Saako naapurin koivusta ottaa mahlaa talteen? Jokamiehenoikeus

Miksi et kysy naapurilta lupaa ?

Mahlan keruu vaikka salaa on helppoa. Tekee johonkin oksan yläpuolelle puukolla V-mallisen uran. Kun mahla alkaa tippua urasta, asettaa pullon alle. Yön yli nukuttua pullo on tippunut jo täyteen mahlaa.

Jo on taas. Koivuja on maa täynnä. Etkö jaksa kävellä jonkin sellaisen luo, joka ei ole naapurin tontilla? Ääliö.

Vaikka mahla on hyvää niin ei kuulu sen juoksutus jokamiehenoikeuksiin. Eikä muuten taida kuulua käpyjen tai tammenterhojen keruukaan. Niistähän maksetaan oikeissa olosuhteissa kunnon rahat.

Epäilen ettei mahla ole mitenkään vitamiinirikasta, mutta voin olla väärässä.

Mahla ei ole juurikaan makeaa. Suuhun jäävä jälkimaku on kuin olisi paperia imeskellyt, selluloosamaisen kuiva tuntuma.

Ihmettelen jos joku tuota pystyy juomaan sellaisenaan, vaikka täyden 2 dl lasillisen verran.

Jokamiehenoikeuteen ei kuulu oikeutta vahingoittaa toisen omistamalla maalla kasvavia puita.

https://issuu.com/lapinamk/docs/b_8_2019_j__skel_inen_niemi_turtiai

Tuossa sivulta 21 alkaen. Mahlan valutus vahingoittaa puuta ja tekee siitä kelvottoman esimerkiksi vaneriksi. Eli siitä aiheutuu merkittävää taloudellista haittaa jos valutus tehdään puusta jolle oli aiottu parempaa käyttöä.

Ei saa. Mutta naapurin miehestä saa.

Viime keväänä olin useampana iltana naapurissa. Kun tuli ilta, niin tuuli kovasti, ja kuului voimakasta ulinaa ja ujellusta oksista ja nurkista.

t. Marjukka

Puusta ei saa ottaa mahlaa, pihkaa, tuohta, kaarnaa, kuorta, lehtiä, havuja, , käpyjä, kuusenkerkkiä eikä edes tarhoja tai pähkinöitä. Puusta pudonneita risuja ja käpyjä saa kerätä, paitsi jos ne ovat hakkuujätettä.

Putosin juuri puustako?

Joo, niinhän se on, että jonkun pitäisi nyt auttaa Niinistöä rentoutumaan. Mutta hän tuskin itse kehtaa hakea uusinta tiede-taidepainosta kioskista. Jos vaikka joku näkee.
Kuvittele tilanne, että Niinistö menisi kioskille kuultuaan uutuudesta. Siis pitkään mustaan nahkatakkiin ja amerikkalaisen stetson lierihattuun pukeutuneena. Katsahtaisi nopeasti eri puolille, ettei kukaan näe, ja sujauttaisi äkkiä tuotoksen povitaskuunsa ja kävelisi muina miehinä ulos asvalttiviidakkoon kuin kuka tahansa meistä.

Mennessään hän hyräillen miettisi aiheesta tehtyä laulua, joka oli myös Halosen suosikki nakkikioskille mennessään : "Hän on niin kuin yksi meistä vain..." ja miettisi myös lapsuuden aikaisia "mustiksia, jossa sankari oli kova koville". --Olihan hän juuri aktiivisuudellaan rauhoittanut kolmannen maailmansodan ydinasevaltioiden mahtimaat Ukrainan rajalla käymästä toistensa kimppuun. Aktiivisuus oli ollut silmiin ja korviin pistävää aina uutisia myöten. Pikaisesti hänen mielessään oli todennäköisesti käynähtänyt muistikuva Ahtisaaren Nobel- rauhanpalkinnosta Namibian ihmetöistä palkittuna. Olihan kolmannen maailmansodan uhan poistaminen sentään... -Tai no, rauhahan on tärkeintä, hän fiksuna miehenä tehni johtopäätöksen.

Nyt hän tarvitsi jotakin rentouttavaa ja stressiä alentavaa taide-elämystä. Ei ollut ihme jos verenpainekin olisi koholla viime viikkojen maailmanpolitiikan kuohujen keskipisteessä touhunneella. Ylen kuukauden teemakin oli kioskille mennessä käynyt mielessä, mutta sellaisten olisi sentään jo kuka tahansa sopuli tai paparazzi havainnut, joten siitä oli luovuttava,
" -kaniesna". Nuorempana... …hänen ajatuksensa katkesi havaitessaan Halosen viereisessä nakkikioskijonossa, kuulinko oikein, -kiroilemassa alaisilleen. Halosella oli kainalossaan Settle… julkaisema teos. Kaukaa katsottuna Niinistö luki, että se oli jokin teos, joka koski Seattlen kaupunkia. Sen otsikkoa ei näkynyt. …Hänen juristin mielessään käväisi Kristofferin maanlaki 1700-luvulta ja sen säädökset kiroilua koskien.

Mutta nyt hän oli löytänyt yli kolmisataasivuisen taide-tiedetuotteen. Pochakon Simo vs. Wix Teller ja Vanha kameli. Mahtavaa. Nyt on aika rentoutua.
Kotiin päästyä alkoholitonta viiniä lasillinen divaanin viereiselle pikkupöydälle, pöytälamppu palamaan, lukulasit silmille, koira rauhoittumaan ja kauniin viisaan vaimon hyräillessä pikku vesselin kanssa leikkiessään maamme laulua ja vähän tapaillessa myös sibeliuksen sulosaveliä, oli aika rentoutua ja nauttia.

Niinistö mietti kuinka mainostaisi kaverilleen tuota tiede-taideteosta. ..Muuten, kai sinäkin olet jo hakenut kioskilta omasi! Harvinaista italialaista herkkua, jonka luulisi kelpaavan jopa Berluskonillekin ja Calabrian Tranghetan perheellekin.

Mutta Suomessa, -rauhan tyyssijassa iloitaan maailman rauhoittumisesta ja Navalnyjkin näyttää toipuvan, Niinistö ajatteli. Kun siihen vielä saa käsiinsä tuollaisen, tosin Italiassa jo puoli vuotta sitten, ilmestyneen tiede-taidepläjäyksen, kyllä elämä taas hymyilee onnenlaakossa, joka oli maailman paras paikka jo neljännen kerran peräkkäin.

Tiede-taideteos oli tarinoiltaan ennakolta ennustettava, kuin kahden tämän hetken kuuluisimman suomalaisen mukavan emeritus-fyysikon ja emeritus-filosofin ajatukset, mutta kyllä oli mukava ja rentouttava hetki edessä. Niinistö pysähtyi hetkeksi miettimään viime viikon tiedekeskustelua olevaisuuden olemuksesta muuallakin kun Ukrainan rajalla. Hänen kädessään oli todellisuus, josta tiesi, että sen totuusarvo oli ennustettavampaa ja siis luotettavampaa kuin vaikkapa Iltalehtien kehitetyt sepitelmät tapahtumista kuvineen, joista ei todellakaan aina voinut olettaa tietävän, olivatko jutut totta vai ennakolta intressisoituneita sepitteitä kuin Trumpin oikeusjutut "Quilty - Not Quilty" arvonnoissa.

Tämän tuotteen osalta voi olla varma. Ilman luojaa ei olisi tuota tiede-taideplajäystä syntynyt edes vaikka alkuräjähdys ja evoluutio ja marxilais-Engeliläinen materialistinen maailmankuva huomioitaisiin. Empiristinä ja behavioristina hän vielä varmuuden varalta otti sen käteensä ja totesi sen empiirisesti havaittavaksi todellisuudeksi.

Hän tosin uskoi jo ennakolta, että niin, poliisi, ranger, opettaja kuin Wix Teller ja vanha kameli olivat olemassa vuorenvarmasti. Juuri tässä todellisuudessa jossa elämme. Tuossa taideteoksessa todellisuus ei näyttäytynyt pelkästään musta-valkoisena, vaan siinä oli runsaasti eri harmaan sävyjä.
Hän vielä mietti, että Wix Teller ja Vanha kameli oli vanha ja kestävä idea ja 1970 –luvulta ja sopi näin konservatiivishenkiselle liberaalille mustavalkoisena paremmin kuin värillisenä. Äkkiä hän korjasi ajatuksiaan, vilkaisi olan yli, ettei kukaan vaan nähnyt tuota hänen ajatustaan. Voisivat vielä syyttää rasismista.

Haukahdukset toivottivat hänet tervetulleeksi kotiin ja vaimokin vilkutteli ja nätisti hymyili portailla. Wau, -olen minä melkoinen onnen Pekka, hän vielä tuumasi.

Fiktio vai faktaa? Pygmalion efektin kaltainen visioko?