SRK:n suviseurat Oulunsalossa 2.-5.7.1982

JUMALAN VALTAKUNNAN RAJA KULKEE SYDÄMESTÄ SYDÄMEEN

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen johtamaa vanhoillislestadiolaisuutta on syytelty viime vuosina julkisuudessa varmasti useammin kuin kaikkia muita evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeitä yhteensä. Savua siis on, mutta millainen tuli sen aiheuttaa ?
Väittävätkö lestadiolaiset tosiaan olevansa ainoita taivaskelpoisia ?
Opettavatko he kirkon tunnuskirjojen vastaisesti ?
Sallivatko he tietoisesti sen, että vakavasti sairaat monisynnyttäjät menehtyvät synnytyksiin ?
SRK.n pääsihteeri Voitto Savela kertoo oman näkemyksensä kirkon sisällä mielipide-eroja aiheuttaneista kysymyksistä.

Aivan äskettäin väitteli teol.lis. Hannu Juntunen tohtoriksi Lars Levi Laestadiuksen kirkkokäsityksestä. Hän tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, että Laestadius ei samaistanut omaa herätysryhmäänsä Kristuksen kirkkoon eikä luonnehtinut kirkkoa pelkäksi laitokseksi. Nykyisten vanhoillislestadiolaisten väitetään kuitenkin pitävän kaikkia oman ryhmänsä ulkopuolisia ihmisiä Jumalan valtakunnan ulkopuolisina. Onko näin ?

Näinhän sitä väitetään ja onhan siinä väitteessä jossain määrin ituakin. Ihan tuulesta temmattu ajatus se ei ole. Kyllä meillä Jumalan valtakunnasta on sellainen käsitys, että lestadiolaisuuteen kuuluu useampia ryhmittymiä. Itse edustan vanhoillislestadiolaisuutta.

Toisaalta organisaatiot, joita lestadiolaisuudessa on syntynyt, eivät nimenomaisesti osoita Jumalan valtakunnan rajoja. Virallisen organisaation ulkopuolella olevien ihmisten joukossa on myös uskovaisia, jotka eivät ole liittyneet mihinkään yhdistykseen. Meillä ei olekkaan jäsenhankinta ollut sellainen asia, jonka eteen olisimme erityisesti työskennelleet.

Käytännössä, kun ihminen saa parannuksen armon, käy kuten Apostolien teotkin toteavat: Herra lisäsi autuaaksi tulevia seurakunnalle. Tämä on kirkkomme tunnustuksen mukaista.

Jumalan lasten joukkoa voi laajentaa koko maailmaa käsittäväksi, sillä esimerkiksi lapset ovat kaikkialla Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Suomen ev.lut. kirkossa opetetaan yleensä, että tulemme vasta kasteessa seurakunnan jäseniksi. Kaste synnyttää uskon. Te kuitenkin opetatte, että jo vastasyntynyt on uskossa. Eikö tämä ole selvä opillinen ristiriita ?

Se on meidän opetuksemme ja poikkeaa yleisestä opetuksesta. Me yksinkertaisesti uskomme ja opetamme, että Jumala on meidät kaikki luonut. Ennen Jeesuksen asettamaa kastettakin oli Jumalan valtakunnan kansalaisia. Jumalan luomistekoina kaikki lapset ovat Jeesuksen sanojen mukaan Taivaan valtakunnan kansalaisia.
Hän sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.

Jos ihminen on lapsuuden uskonsa menettänyt, hänen on päästävä jälleen elävään uskoon. Raamattu opettaa, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tässä järjestyksessä. Emme kuitenkaan ole uudelleen kastamisen linjalla. Taistelemme lahkolaisuutta vastaan, sillä yksi kaste riittää.

Raamattu opettaa:joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Hebrealaiskirjeessä puhutaan laajemminkin siitä, että ilman uskoa on mahdotonta pelastua.

OPETUKSEMME ON KIRKON OPETUSTA

Eikö teitä lainkaan kiusaa tämä opillinen ristiriita kasteesta kirkon ja lestadiolaisuuden välillä ?
Meille on kiusaava ajatus se, että puhutaan kirkosta ja lestadiolaisuudesta kuin eri asiana.
Olemme kirkon jäseniä. Katsomme, että meidän opetuksemme on kirkon opetusta. Meille on suotu mahdollisuus opettaa näin tässä kansankirkossamme.
Toivomme tietenkin, että myös muut kirkossa omaksuisivat samanlaiset mielipiteet.

Kansankirkko on avara, mutta eikö ainakin pappeja kirkkolaki velvoita opettamaan tunnustuskirjojen mukaisesti. Kaste ja ehtoollinen eivät ainoastaan vahvista, vaan myös synnyttävät uskoa. Väitetään, ettei SRK pidä kastetta ja ehtoollista sakramentteina.

Me opetamme sakramenteista tunnustuskirjojen mukaisesti. Tunnustuskirjoista on vain erilaisia tulkintoja. Sakramentit ovat pyhiä toimituksia, jotka herättävät ja elvyttävät kristillistä uskonelämää.

Tarvitaanko kuitenkin omakohtainen uskonkokemus ?

Kristuksen sanojen mukaan kasteen sakramentti edellyttää uskoa. Lapsilla on omakohtainen usko. He ottavat sakramentin vastaan uskolla. Aikuisten osalta totean, että ihmisellä pitää olla henkilökohtainen usko. Sakramentin oikea nauttiminen edellyttää uskoa.

Jeesus asetti uskovaisten sakramentin. Opetuslapsista ei tullut opetuslapsia ehtoollisella, vaan he olivat opetuslapsia jo aikaisemmin. Sakramentista ei saa tulla sellaista tekoa, jolla ihmiset kuvittelevat tulevansa vanhurskaiksi. Emme halveksi ehtoollista. Se on meille kallis sakramentti. Nautimme ehtoollista uskon vahvistukseksi.

LESTADIOLAISIA ORTODOKSEJA

Eikö ihminen voi mielestänne pelastua muuten kuin kääntymällä lestadiolaisuuteen ?

Ei tarvitse tulla sisälle lestadiolaisuuteen, mutta on tultava sisälle Jumalan valtakuntaan.
Jumalan valtakunnallakin on rajansa. Ne kulkevat sydämestä sydämeen.

Maapallon väkimäärä on valtava lestadiolaisten lukumäärään verrattuna. Taivaassa on kovin väljää, jos vain muutama sata tuhatta uskovaista pääsee sinne. Miten käy kaikkien ortodoksien, katolisten ja muiden kirkkokuntien kannattajien ?

Tunnen joitakin ortodokseja, jotka ovat uskovaisia. He ovat kyllä lestadiolaisia. Kaikki lestadiolaisetkaan eivät pääse taivaaseen. Vain ne, jotka uskovat. Lestadiolaisryhmiäkin on niin monenlaisia.

Miksi lestadiolaiset eivät ole ottaneet todesta Jeesuksen lähetyskäskyä. Eikö teidän pitäisi Raamatun kehotuksen mukaisesti nyt mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen ?

Teemmehän me lähetystyötä koko ajan, myös Suomen rajojen ulkopuolella sen mukaisesti kuin Jumala meille mahdollisuuksia antaa. Pääpaino on tällä hetkellä kotimaassa ja Pohjoismaissa, mutta myös USA:ssa ja Kanadassa meillä on toimintaa. Koko keskusyhdistys perustettiin alunperin vuonna 1906 Lähetystoimen päätoimiston nimellä.

Miksi ette ole yhteistyössä uskottomien kanssa lähetystyössä ? Sehän parantaisi toimintamahdollisuuksianne.

Jeesuskin lähetti vain uskovaisensa lähetystyöhön.

Eihän Jeesus voinut vihollisiaankaan lähettää. Kirkon lähetystyöntekijät ajattelevat myös olevansa Jeesuksen asialla. Eikö ole itsekästä väittää, että ainoastaan teidän pieni joukkonne on taivaskelpoinen. Moni lahko väittää vain omien kannattajiensa pelastuvan. Jotkut jopa ilmoittavat harvojen valittujen tarkan lukumäärän: 144 000.
Onko taivaskelpoisia näin vähän ?

Emme me kuvittele niin. Uskonasiat eivät kuitenkaan ole järjen vaan uskon asioita. Täällä maailmassa on paljon lapsia ja koko ajan syntyy lisää. He ovat Herran lapsia. Joka tämän lapsenuskon säilyttää, on Jumalan lapsi. Ei niitä Jeesuksen päivinäkään ollut suuria uskovaisten joukkoja. Kun Jeesukselta kysyttiin tätä samaa asiaa, hän jätti vastaamatta. Hän totesi vain, että harvat ovat ne, jotka ahdasta porttia käyttävät.

Te olette varmoja oman ryhmänne taivaskelpoisuudesta. Eikö tällainen itsensä ensimmäiseksi asettaminen Raamatun mukaan voi merkitä viimeiseksi jäämistä ?

Ei tämä sitä merkitse. On vain suuri ilo, että Jumala on auttanut ja avannut valtakuntansa meille. Se on vanhurskautta ja iloa Pyhässä Hengessä. Sen saman toivoisi avautuvan mahdollisimman monille muillekkin.

RIPPI EI OLE SYNNIN PEITE

Lestadiolaisia kuulee syytettävän siitä, että he ovat tehneet ripistä synnin peitteen. Uskovainen voi tehdä rauhassa syntiä - illallahan kaiken voi pyytää anteeksi.

Ei rippiä ole annettu uskovaiselle synnin peitteeksi. Jos uskovainen kuvittelee, että hänelle on kaikki luvallista, se on ripin väärinkäyttöä.
Rippi-isälleen ihminen voi tunnustaa ne synnit, jotka häntä vaivaavat. Ei uskovainenkaan ole tullut pyhimykseksi. Kannamme mukanamme perisynnin seurausta. Synti aina tarttuu ja tekee matkanteon hitaaksi. Kun synti vaivaa, sen voi panna ripissä pois.

Lestadiolaisuutta on moitittu siitäkin, että ripistä on tehty yhteisössä vallankäytön väline. On pantu ihmiset tunnustamaan julkisesi syntejään. Pelastettuna voi pysyä vain pysymällä kuuliaisena ryhmälle.

En tunne sellaista julkirippiä. Jokainen ripittäytyy rippi-isälleen. Eri asia on, jos joku julkisesti tekee syntiä, niin se myös hoidetaan julkisesti. Rippi-isä on voinut antaa asian anteeksi ihmiselle, mutta tämä ei saa piiloutua ripin taakse julkisissa asioissa. Niissä tarvitaan julkinen asioiden korjaus.

Saako ihmisiä pakottaa nimeltä mainitsemaan syntejään ? Tunnustuskirjojen mukaan rippiin ei saa soveltaa minkäänlaista pakkoa. Onko hoitokokouksissa henkistä painostusta ?

En ole koskaan ollut sellaisessa tilaisuudessa läsnä. Jos joku on henkiseen painostukseen hairahtanut, häntä on ojennettu. Sellainenkin opillinen harha on mahdollinen, mutta tässä kristillisyydessä neuvotaan, ettei se ole oikein.

Tuntuuko teistä siltä, että koko liike leimataan joidenkin hairahtuneiden jäsenten takia ?

Näinhän se on. Ei se tietenkään ilolta tunnu, että lehdet yrittävät luoda meistä kielteistä kuvaa. Ihmiset sepittävät niin mielikuvituksellisia juttuja. Monenlaista vainoa koki Jeesuskin seuraajineen. Emme me silti ole ottamassa mitään marttyyrin sädekehää päämme päälle.

ELÄIMETKIN TIETÄVÄT MITEN MENETELLÄÄN

Vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella on herättänyt ihmetystä se, että suoritetaan lajivalintaa kuten eläinkunnassa. Heikkoja ei suojella, vaan he menehtyvät. Terve nuori äiti pystyy vaaratta synnyttämään toistakymmentä lasta, mutta miksi painostetaan sairaatkin äidit synnyttämään henkensä kaupalla ?

Emme me painosta ketään. Lasten synnyttäminen ei ole mikään itsetarkoitus. Se ei ole vaatimus, vaan se liittyy kuuliaisuuteen Jumalan sanalle. Jos ihminen on niin sairas, ettei hän voi lapsia hankkia, on pidättäydyttävä yhdyselämästä. Eläimetkin tietävät, miten pitää sairaita yksilöitä kohdella. Uskovaiset elävät vapaata elämää näissäkin kysymyksissä. Keneltäkään ei vaadita synnyttämistä.

Miksi lestadiolaiset eivät pidä omaa elämäänsä kallisarvoisena ja ottavat riskin ?

Sekin on kallis asia, jos saa kuolla Jumalan lapsena. Ristiriitoja voi syntyä niissä perheissä, joissa vaimo ei ole kristitty. Päälimmäisiksi nousevat terveydelliset kysymykset.

Tästä voi saada sellaisen käsityksen, että puolustelette kristittyjä miehiä, jotka saattavat vaimonsa tietoisesti kuoleman vaaraan.

En minä puolustele sellaista miestä, joka vaimonsa kuoleman aiheuttaa. Lapsirajoitus ei vain ole Jumalan sanan mukaista. Jumala, joka on antanut elämän kaikille ihmisille, on sen ylläpitäjä. Puolisoiden tulee pidättäytyä. En ymmärrä, mikä vakava sairaus sellainen on, että kuitenkin voi yhdyselämää harjoittaa.

Eikö esimerkiksi vakava sokeritauti raskausmyrkytyksineen voi olla kohtalokas odottavalle äidille ja lapselle ?

Kieltämtää sokeritautisella raskaudet ovat rasittavia, mutta terveydenhoito on viety niin pitkälle, että synnytykset ovat mahdollisia.

NAISPAPPEUS EI JOHTAISI KIRKOSTA EROON

Saisiko naispappeuden hyväksyminen vanhoillislestadiolaiset eroamaan kirkosta ?

Naispappeus ei ole nimenomaisesti meidän ongelmamme, vaan yleiskirkollinen ongelma. Me tietenkin taistelemme, ettei se toteutuisi Suomen kirkossa. Luulen, ettemme kuitenkaan eroaisi sen takia. Jospa se ei tulekaan suomeen. Ruotsissahan naispappeus tuntuu aiheuttaneen suuria vaikeuksia kirkon sisällä. Me emme ole puhuneet kirkosta eroamisesta. Siitä ovat puhuneet muut. Välillä oli joissakin henkilöissä havaittavissa ulostyöntämisen intoa, mutta onneksi se on rauhoittunut.

Laestadiuksenkin sai uskoon lappalaisnainen Maria. Miksi ette nykyisin hyväksy naisia puhujiksi ?

Onhan meillä samanlaisia lahjakkaita naisia joukossamme vieläkin. Heillä on taito puhutella ihmistä parannuksen teon tarpeesta.

Mikä ero on puhutella ihmistä kahdenkesken tai julkisesti ylös puhujanpönttöön nousten ?

Raamattu opettaa , että nainen vaijetkoon seurakunnassa.

Jeesus itse ei koskaan niin sanonut. Hän päinvastoin korosti, ettei ole miestä eikä naista ja ilmestyi ensimmäiseksi naisille ylösnoustuaan.

Jumalan edessä ei olekaan miestä eikä naista. Ei ole tarkoitus halventaa naisia. Heitä varten on seurakunnassa vain eri tehtävät. He voivat toimia opetustehtävissä, mutta saarnavirka kuuluu miehille.
Yleinen pappeus on aivan eri asia. Kaikki uskovaiset ovat hengellisiä pappeja. Virkapappeuteen seurakunta kutsuu viran hoitajat. Siihen ei edes itse voi pyrkiä. Raamattu ilmoittaa selkeästi, ettei naisia papinvirkaan oteta.

PYHÄ HENKI ON EREHTYMÄTÖN

Onko Jumalan huoneen hallitus erehtymätön ?

Pyhä Henki hallitsee Jumalan huonetta ja Pyhä Henki on erehtymätön. Yksityisinä ihmisinä voimme erehtyä pahastikin.

Korostatte sitä, että on elettävä Raamatun opetusten mukaisesti. Raamatussa kehotetaan keräämään aarteita vain taivaaseen. Kuitenkin moni lestadiolainen liikemies keskittyy oman maallisen omaisuutensa kartuttamiseen eikä jakele rahojaan köyhille.

Tietysti liikemiehet yrittävät hoitaa työnsä niin, että yritys menestyy. Se on ihan oikein. Jos rahankeruu tulee elämän ainoaksi sisällöksi, ei ihminen ole uskovainen. Monet jakavatkin Jumalan antamasta hyvyydestä muille. Ainakin toivon sitä.

SRK:ta on syytetty pimeiden rahojen vastanottamisesta CIA:lta joidenkin välikäsien kautta. Onko se täysin perätön väite ?

Amerikasta ei tietääkseni ole tullut mitään rahoja. Eikä niitä ole tullut minkään politiikon kauttakaan. SRK ei ole ollut missään tekemisissä CIA:n kanssa. Asiasta on tehty kantelu oikeuskanslerille. Varmaankin se tulee siellä tutkituksi.

Millä rahoilla rauhanyhdisykset ovat rakentaneet useille paikkakunnille uudet toimitalonsa ?

Ei ainakaan CIA:n rahoilla. Enimmäkseen varat on kerätty vapaaehtoisella toiminnalla. Talkootyön osuus on huomattava. Keskusyhdistyksen antamat avustukset ovat olleet keskimäärin vain 10 000 markan luokkaa. Ulkopuoliset lahjoitukset ovat olleet lähinnä puutavaraa. Loppurahoitus koostuu pankkilainoista ja jospa ne varakkaat liikemiehetkin ovat jotain lahjoittaneet.

Rauhanyhdistysläisten ja muiden seurakuntalaisten välit ovat joskus kiristyneet siksi, että lestadiolainen saarnaaja tuomitsee muut helvettiin. Eikö vain Jumalalla ole oikeus tuomita ?

Ei pappi saa tietenkään asettua Jumalan tilalle, mutta hän haluaa sarnata Jumalan sanaa sellaisenaan. Ihmiset siitä pahentuvat, kun synti saarnataan synniksi. Voisiko kuitenkin ajatella asiaa siltä kannalta, että pappi rakastaa seurakuntalaisiaan niin paljon, että haluaa saarnata Jumalan sana sievistelemättä. Vain näin sana sattuu ja ihminen pääsee näkemään, mikä on hänen oma kohtansa Jumalan kasvojen edessä. Seurakuntalaisen on vaikea kokea sitä rakkautena ja hän pitää sitä tuomitsemisena. Elävän evankeliumin saarna voi synnyttää kärjistyksiä. Sananpalvelija haluaa kuitenkin tarjota sanan kuulijallekkin armon mahdollisuutta. Lähtökohtana tulee olla Jumalan rakkaus.

Testi: KAARINA OITTINEN

KALEVA perjantaina heinäkuun 2.päivänä 1982

Lisää Oulunsalon suviseuroista lähipäivinä...       

Vastaa tähän viestiin