pääministeri Matti Vanhanen onnistui eduskunnassa vetoomuksellaan ehkäisemään teollisuuden aikeet rakentaa lisää ydinvoimaa jo 1990-luvun alussa. Kesti yli kymmenen vuotta ennenkuin teollisuus sai kaipaamansa luvan toukokuussa 2002. Viides ydinvoimalaitos päätettiin myöhemmin TVO:n toimesta sijoittaa Olkiluotoon. Suomen energiateollisuus rapistui näinä vuosina 1990-luvun lopussa. Eko-politiikot halusivat usiutuvaa energiaa mutta teollisuus ei ollut kiinnostunut näpertelystä. Kyllähän toki, joku tuulivoimatorni pystytettiin ja jokuinen kylähakevoimalaitos rakennettiin, mutta se ei riittänyt edes korvaamaan käytöstä poistuvia voimalaitoksia. Energiavaje on luonnut pohjan keinotteluun!

Huolestuttava on, että jo vanhoilla kaapeleilla tuotiin Venäjältä ydinsähköä Suomeen huonokuntoisilta venälisiltä ydinvoimaloilta. Vuonna 2003 nostettiin uudella kaapelilla sähkön siirtokapasiteettia Venäjältä Suomeen 40 prosentilla. Lisäksi aikovat venäläiset liikemiehet rakentaa tämän lisäksi uuden siirtoyhteyden Suomesta Venäjään. Tällä kertaa 1000 MW:n merikaapelilla Kotkan ja Pietarin välillä. Kaapeliin mahtuu tehoa Loviisan ydinvoimalan verran. Helsingin Energia taas rakentaa Pohjolan Voimalan kanssa 350 MW:n merikaapelin Tallinnaan, myös sitä kaapelia pitkin on mahdollista saada ydinsähköä Venäjältä. Olkiluodon ja Ruotsin välille rakennetaan uusi siirtokaapeli tyydyttämään Ruotsin kasvavaa sähkön tarvetta. Mielestäni ainakin se tässä kurjuudessa on hyvä asia että pohjoismaat keskenään varmistavat sähkön saantinsa.

Haluavatko suomalaiset tulla riippuvaiseksi Venäjän ydinsähköstä? Siihen suuntaan tuntuvat ydinvoimavastustajien touhut johtavan! Teollisuus vaatii nyt lupaa kuudennelle ydinvoimalalle. Pohjolan Voiman mukaan periaatepäätös voimalasta tarvitaan jo kolmen vuoden kuluttua. Kuudetta ydinvoimalaitosta ruvetaan rakentamaan, jos eduskuntaa antaa siihen luvan, heti Olkiluodon valmistuttua. Tällä kertaa ei ole epäselvä sijoituspaikasta, se on Loviisa!

Magnus Rögård Nurmijärvi

På svenska det som står här ovan. Ruotsiksi yllä oleva teksti.

El-försörjningen klarade den gångna vintern. Så var inte fallet vid nyårstiden 2003. Det finska el-nätet stod inför en kollaps. Finland återvände till jobbet efter jul och trettondagsfirandet en strängkall måndagsmorgon den 7 januari då elbehovet redan mellan kl. 8-9 hade stigit till 13 890 megawatt med en topp på hela 14 090 megawatt. Finlands elförsörjningskapacitet var då 13 300 megawatt. En tillfällig höjning av el-importen från Ryssland och den omständigheten att en del av pappersindustrin inte körde i gång produktionen utan nöjde sig med att sälja el till stamnätet, från sina egna kraftverk, räddade Finland från kollapps, där t.ex. ett dyngs el-avbrott i minus 30 graders köld betyder bland annat frusna vattenrör för stora delar av Finland. Hur har vi hamnat i en sådan situation?

Statsminister Matti Vanhanen lyckades med en kläm i början på 90-talet, då förhindra industrin att bygga det femte kärnkraftverket. Det räckte ända till maj år 2002 innan industrin fick sitt efterlängtade beslut för byggandet av ett femte kärnkraft, som senare beslöts byggas i Olkiluoto. Under de tio åren mellan nej-beslutet och ja-beslutet gjordes ingenting för vår vår elförsörjning. Inga nya kraftverk byggdes och de gamla förföll. Ända sedan början av nittiotalet har kärnkraftsmotståndarna talat för ersättande miljövänlig energi. Visst har en och annan vindmölla rests och några bycentraler för flis byggts, men längre har man inte kommit. Industrin är inte intresserad av "småpåtandet" trots eko-politikernas ivriga försök att få dem övertalade om den förnybara energins fördelar.

Finlands bedrövliga energi-situation har fått fart på spekulanterna. Nya el-leddingar från Finland till utlandet byggs. Importen av el från Ryssland har stigit så mycket att man år 2003 tog i bruk den tredje kraftlinjen över Karelska nätet. Den nya ledningen möjliggjorde en ökning av 40 procent av vår el-import från Ryssland och var 11.331 GWh vilket utgjorde hela 95 procent av vår el-import. En ny linje från Olkiluoto planeras som bäst under Bottenhavet till Sverige. Helsingfors Energi försäkrar tillsammans med Pohjolan Voima huvudstadsregionens elbehov genom att bygga en kraftlinje på 350 MW från Porkkala till Tallin. Via kraftlinjen från Tallin kan också överföras rysk kärnkrafts-energi. Ett ryskt företag tänker bygga en 1000 MW:s kraftlinje mellan Kotka och Sosnovy Bor. Det är mera än vad kärnkraftsverken i Lovisa kan prestera.

Vill Finland bli beroende av rysk kärnkraft, så ser det ut, om dessa kärnkraftsmotståndare, får bestämma. Nu har dock industrin gått in för att ett lov för ett byggandet av det sjätte kärnkraftet måste fås av riksdagen inom tre år. Byggandet av Lovisa 3 måste påbörjas då Olkiluoto blir färdigt. Allt talar denna gång för Lovisa!



Magnus Rögård Nurmijärvi

Magnus Rögård kirjoitti:

Mennyt talvi oli lauha, ainakin jos sitä verrataan säähän, joka vallitsi vuoden 2003 alussa. Silloin oli Suomen sähköntuotanon riittävyys koetuksella. Heti pakkasaamuna 7.1.valtakunnallinen kulutus klo 8-9 oli 13.890 megawattia ja hetkellinen kulutushuippu nousi 14.090 megawattiin. Suomen käytettävissä oleva oma tuotantokapasiteetti oli 13.300 megawattia. Sähköiset lisälämmittimet olivat syy siihen, että tuotantokapasiteetti ylitettiin. Sähkön tuonti Venäjältä ja se seikka, että osa puunjalostusteollisuudesta ei käynnistänyt paperikoneitaan joulupyhien jälkeen, vaan ryhtyi omilta voimalaitoksilta paperinvalmistuksen sijaan myymään sähköä valtakunnanverkkoon, pelastivat silloin Suomen sähkönjakelun romahdukselta. Suomessa vuorokauden katkot sähköverkossa mitoitusolosuhteissa olisivat kohtalokkaita esim. vesijohtojen jäätymisien takia. Suomen sähkönjakelu ja lämmitys tulisi olla turvattu kaikissa olosuhteissa.

Pääministeri Matti Vanhanen onnistui eduskunnassa vetoomuksellaan ehkäisemään teollisuuden aikeet rakentaa lisää ydinvoimaa jo 1990-luvun alussa. Kesti yli kymmenen vuotta ennenkuin teollisuus sai kaipaamansa luvan toukokuussa 2002. Viides ydinvoimalaitos päätettiin myöhemmin TVO:n toimesta sijoittaa Olkiluotoon. Suomen energiateollisuus rapistui näinä vuosina 1990-luvun lopussa. Eko-politiikot halusivat usiutuvaa energiaa mutta teollisuus ei ollut kiinnostunut näpertelystä. Kyllähän toki, joku tuulivoimatorni pystytettiin ja jokuinen kylähakevoimalaitos rakennettiin, mutta se ei riittänyt edes korvaamaan käytöstä poistuvia voimalaitoksia. Energiavaje on luonnut pohjan keinotteluun!

Huolestuttava on, että jo vanhoilla kaapeleilla tuotiin Venäjältä ydinsähköä Suomeen huonokuntoisilta venälisiltä ydinvoimaloilta. Vuonna 2003 nostettiin uudella kaapelilla sähkön siirtokapasiteettia Venäjältä Suomeen 40 prosentilla. Lisäksi aikovat venäläiset liikemiehet rakentaa tämän lisäksi uuden siirtoyhteyden Suomesta Venäjään. Tällä kertaa 1000 MW:n merikaapelilla Kotkan ja Pietarin välillä. Kaapeliin mahtuu tehoa Loviisan ydinvoimalan verran. Helsingin Energia taas rakentaa Pohjolan Voimalan kanssa 350 MW:n merikaapelin Tallinnaan, myös sitä kaapelia pitkin on mahdollista saada ydinsähköä Venäjältä. Olkiluodon ja Ruotsin välille rakennetaan uusi siirtokaapeli tyydyttämään Ruotsin kasvavaa sähkön tarvetta. Mielestäni ainakin se tässä kurjuudessa on hyvä asia että pohjoismaat keskenään varmistavat sähkön saantinsa.

Haluavatko suomalaiset tulla riippuvaiseksi Venäjän ydinsähköstä? Siihen suuntaan tuntuvat ydinvoimavastustajien touhut johtavan! Teollisuus vaatii nyt lupaa kuudennelle ydinvoimalalle. Pohjolan Voiman mukaan periaatepäätös voimalasta tarvitaan jo kolmen vuoden kuluttua. Kuudetta ydinvoimalaitosta ruvetaan rakentamaan, jos eduskuntaa antaa siihen luvan, heti Olkiluodon valmistuttua. Tällä kertaa ei ole epäselvä sijoituspaikasta, se on Loviisa!

Magnus Rögård Nurmijärvi

Kerrankin Mangnus olen samaa mieltä kanssasi, ilman tätä ikuista kieliriitaa. Tulevaisuudessa fossiilisten polttoaineiden loppuessa, ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa on pakko arvioida energiansaanti, niin teollisuudelle kuin yksityisille kotitalouksillekin.
Uskon, että ydinenergia tulee olemaan vahvasti mukana tulevaisuussakin yhtenä energianlähteenä.
Ydinenergia kehittyy niin turvallisuuden kuin reaoktoriensa puolesta. Jonkun sukupolven päästä koekäytetään jo fuusioreaktoreita, jotka ovat ympäristönsä kannalta turvallisempia.
Ongelmana on pidetty käytetyn polttoaineen varastointia, mutta kehitys kulkee tässäkin asiassa eteenpäin.
Olisi perin kummallista, jos kieltäisimme ydinenergian käytön, lähinnä tunnesyistä, ja kehittäisimme energianlähde-skenaarioita, jotka eivät todellisuudessa vastaisi energiankulutuksen realiteettejä. Toki vaihtoehtoisia energiansaanti- muotojakin tulee kehittää, mutta niiden osuus jää epäilemättä marginaaliin.