Kauhuelokuvat ovat krapulakatsottavan ykköskamaa. Heikkokin teos saa puolikuolleen ruumiin ja mielen vetelemään viimeisiään.
Kauna - the Grudge on ääriperinteinen semikauhuttelu aina yhtä miellyttävän mielenkiintoisilla japanielementeillä. Harvoin näkee Kaunan kaltaista kasaa kauhun kliseitä puolessatoista tunnissa: silputut valokuvat, sairas päiväkirja, kylpyamme, peili, itsestään avautuvat ovet, rätisevät valot, portaat, ullakko ja ylipäätään kummitustalo. Japanilainen kulttuuri itsessään tuntuu myös olevan kauhuilujen pakkokamaa. Kaiken kruunaavat aina yhtä pelottavat pikkulapset. Ai niin, pitkät mustat hiukset raahustavan nuoren naisen naaman edessä. Olenko nähnyt vastaavaa joskus ennenkin?
Mainittuja elementtejä käytetään lähes jokaisessa säikyttelypätkässä nykyisin, mutta harvoin aivan kaikkia samassa leffassa. Melko yllättäen klisekimppuisuus toimii Kaunan kohdalla onnistuneesti. Elokuva pelottaa ja ällökynnys verenlätinöineen pysyy hyvinkin maltillisena. Lopussakaan ei juuri intouduta perinteiseen tehostemössöilyyn ja samalla lopahduteta erityisesti runsaan musiikittomuuden luomaa hyvää tunnelmaa. Näyttelijät tekevät luottolaatuista työtään ihmeemmin yllättämättä. Homma toimii ja hyvin vaikka jokaisen hahmon kohtalo on päivänselvää alusta lähtien.
Kauna on peruskesy kauhuelokuva hyvässä ja pahassa. Suosittelen kunnon kyykkykänniä ennen katsomisiltaa. Eipä tunnu enää kesyltä. ***½ / *****
Kauna - the Grudge on ääriperinteinen semikauhuttelu aina yhtä miellyttävän mielenkiintoisilla japanielementeillä. Harvoin näkee Kaunan kaltaista kasaa kauhun kliseitä puolessatoista tunnissa: silputut valokuvat, sairas päiväkirja, kylpyamme, peili, itsestään avautuvat ovet, rätisevät valot, portaat, ullakko ja ylipäätään kummitustalo. Japanilainen kulttuuri itsessään tuntuu myös olevan kauhuilujen pakkokamaa. Kaiken kruunaavat aina yhtä pelottavat pikkulapset. Ai niin, pitkät mustat hiukset raahustavan nuoren naisen naaman edessä. Olenko nähnyt vastaavaa joskus ennenkin?
Mainittuja elementtejä käytetään lähes jokaisessa säikyttelypätkässä nykyisin, mutta harvoin aivan kaikkia samassa leffassa. Melko yllättäen klisekimppuisuus toimii Kaunan kohdalla onnistuneesti. Elokuva pelottaa ja ällökynnys verenlätinöineen pysyy hyvinkin maltillisena. Lopussakaan ei juuri intouduta perinteiseen tehostemössöilyyn ja samalla lopahduteta erityisesti runsaan musiikittomuuden luomaa hyvää tunnelmaa. Näyttelijät tekevät luottolaatuista työtään ihmeemmin yllättämättä. Homma toimii ja hyvin vaikka jokaisen hahmon kohtalo on päivänselvää alusta lähtien.
Kauna on peruskesy kauhuelokuva hyvässä ja pahassa. Suosittelen kunnon kyykkykänniä ennen katsomisiltaa. Eipä tunnu enää kesyltä. ***½ / *****
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja onhan toi touhu ollut samanlaista oikeastaan aina: kun löydetään kaava joka myy, sitä sitten toistetaan äärimmäiseen kyllästymiseen asti.
Ajattelee vaikkapa 80-luvun teinikauhuleffojen ekaa aaltoa. Ja sitten sitä Screamin jälkeistä teinihöttö-sumaa. Nyt jenkit ovat sitten iskeneet torahampaansa japsikauhuun, ja sieltä imeksitään ne viimeisimmätkin kliseiset peloittelukikat. Ringun jenkkiväännöksestä taidettiin lähteä liikenteeseen, ja saas nähdä kuinka surkeita tekeleitä vielä ehdimme/joudumme näkemään, ennenkuin suurenrahan hollywoodkoneisto löytää uuden kaavan jonka käyttää loppuun.
oli yksinkertaisesti hyvä.
Luulen että kirjoitit väärin. Tarkoitit kai että Grudge on hyvin yksinkertainen???
olla monimutkainen että olisi hyvä.
Jotkut mestariteokset ovat hyvin yksinkertaisia.
(tosin en väitä, että Kauna mestariteos olisi..)
Mutta minusta se oli yksinkertaisesti hyvä.
Sitä oli ilo katsoa suurelta ruudulta. :)